More school

Koulu täällä on tosi erilaista. Mun piti sillon aikoinaan kirjottaa se kunnon valitusvirsi täst koulusysteemist (no worries - aion yhä edelleen kirjottaa sen täs joku päivä), mut koska oon myös huomannu ihan tosi hyvii puolii täs kouluelämäs (ei niinkään täs systeemis) niin aattelin vähän niitä jakaa.

Oon siis year 13, joten oon samalla tasolla -93sten kanssa. Tää on näille viimenen vuos kouluu, jonka jälkeen nää valmistuu ja voi siirtyy joko työelämään tai jatkaa opintoja in university. Koska näiden pitää jo periaattees ainakin johonkin pisteeseen tietää mitä nää haluu tehä/opiskella, vaikuttaa se tietenki noihin aineisiin.

huomatkaa mite kuva liittyy tosi hyvi aiheesee !

Esimerkiks art subjects otetaan vakavissaan. Olin ihan ällikällä löyty, kun näin ekaa kertaa miten tajuttoman hyvii ja ammatilisii nää jotkut on photographyssa - nää oikeesti treenaa jo ihan tosissaan loppuelämän taitoja varten. Sen takia opettajat vaatii aika paljon ja jokaseen aineeseen pitää panostaa ihan hirveesti jossei haluu failaa. Mulle tää on suhteellisen raskast, koska mullon niin erilaisii aineit, ettei ne hirveest tue toisiaan. Esimerkiks yks mun kaveri, joka tietää jo menevänsä (tai ainaki hakevansa, mut varmasti pääsee) taideyliopistoon, niin se tekeeki tänä vuon pelkästään art subjects: sillon photography, art, desing ja media studies (vika ei ihan sovi joukkoon). Mut aniveis kaikki noi sen aineet tukee toisiaan ja se voi käyttää esim photographyn ideoit ja analysointei artin puolelki.

P.E. on toinen aine mulla, joka on kans aika full on (näide lisäks on english, joka on vähä niiku must, joten en valita + stast and calculus, jotka nekin on aika tosissaan - suurin osa ainakin calculuksen opiskelijoist haluu olla jotai matikkaihmisii ison). Mun on kyl pakko myöntää et meiä p.e. tunnil ei ne koulun välkyimmät oo (ne isot maoripojat tekee enemmä kirjotusvirheit (ainaki melkee) ku mä!) mut ne kaikki ottaa treenaamisen tosissaan ja haluu joko menestyy urheilijoina (maoripojat tahtoo olla rugbyplayers) tai toimii personal trainereina aikuisena.

Aattelin tähän kopioida ton assigmentin, jota täl hetkel tehään p.e:ssä. Eli meiän piti luoda itellemme 8 viikon personal training program, identify different training principles and methods ja tietenkin lopuks kattoo, miten meiä ohjelma toimi jne. Mun tavotteet on ainoostaan general fitness ja overall better muscular strengt (<- apua en yhtää muista mite toi kirjotetaa oho :D). P.E on siis nyt tehny mun lenkillä & salilla käymisestä läksyi haha, mut hyvä vaa i wanna be fit for the school ball coming in 6 weeks (; Mutjoo se mun training program (piti tehä kans 2 viikkoo in detail mut en niit jaksa ny lisää):



Hmm... Klikkaamalla tota saa isommaks mut ei kyl siltikää hirveest saa selvää. No kuitenki tollast tehää ja on iha jänskää - jotai mitä en oo ikin enne tehny enkä suomes ois koulus ikin päässykää tekee!! Yay

School and soccer

En tiiä miks, mut ton viimesen postauksen kirjottamisen jälkeen fiilikset kohos taas huimasti. En kyl ihan usko, että pääsin tost mitenkään kokonaan yli ja ympäri ja kohta ollaan varmaan taas matkalla kohti pohjaan, mut thats alright (: Elämä vaihdossa vaan tuppaa olee tälläst vuoristorataa.

Voisin ehkä kertoo mitä viime aikoin on tapahtunu, vaikkei mitää erikoista ookaa käyny. Koulussa menee hyvin, ja itseasias mullon sellanen fiilis, että alan vihdoin oivaltaa mistä siinä on kyse ja saan hännän päästä kiinni (onks tollast sanontaa ees olemas? :D) Varsinkin photography tuntuu paljon helpommalta. Muistan vielä kuinka alottaes olin niin lost ettei mitään rajaa, joten oon aika ylpee itestäni.

Matikka on edelleen semihankalaa (muistakaa et Suomes mullon lyhyt matikka ja täällä teen pitkän matikan asioit), mut nyt kun ollaan päästy eroon differentiationista niin se on paljo helpompaa.

English ei oo hirveesti helpommaks muuttunu, vaikka ymmärränkin enemmän ja im able to do more - which much be the reason why its just getting harder. English on must tosi kiva aine (opettaja on ihan mahtava) ja haluun olla siin hyvä, joten vaadin iteltäni enemmän.

P.E. on hieman ristiriitast: toisaalta se on mun lempiaine, koska se on oikeesti ihan tajuttoman mielenkiintosta ja se on motivoinu mua liikkumaan ja vähän kattomaan mitä suuhuni pistän + oon siel tutustunu paljon paremmin ihmisiin, koska Sigrid ei oo siel ja mun on pakko olla sosisaalinen jne. Mutta sitten on the other hand, meil oli semmonen kunnon practical lesson tos pari viikkoo sit ja me pelattiin korista. Se oli mun pahin painajainen honestly. Olin iha kuset housus, kun ne oli kaikki nii ylihyvii ja mä en nyt mikään maailman mahtavin oo korikses. Ne on kaikki kanssa tosi kilpailuhenkisii ja voisin vannoo, et koko mun joukkue halus tappaa mut ain toisinaan XD No, selvisin kuitenki hengis, vaik ne isot maoripojat kattoki mua vähä pahasti toisinaan.
Tällä hetkel pe:ssä meidän pitää suunnitella meiän oma training program, noudattaa sitä 8viikkoo ja lopuks kattoo saavutettiinko tavotteet jne. Tää tarkottaa sitä, että joka practical tunti meen lenkille parin muun tytön kaa, eikä mun tartte nolata itteeni niide ylihyvien ihmisten edessä jeij :D







Sitten mitäs muuta. Soccer games have begun ja se on so much fun! Meil ei oo hirveen hyvin menny (hävitty kummatki pelit...) mut ei se oikeestaa ees haittaa, koska se on vaa niin kivaa se pelaaminen. En oo tajunnukaan kuinka paljon oon ikävöiny kunnon joukkuepelei, ja kuinka tyhmä päätös se olikaan lopettaa se pesis sillo aikoinaan. No, tässä sitä yritetään catch up lost years ja oon tunnollisesti käyny 2 kertaa viikos treeneis ja kaikissa (kummassakin) pelissä :) !

Soccerin lisäks käyn kerran viikossa salilla circuit training -tunnilla. Käytiin Sigridin kanssa ekaa kertaa viime viikolla, and i must say, et yhes vaihees tuntu ku oksentaisin - se oli ihan törkeen rankkaa! Luotan kuitenkin siihen, että it must be good for me even though i start feeling sick ja ens viikolla mennään uudestaan.

Salin jälkeen mentiin viime viikolla suoraan sinne tanssitunnille (, jonka myöhästä loppumisesta mulle sitte kilettiin) ja tääkin ois tarkotus ottaa viikkosuunnitelmaan ihan vakioks. Se on siis hiphop tunti, ja vaikka mä oon tanssinu ennenkin, niin ei voi kyl sanoo et oisin jotenkin erityisen gifted in dancing hiphop :D Varsinkin, kun ne muut on tanssinu aika paljon pidempään niin se oli seminöyryyttävää viime viikol. Onneks oon jo tottunu näihin nöyryyttäviin tilanteisiin, joten se ei ees tuntunu missää! Suunnitelmis olis siis olla super hyvä soccer player, superfit gymperson ja supergood hiphop dancer. En tosta superist oo ihan varma, joten taidan sittenki alottaa ilman sitä.


olin lähös lenkille nii päätin sit poseta :D

Oon muuten soo happy, koska mulla on 2 seuraavalla viikonlopulle ihan awesome suunnitelmat! Ens viikonlopuks mennää host-perheen kaa Wellingtoniin JEAAAH !!!! Lähetään torstaina ajamaan, yövytään jossain matkan varrella, vietetään 3pv Uuden-Seelannin pääkaupungis ja maanantain ajetaan takas (hopefully in time for my gym and dance). Seuraavana viikonloppuna on AFS:n mid-year camp, joka tulee kanssa olemaan aivan mahtava! Jos joku muistaa, niin mä hehkutin viime leirii maasta taivaisiin - toivottavasti tää leiri on yhtä hyvä, ellei parempiki.

Näihin fiiliksiin on hyvä lopettaa, vaikka onhan tässä vaikka mitä muutaki tapahtunu. Voisin ottaa tavotteeks blogin useemmin päivittelyn iha itteeniki varte - tää on mitä mainioin tapa muistaa kaikki ja purkaa vähä fiiliksii. Joten kuulumisiin, toivottavasti mahollisimman pian (:

ps. kuten kuvista huomaa täällä on jo syksy tulossa. unfair :(

Tylsä ja masentava kuvaton postaus (sori)

23/5/2011

Miks vaihods olo on näin hankalaa? Eiks se vois olla pelkkää ruusuil tanssimist ja ihanaa lepposaa lomailuu? Obviously not.

Yleensä vaihtareilla on 2 viikon unelma-aika, jonka jälkeen alkaa alamäki: koti-ikävä iskee, fiilis lomasta loppuu ja yhtäkkii vuos kuulostaaki jo iha hirvee pitkält ajalt. Mulla 2 viikkoo tais olla 3kk ja toi typerä aika iskee nytten (vähän ristiriitasii fiiliksii kuitenki, koska on the other hand i never wanna go back to finland again but then again sometimes i wish more than anything that i could get the next flight back home).

Täl hetkel on kyl oikeestaa iha hyvä fiilis ja itseasias tää aamu on ollu tosi hyvä (istun nyt siis koulus ku kirjotan tätä). P.E. tunti oli taas kiva ja oon tyytyväinen tän päiväseen omaan sosiaalisuteeni - se on hassuu miten joskus ei tunnu yhtään siltä, että haluu puhuu tasan kellekään, mut sit ku vihdoin pakottaa ittensä puhumaan, se tyytyväisyysfiilis on iha huikee.

EIlen illal ei iha näin hyvää fiilist kuitenkaa ollu. Olin koko eilisen iha sika väsyny (oma vika ku nukuin 5h - sigrid oli taas meil yöt) ja oon huomannu, et aina väsyneenä asiat on pikkase huonommin: sitä tulee surulliseks ja alkaa ikävöimään kotia. Itkeskelin itteni sit uneen jaa aamulla heräsin samaan surkeeseen oloon (, josta nyt oon onneks päässy jo yli).

Mulla on viime aikoin ollu himpun verran liikaa tollasii hetkii, jollon elämä vaan tuntuu hirvee epäreilult ja västttävält ja toivois vaa et pääsis himaa takasi siihen helppoon elämään, jota pysty vaan elelee sen kummempii pohtimatta. Itsetunto ja -luottamus on aika ajoin niin nollassa, ettei mtn rajaa ja välil se tuntuu iha mahottomalt tehtävält kivuta sielt takasin ylös (onneks mullon kuitenki tukeva host-perhe, Sigrid ja kaverit koulusta, jotka näyttää tykkäävän musta joka tapauksessa, no matter kuinka ällötäväks itteni ain välil koen).

En tiiä omas tilantees, mikä tän nyt on aiheuttanu. Ehkä se kun alan vihdoin huomaa ton bitchinessin that's going on in Kaipara or ehkä se, kun alan vähitellen muuttumaan pitkäaikasest vieraasta perheenjäseneks, mutten kuitenkaan haluu olla oma itteni (eli välttämät näyttää niit omii huonoi puolii ja uskalla olla grumpy ku ketuttaa), koska pelottaa ettei musta enää pidetä sen jälkee.

Oho, ku tuli masentavaa tekstii, emmä ny tääl kuolemas kuitenkaa oo haha. Haluun vaa olla rehellinen about the fact that this is hard ja honestly kaukan pelkäst ruusuil tanssimisest. Yhä edelleen kuitenkan tykkään Uudest-Seelannist ja nää ihmiset on ihanii (apart from the nasty bitches). Oon myös edelleen sitä mieltä, että tää on EHDOTTOMASTI kaikki tän arvosta, koska oon nyt jo oppinu niin tajuttoman paljon, ettei mitään rajaa. Osaan arvostaa Suomee, perhettä, itteeni ja ihmisissä rehellisyyttä ja luotettavuutta iha eri taval. Ja tiiän, et vaikka välil menee huonosti, niin kuitenki sielt aina noustaan! (:

26/5/2011

Ulkona sataa. Ja kun Uudessa-Seelannissa sataa nii tääl ei oo mitään sellast nössö tihityst ku Suomes, vaan tääl tuntuu ku koko taivas tippuis niskaa. Hieman on masentavaa täytyy myöntää
Ärsyttää ja ketuttaa, kun en pääse täst koti-ikäväst ja huonost olost oikee millää eroo. Siit kirjottaminen ja sen miettiminen tuskin auttaa (eli tyhmä minä) mut kyl se ainaki hetkellisesti helpottaa, kun saa vähän purettuu sydäntä.

Oikeestaa tää alko siit, ku maanantain i got told off by my host-parents for the very first time (oli muuten just vika ilta ennen mun synttäreit - mikä ajotus). Kävin ma eka salil ja sen jälkee menin suoraan tanssitunnille, jonka piti loppuu 8:15. No, se ei loppunu iha ajallaan ja kaikki oli hirvee huolissaa et mis mä ja Sigrid ollaan (Sigridin host-äiti, joka tuli hakee meiät ei tienny mis se tanssimesta on, nii se oli vaa vaellellu siel pimees ympäriinsä joku 30min). Meil ei ollu mitää ideaa, et ees oltii myöhäs, ku ei siel ollu mitää kelloo seinäl ja kännykät oli äänettömäl, koska - after all - me oltiin tanssitunnilla, joten ei sit ees kuultu ku meille yritettii soittaa. Host-vanhemmat oli mulle sit oikeest oikeest aika tosi vihasii ja sain kuulla aika pahan saarnan ku pääsin himaa siitä, kuinka meiän ois pitäny soittaa jollekin ja kertoo et oltii myöhäs. Typerint koko jutus oli se, et se tuntu niin perkeleen epäreilult ja väärält, koska en ollu ees tajunnu et olin tehny jotain väärin (tausin kyl sit ku näin niiden ilmeet).

Suomessa ei haittais, jos tanssitunti loppuis puol tuntii myöhäs ja tulisin sen takii vähä myöhemmi himaan. Suomessa en ois näin helvetin riippuvainen muiden ihmisten aikatauluist ja kyydeist ARGH TÄÄ ON NIIN KETUTTAVAA JA RAIVOSTUTTAVAA AINA TOISINAAN!!!!!!

No eniveis kyl mä ymmärrän miks ne kiles (ne oli vaa huolissaa ja after all they are responsible of someone else's child ja ne on lievästi sanottun kuses jos mulle käy jotain). Ja kyl niil on oikeus olla mulle vihasii, toi tuli vaa nii puun takaa etten oikee osannu valmistautuu. Pakko myöntää et purskahin vaa itkuu ton jälkeen - olin nii väsyny 2h urheilun jälkee ja muutenki se tuntu nii epäreilult ja kun oon yrittäny olla tosi täydellinen ja kiva, et nää tykkäis must varmasti ja mulle suututaa tollasest akfka.... Lukittauduin vessaan ja istuin siel lattial halaamas lavuaarii haha oisin varmaa ollu aika näky jos joku ois mut nähny! Host-äiti tuli sit hakee mut sielt ja join niiden kaa viel kupin teetä, ku olin vähä rauhottunu. En kyl puhunu hirveesti iha sen takii, et oisin varmaa alkanu vaa itkee lisää, mut se oli hyvä sellanen tunteiden tasotustilanne. Host-iskä vitsaili et is he forgiven and everything joten kai seki vähä pelästy sitä mun tunteen purkaust.

Jännää, yllättävän paljo tää oikeest autto, kun sain kirjotettuu kaiken ylös. Vielki kyl tuntuu et toi oli vähä epäreiluu, mut emt, ainaki tiiän et kaipa ne johonki asteesee asti välittää. Hyvä vaa i guess. Ja kylhä mä tänne tulles tiesin, et tälläsii tilanteit tulee pakostaki, ku heitetää kaks kulttuurii samaan huushollii eli eihän tos sinäänsä mitää yllättävää ollu. Mulle ei vaa tullu mieleenkää et toi ois jotenki paha juttu. So weird!

En nyt tiiä kuinka paljon tost tekstist saa sellasen käsityksen, et nyt jotenki oisin tosi vihanen mut hosteille ja mua kohdeltais tääl epäreilusti/huonosti but that's definitely not the case. Oon vielki sitä mieltä, et sain parhaan host-perheen minkä vaa saada voi ja ja nää on oikeesti ollu ihan taju ymmärtäväisii ja ihanii mua kohtaan. Välil vaa tulee tollasii päivii, kun menee jo valmiiks huonosti ja sit heitetää viel vähä lisää vettä myllyyn ja se on sit siinä.

Nyt tuli vähän kuvaton ja tylsä ja masentava postaus, mut tääkin on osa sitä vaihtarielämää ja tää on vaihtariblogi, nii kaipa tää tänne kuuluu siinä missä ne hehkutuksetki.

Pieniä voittoja

Taas yks viikko meni ihan hujauksessa - tai no ei ihan. Viime viikolla alko siis koulu ja ekat kolme päivää oli täyttä tuskaa suoraan sanottuna. Halusin vaan himaan enkä tykänny yhtään ja plää. Keskiviikkona taas kaikki kuitenkin muuttu ja nyt taas rakastan kouluu haha. Mul tuntuu aina menevän hetki et totun uuteen rytmiin, mut kaipa tää tästä paranee kunhan oikeen kunnolla pääsen sisälle mun nz elämään.

Viime viikol ei tainnu mitään kamalan ihmeellist tapahtuu, semmosii joka päiväsii pienii taisteluit omaa epävarmuuttaan vaan. Oon tääl ollessani voittanu jo kaikkii semmosii pelkoi ja epävarmuuksii, joita oon ennen pelänny kuollakseni. Voisin nyt ihan itteeni kehuakseni ihan listan rustata, että mitä kaikkea pientä oon jo ehtinyt saavuttaa.

1. Englannin puhuminen on aina ollu mulle ihan törkeen iso haaste. Mulla on setä Etelä-Afrikasta, enkä pitkään aikaan edes hänelle suostunut puhumaan englantia. Halusin aina ihan sikana ja rakastin kuunnella muiden keskustelua enkuks, en vaan ite halunnu osallistua. Niinpä on oikeesti aika iso juttu, että täällä mä oikeesti elän englannilla enkä jaksa enää ees välittää, vaikka teenkin mokia - tärkeintä on, että viesti menee perille!



2. Englannin lisäks oon sössöttäny espanjaa Luisille ja ruotsia Sigridille, mikä on tääkin aika iso juttu. Englanti ei nimittäin ollu ainoo kieli, jonka puhumista mä kammosin: oon koko pienen ikäni ollu semmone perussuomalainen, joka ei pukahda sanaakaan ellei oo varma että se on kieliopillisesti 110% oikein ja ääntäminen vähintään täydellistä. Nykyään ei tollasia ongelmia oo enää ollenkaan, oon vaan tosi ylpee, et osaan ees alkeet jostain kielestä ja puhua pälätän sitä sitte koko ajan jos vaan saan mahollisuuden.



3. Laulaminen yleisön edessä on aina ollu sellasta, minkä oon iteltäni kieltäny aina siitä asti, kun en päässy sille perkeleen musiikkiluokalle kolmannella luokalla. Täällä ollessani oon jo kuitenki 3 kertaa ehtiny lurittelemaan (is that even finnish? XD) yleisölle. Okei, se oli AFS-leirillä ja lauloin kolmen muun ihmisen kanssa mutta silti! Oli kuulkaa aikamoinen saavutus multa lauleskella maamme laulua ja maamamamamammamaamapaapapaapapaapapaa ääneen oikeille ihmisille.



4. Esitelmän pito luokalle englanniksi on myös päässyt mun En ikinä -listalleni, mutta oonpa mä jo senkin ehtinyt vetäsemään (ja niille, jotka tuntee mut: en ees muuttunu sigridin mukaan punaseks siis mitä ihmettä herra varjele!!) Charlien kanssa esiteltiin kirjasta Purple Hibiscus Eugene-pappa muulle luokalle.



5. Socceriin ilmottautuminen oli aika iso saavutus kans, kun ottaa huomioon, että oon fudispalloo potkassu elämässäni ehkä 2 kertaa. Siellä kuitenkin ollaan, eka peli ens keskiviikkon jäinks !



6. Tää nyt on vähän tyhmä, mutta leivoin eilen ekaa kertaa täällä ollessani, ja olin siitä niiin excited et huhhuh. Oon koko täällä olo aikani halunnu leipoo/kokkaa näille, mutten oo uskaltanu, kun oon pelänny et mokaan ja sitte musta ei enää tykätä. Mut ei, i made the most delicious muffins ever ja ainakin mun host-veljet rakastaa mua täl hetkel! (Vähän sössin sen kuorrutteen, but lets not tell anyone)

Enempää en tähän hätään keksi, vaikka kyl niit varmaan oliskin. Tosta kuitenkin saa vähän käsitystä siitä mitä mä ainakin (varmaan muutkin vaihtarit?) käy läpi päivittäin. Vaihdossa olo on jokapäivästä uusiin tilanteisiin tottumista, pikkusten haasteiden voittamista ja niistä voitoista saadun hyvän fiiliksen hehkuttamista. Itsevarmuus kasvaa vähä vähältä, ja vaikka siihen iskeytyy aika ajoin aika pahojakin kolhuja, aina se kuitenkin parantuu vaan entistä nopeammin, kun oppii arvostamaan itteään ja omaa kulttuuriaan ihan uudella tavalla. Mä oon ainakin oppinu Suomea ja suomalaisuutta kattomaan ihan uudesta näkövinkkelistä, eikä entisestä "Suomi on niin tylsä ja typerä ja tahdon vaan pois" -asenteesta oo enää tietoakaan. I can honestly say that i ♥ finland



Vaihdossa olo on myös sitä, että itsevarmuus ja kyky nauraa itelleen kasvaa niin paljon, että kehtaa laittaa 1) tälläsi wnb syvällisiä tekstejä kaikkien luettavaksi nettiin, 2) uskomattoman kauniita posetuskuvia itestään (okei tän voi kyl aatella äitienpäivä lahjan mammalle - eihän parempaa lahjaa ookaan kun kuva omasta tyttärestä, right?) ja lopuksi vielä 3) niitä mahdottoman onnistuneita videoita, joille kaikki kuulemma nauraa XD Kiitti vaan. pyh.

What a great year it has been so far!

Mun vaihtovuonna, 2011, on jo nyt ehtinyt tapahtua kaikkea ah niin mukavaa:

• Christchurcin maanjäristys oli ISO juttu täällä, paljon ihmisiä kuoli, kodit tuhoutu ja koko eteläsaaren suurin kaupunki osittain täysin raunioina.


• Japanin maanjäristys & tsunami, jonka takia jopa Uus-Seelanti sai tsunamivarotuksen


• Osama Bin Laden is DEAD !! Liekö hyvä vai huono juttu, salee ne alottaa vastahyökkäyksen just sillon kun mä vaihdan kotimatkalla konetta L.A:ssa... (mikäli meen sitä kautta)


• Eilen täällä oli tornado!! Se oli Albanys, ihan täs lähel meitä. 2 ihmistä kuoli, useita joutu sairaalaan ja kauppakeskuksen metallikattoki repeyty osittain.

So... what a wonderful year it has been (: !

School holidays

Mun on pitänyt noin satatuhattamiljoonaa kertaa tulla kirjottamaan, koska taas on niin törkeen hirveen paljon tapahtunut, mutta sitten on joka kerta tapahtunut vähän lisää enkä olekana ehtinyt.

Ton viimesen postauksen videon kuvasin siis 2 viikkoa sitten tiistaina, jolloin valitin sitä miten viikonloppuna oli mennyt vähän huonommin ja maanantaikin oli tyhmä ja plaaplaplaa. Kappas vaan heti kun vähän valitin niin jopas parani ihan huolella. Loppuviikko kouluu oli taas ihan uskomaton, ja perjantaina toivoin ihan oikeesti, ettei loma alkaisi vielä ja saisin vielä pari ihanaa päivää koulussa. (Sain perjantaina kuulla Shaquillelta, jolle Chris oli tän kertonu, että suurin osa Kaiparan jätkistä kuulemma rakastaa mua and they wanna go out with me ♥ okei kaikki varmaan kelaa et oon ihan sika itserakas, kun kerron näit tääl, mut en siis ihan tosissaan ees ite usko näit - ne vaa parantaa päivää oikeesti ihan hirveesti haha :D) Toisaalta tää lomakin on tehny aika terää, ja nyt en taas toivois ollenkaan et koulu alkais. Onpas hankalaa.

Lomien ekalla viikolla mun puol host-veli tuli sitte tänne Wellingtonista, mikä oli ihan sika kivaa. Meiän keskustelut meni kyl lähinnä sillein, että mä kyselin ja se vastaili eikä siit itekseen hirveesti mitää irronn, joten ne pari kertaa kun sain sen ihan tosissaan puhumaan ja rentoutumaan oli niin hyviä ja en oo ikin ollu niin ylpee itestäni haha :D:D Eka ilta ku se oli tääl katottii Daybreakers, joka olin vähä weird, mut se oli tosi kivaa: naurettii sille vaa yhes jne. Se oli täällä siis sunnuntaista torstaihin, kun torstainakin mäkin lähin sinne Easter Campille.

Enne Easter Campia kävin kuitenkin Bruno Marsin keikalla Annican (toinen suomalainen vaihtari). Vaikka ne sen biisit ei mitään mun henkilökohtaisia lemppareita ookaan, oli se keika kuitenkin ihan järisyttävän hyvä. Se on varmaan vaa synnynnäinen esiintyjä tai sit sitä on treenattu ihan sika hyvin koska siis ÄÄ se oli awesome !!!! :D:D:D Bruno Marsil oli messis sellanen tummaihonen (ei mitenkään rasistisessa mielessä - tää oli positiivista!) mies mukana ja heti ku näin sen oisin voinu samantien voinu mennä naimisiin sen kaa SE OLI IHANA ♥ ! No anyways keikka oli unelma ja kyl mun täytyy myöntää Bruno Marsin olevan semicute kans nii ei sekää sit yhtää haitannu haha ;D







Me ehittiin pitää myös bonfire keskiviikko-iltana ennen Easter Campia. Host-iskän veli ja sen perhe tuli kylään, joten aikuisille oli seuraa niistä ja mua oli viihdyttämässä Sigrid, puol host-veli, 18v host-serkku ja 2 18v naapurin poikaa haha ei Sigridin kaa hirveesti valitettu! Oli ihan sika kiva ilta, joka päätty joskus kolmelt aamul ku mä, Sigrid, veli ja serkku maattiin läjässä meiä sohvalla ja katottiin Skinssiä. Sitä ennen pompittii trampalla, ajeltii quad bikella ja kaikki vuorollaa sovitettiin mun Suomest lähettyy russian karvalakkia.




Torstaina alko Easter Camp. 4 piti olla Kumeussa bussikyytiä varten (käytiin btw päiväl Auckland Zoo:ssa - oli iha hieno!). Easter Camp oli tosi rankka kokemus ja oikeestaan kelasin et se kaikki olis helpompi selittää videolla, joten täältä taas palaa :D





Se jäi tost videost, et ne niiden puheet oli ihan uskomattoman vilpittömii, jonka takii niit oli niin hankala kuunnella. Mä kans tietosesti jouduin aattelee päässäni et "Jumala älä tuu tänne, Holy Spirit pysy kaukana musta ja Jeesus suksi kuuseen" :D::D Ei ollu kivaa sillä hetkellä...

En nyt tiiä uskooks kukaan tätä, mut oon oikeesti alkanu urheilemaan aika tosi paljon: käyn lenkil säännöllisesti, löysin sellasen tappovatsalihas videon youtubest jota teen ja muutenki yritän koko ajan haalia mahollisuuksia liikkua. No Easter Campilla en sitten pahemmin mitään tehnyt, jonka takia koko Easter Campin jälkeinen viikko onkin menny sitten liikuntatapoihin totutteluun. Onneks mun host-äiti on ihan messissä, ja oon sen kaa käynykin sellasil killer walkeil ylös semmost tajuttoman jyrkkää kukkulaa ja takas alas. En ois ikin eläessäni uskonu et käveleminen oikeesti tuntuis jossai mus siis herra varjele!

Muuten oon lähinnä vaan chillaillu tän tokan viikon. Kouluhommia en oo tehny pätkääkään, mikä kyllä kostautuu nytten sunnuntaina – en taida mitään muuta ehtiä koko päivänä tekemään kuin läksyjä. Vielä ois English Research, English Essay, Math Statistics and Photography tekemät eli basically kaikki. (Eiku jes vihdoin english essay valmis huh enää kaikki muu tekemät !)

Leffas ollaa käyty 2 kertaa kattoo Rio ja Hop - kummatki lasten leffoi ku on 3v host-veli ollu messis nii ei hirveest muut oo voinu mennä kattoo :D Sit käytiin afs auntyn perheen luo illallisel Luisin kaa yks ilta, mikä oli ihan sika jees. Niil on mun ikänen tytär ja 18v poika, joiden kaa hengailtii ja ne on iha sika kivoi. Mennää (toivottavasti) taas pian yhes Omahaan jeah!! Luis kans tuli meille yks pv kylää tuomaa reggaeton musaa mulle. Oisitte nähny sen ilmeen ku kerroin sille et yo bailo reggaeton :D Sil vaa suu loksahti auki ja se oli sillee "QUE???" :DD Loukkaavaa... Tnä Sigrid oli meil yritettii tehä jotai järkevää ja päädyttii kattoo Beauty and The Beast. Disney rules ♥

Ainiin lauantain käytiin kyl Aucklandis Shaquillen kaa. Se oli iha sika jees we went up the Sky Tower ja käveltii tyylii koko Aucklandin keskusta läpi haha. Mut se o hyvä, nyt tiietää mis kaikki on ja voidaan mennä itteksemme sinne seikkailee (: Pitää alkaa metsästää tanssiaismekkoo. Our ball’s theme this year is Mardi Gras (dont know how u spell it) / Burlesque (dont know how u spell this one either :D) Suunnitelma ois vaa verhoutuu riikinkukon sulkii ja mennä sillai. I reckon thats a plan.



Mut au nyt on kädet kipeet kirjottelust taidan mennä juomaa teetä ja kattoo leffaa hostien kaa (: ja henkisesti valmistautuu kouluun ofc