lauantai 18. helmikuuta 2012

where i wanna go, i dont need you

I'm not lovin' you the way I wanted to
What I had to do, had to run from you
I'm in love with you but the vibe is wrong
And that haunted me all the way home


So you never know, never never know
Never know enough, 'til it's over, love
'Til we lose control, system overload
Screamin', "No, no, no, n-no!?


I'm not lovin' you the way I wanted to
See I wanna move but can't escape from you
So I keep it low, keep a secret code
So everybody else don't have to know


So keep your love locked down, your love locked down
Keepin' your love locked down, your love locked down
I keep your love locked down, your love locked down
I keep your love locked down, you lose




Kanye West - Love Lockdown

Oon viettänyt koko tämän päivän omassa huoneessani, täysin neljän seinän sisällä järjestellen ja siivoillen ja heittäen turhaa tavaraa roskiin. Suursiivosin koko oman huoneen, ja tavaraa pois heittäessä tuntui kuin taakka sydämen päältäkin olisi hieman hellittänyt. Enää ei tuntunut kuin kantaisin niskoillani kaksin kertaisen määrän kuin mitä oikeasti jaksaisin (huono suomi hehe - en vaan saa tota lausetta toimimaan vaikka miten vääntelen!)Järjestellyn huoneen ansiosta tuntui, kuin elämäänkin ja ajatuksiinkin olisi tullut edes hieman tervetullutta järjen hiventä.

Tahdon taas löytää sen kaupunkilais itseni, sen joka hukkui Uuden-Seelannin käytännöllisen maalaiselämän alle. Tahdon olla luova ja ilmaista itseäni kirjoittaen ja valokuvaten, antaa jotakin konkreettista maailmalle. Joku päivä hyppään bussiin ja lähden täysin päämäärättömästi sinne, minne ikinä huvittaakaan mennä. Tahdon vangita tunteet (joita en tällä hetkellä itekään ymmärrä sataprosenttisesti) joko paperille tai kameran ruudulle. Mutta kun ei toimi. Miksi kaiken pitää olla näin hankalaa?

Se on kyllä vaan mahdollisesti tää alkanut hiihtoloma totaalisesti sekottanu mun pään.

Ei kommentteja: