maanantai 9. toukokuuta 2011

Pieniä voittoja

Taas yks viikko meni ihan hujauksessa - tai no ei ihan. Viime viikolla alko siis koulu ja ekat kolme päivää oli täyttä tuskaa suoraan sanottuna. Halusin vaan himaan enkä tykänny yhtään ja plää. Keskiviikkona taas kaikki kuitenkin muuttu ja nyt taas rakastan kouluu haha. Mul tuntuu aina menevän hetki et totun uuteen rytmiin, mut kaipa tää tästä paranee kunhan oikeen kunnolla pääsen sisälle mun nz elämään.

Viime viikol ei tainnu mitään kamalan ihmeellist tapahtuu, semmosii joka päiväsii pienii taisteluit omaa epävarmuuttaan vaan. Oon tääl ollessani voittanu jo kaikkii semmosii pelkoi ja epävarmuuksii, joita oon ennen pelänny kuollakseni. Voisin nyt ihan itteeni kehuakseni ihan listan rustata, että mitä kaikkea pientä oon jo ehtinyt saavuttaa.






  1. Englannin puhuminen on aina ollu mulle ihan törkeen iso haaste. Mulla on setä Etelä-Afrikasta, enkä pitkään aikaan edes hänelle suostunut puhumaan englantia. Halusin aina ihan sikana ja rakastin kuunnella muiden keskustelua enkuks, en vaan ite halunnu osallistua. Niinpä on oikeesti aika iso juttu, että täällä mä oikeesti elän englannilla enkä jaksa enää ees välittää, vaikka teenkin mokia - tärkeintä on, että viesti menee perille!


  2. Englannin lisäks oon sössöttäny espanjaa Luisille ja ruotsia Sigridille, mikä on tääkin aika iso juttu. Englanti ei nimittäin ollu ainoo kieli, jonka puhumista mä kammosin: oon koko pienen ikäni ollu semmone perussuomalainen, joka ei pukahda sanaakaan ellei oo varma että se on kieliopillisesti 110% oikein ja ääntäminen vähintään täydellistä. Nykyään ei tollasia ongelmia oo enää ollenkaan, oon vaan tosi ylpee, et osaan ees alkeet jostain kielestä ja puhua pälätän sitä sitte koko ajan jos vaan saan mahollisuuden.


  3. Laulaminen yleisön edessä on aina ollu sellasta, minkä oon iteltäni kieltäny aina siitä asti, kun en päässy sille perkeleen musiikkiluokalle kolmannella luokalla. Täällä ollessani oon jo kuitenki 3 kertaa ehtiny lurittelemaan (is that even finnish? XD) yleisölle. Okei, se oli AFS-leirillä ja lauloin kolmen muun ihmisen kanssa mutta silti! Oli kuulkaa aikamoinen saavutus multa lauleskella maamme laulua ja maamamamamammamaamapaapapaapapaapapaa ääneen oikeille ihmisille.


  4. Esitelmän pito luokalle englanniksi on myös päässyt mun En ikinä -listalleni, mutta oonpa mä jo senkin ehtinyt vetäsemään (ja niille, jotka tuntee mut: en ees muuttunu sigridin mukaan punaseks siis mitä ihmettä herra varjele!!) Charlien kanssa esiteltiin kirjasta Purple Hibiscus Eugene-pappa muulle luokalle.


  5. Socceriin ilmottautuminen oli aika iso saavutus kans, kun ottaa huomioon, että oon fudispalloo potkassu elämässäni ehkä 2 kertaa. Siellä kuitenkin ollaan, eka peli ens keskiviikkon jäinks !


  6. Tää nyt on vähän tyhmä, mutta leivoin eilen ekaa kertaa täällä ollessani, ja olin siitä niiin excited et huhhuh. Oon koko täällä olo aikani halunnu leipoo/kokkaa näille, mutten oo uskaltanu, kun oon pelänny et mokaan ja sitte musta ei enää tykätä. Mut ei, i made the most delicious muffins ever ja ainakin mun host-veljet rakastaa mua täl hetkel! (Vähän sössin sen kuorrutteen, but lets not tell anyone)




Enempää en tähän hätään keksi, vaikka kyl niit varmaan oliskin. Tosta kuitenkin saa vähän käsitystä siitä mitä mä ainakin (varmaan muutkin vaihtarit?) käy läpi päivittäin. Vaihdossa olo on jokapäivästä uusiin tilanteisiin tottumista, pikkusten haasteiden voittamista ja niistä voitoista saadun hyvän fiiliksen hehkuttamista. Itsevarmuus kasvaa vähä vähältä, ja vaikka siihen iskeytyy aika ajoin aika pahojakin kolhuja, aina se kuitenkin parantuu vaan entistä nopeammin, kun oppii arvostamaan itteään ja omaa kulttuuriaan ihan uudella tavalla. Mä oon ainakin oppinu Suomea ja suomalaisuutta kattomaan ihan uudesta näkövinkkelistä, eikä entisestä "Suomi on niin tylsä ja typerä ja tahdon vaan pois" -asenteesta oo enää tietoakaan. I can honestly say that i ♥ finland



Vaihdossa olo on myös sitä, että itsevarmuus ja kyky nauraa itelleen kasvaa niin paljon, että kehtaa laittaa 1) tälläsi wnb syvällisiä tekstejä kaikkien luettavaksi nettiin, 2) uskomattoman kauniita posetuskuvia itestään (okei tän voi kyl aatella äitienpäivä lahjan mammalle - eihän parempaa lahjaa ookaan kun kuva omasta tyttärestä, right?) ja lopuksi vielä 3) niitä mahdottoman onnistuneita videoita, joille kaikki kuulemma nauraa XD Kiitti vaan. pyh.

4 kommenttia:

Karla kirjoitti...

haha jotenki tuntuu et oon käyny läpi ihan samanlaisia tilanteita!! toi leipominen oli mullaki ongelma ja ihan samasta syystä! kokkailin ekan kerran vasta viime viikolla.. :D

Anonyymi kirjoitti...

Kuva on mitä mainioin äitienpäivälahja - thanks <3. Kovasti terkkuja myös mummalta, jolle voisit lähettä jotakin viestiä, vaikkapa myöhästyneenä äitienpäivälahjana.
Lähetä muru Pinjalle puhelin, sen phone on tosiaan hajoamassa käsiin. Mä lähetän sinulle sitten synttäripaketin. Pääset nauramaan napapiirin sankareille ;-). Hugs, my darling!

Venla kirjoitti...

Karla, ihana kuulla, et joku muuki on ollu kunno nössö kokkailun suhteen, luulin et oon ainoo laatuaan :D

Anonyymi(hankala arvata kuka), voin lähettää mummille kortin ton puhelimen kanssa mullon paketti ja kaikki valmiin huomen postitan.

Anonyymi kirjoitti...

I seriously suggest that you start writing your blog again! It's not fun to check this site every day and always be dissapointed...

guess who??