Toinen kokonain päivä kotona käynnistyi tänään aamu puoli neljältä, jolloin heräsin kesken unien enkä saanut enää unta vaikka kuinka yritin. Ihana jetlag. Aamu kaheksaan mennessä, kun porukat vihdoin heräs, olin jo ehtinyt lukea kirjaa, siivota huoneen, juoda teetä, syödä suklaata, antaa koiralle aamiaisen, katsoa vanhoja kuvia, katsoa leffan, viedä koiran lenkille ja makoilla sängyllä ihmetteln maailman menoa. Nyt väsyttää aika perkuleesti mutta sänkyynhän en mene kuin vasta illalla - yritän päästä takasin Suomen aikaan as soon as possible.
Mites tätä kotona olemista sitten oikein kuvailis. Oon ollu ku haamu Uudesta-Seelannista lähdettyä. Oon hämillään, sekasin ja olo on hassu. Ihana olla kotona joo, mutta silti huomaan yhä uudelleen ja uudelleen kuinka keittiön ja vessan tasot on ihan liian matalalla, kuinka vessan oven lukko vääntyy väärään suuntaan ja kuinka telkkaria katsottaessa pitää laittaa tekstitykset pois päältä, ennen kuin pystyy kunnolla keskittymään.
Uudessa-Seelannissa totuin vähän niinkun ulkopuolisena oloon. Aina isommalla porukalla, en voinut välttää sitä outsider fiilistä. Ne oli kaikki tuntenu toisenta vaippaiästä asti ja isossa ryhmässä inside läpät, joita mä en välttämät aina ymmärtäny, otti vallan. Sen takii must tuntuu Suomessakin vähän siltä, et oisin ulkopuolinen. Erilainen. Taas. Sori kaverit jos oon vähän outo, mut yritän kyl oikeesti olla taas normaali.
En oikein osaa päättää, että onko mulla ikävä Uutta-Seelantia vai ei. Tavallaan on, tietenkin. Kaipaan kesää (!!), perhettä, maaseutua, meiän hevosia, teehetkiä illalla tv:n edessä, viinilasillisia illalla ulkona istuessa. Mutta toisaalta, ei yhtään. Eilen illalla kirosin koko typerää vuotta, joka teki musta ei mihinkään (Suomeen tai Uuteen-Seelantiin) kuuluvan, toisinaan ihan liian epävarman ärsyttävän ihmisen ja joka erkaannutti mut kavereista ja perheistä. Miten erilailla asiat oliskaan jos en ois koskaan lähtenykää?
Mutta sitte taas, emmä osaa enää ees kuvitella elämääni ilman Uutta-Seelantia. Mä r a k a s t a n sitä paikkaa. Oon nyt jo alkanu säästää rahaa, et pääsen kolmen vuoden päästä takasin. Kaipa tässä pitää vaan koota oma hämmentyny pää (hmm... i dont think you can say that) ja alkaa rakentaa jatkoa vuoden ajaks tauolle jääneelle elämälle. Onneks mullon apuna mahti kavereita, joille en kerro tarpeeks usein kuinka kiitollinen oon. Tästä nousuun taas!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
kai sä jatkat tätä sun blogin pitämistä vielä suomessaki? :) on niin kiva lukee et miten sulla alkaa elämä jatkuun ton vaihdon jälkeen nii lisää tämmösiä postauksia please :)
oih vähä ihana kommentti, made my day! :D kyl haluisin jatkaa blogin pitoo viel tääl kotonakin, en vaan tiiä jatkanko samassa osotteessa vai kannattaisko perustaa uus blogi koska tää oli aina vaan vaihtariblogi ja nyt on vaihtovuos jo takanapäin so not sure yet... ideoita otetaan vastaan :D
Mä oon lukenu sun blogii koko sen ajan, aina siitä lähtien ku sä perustit sen. Ja nyt en pysty ku vaan ajattelee miten "hajalla ja hukassa" sä oot.. :( Mut hei pitää nähä nyt ku sä vihdoin palasit! (: En tiiä, jotenki mä oon kateellinen tost et sä pääsit sinne ja kaikkee ku mäki haluun ja sillain, mut sitä just et mä oisin varmasti vaa jääny sinne, koska vihaan hyvästei. :OO
Mut mun mielestä on ainakin tosi kiva et sä tulit takas <3
Lähetä kommentti