Tylsä ja masentava kuvaton postaus (sori)

23/5/2011

Miks vaihods olo on näin hankalaa? Eiks se vois olla pelkkää ruusuil tanssimist ja ihanaa lepposaa lomailuu? Obviously not.

Yleensä vaihtareilla on 2 viikon unelma-aika, jonka jälkeen alkaa alamäki: koti-ikävä iskee, fiilis lomasta loppuu ja yhtäkkii vuos kuulostaaki jo iha hirvee pitkält ajalt. Mulla 2 viikkoo tais olla 3kk ja toi typerä aika iskee nytten (vähän ristiriitasii fiiliksii kuitenki, koska on the other hand i never wanna go back to finland again but then again sometimes i wish more than anything that i could get the next flight back home).

Täl hetkel on kyl oikeestaa iha hyvä fiilis ja itseasias tää aamu on ollu tosi hyvä (istun nyt siis koulus ku kirjotan tätä). P.E. tunti oli taas kiva ja oon tyytyväinen tän päiväseen omaan sosiaalisuteeni - se on hassuu miten joskus ei tunnu yhtään siltä, että haluu puhuu tasan kellekään, mut sit ku vihdoin pakottaa ittensä puhumaan, se tyytyväisyysfiilis on iha huikee.

EIlen illal ei iha näin hyvää fiilist kuitenkaa ollu. Olin koko eilisen iha sika väsyny (oma vika ku nukuin 5h - sigrid oli taas meil yöt) ja oon huomannu, et aina väsyneenä asiat on pikkase huonommin: sitä tulee surulliseks ja alkaa ikävöimään kotia. Itkeskelin itteni sit uneen jaa aamulla heräsin samaan surkeeseen oloon (, josta nyt oon onneks päässy jo yli).

Mulla on viime aikoin ollu himpun verran liikaa tollasii hetkii, jollon elämä vaan tuntuu hirvee epäreilult ja västttävält ja toivois vaa et pääsis himaa takasi siihen helppoon elämään, jota pysty vaan elelee sen kummempii pohtimatta. Itsetunto ja -luottamus on aika ajoin niin nollassa, ettei mtn rajaa ja välil se tuntuu iha mahottomalt tehtävält kivuta sielt takasin ylös (onneks mullon kuitenki tukeva host-perhe, Sigrid ja kaverit koulusta, jotka näyttää tykkäävän musta joka tapauksessa, no matter kuinka ällötäväks itteni ain välil koen).

En tiiä omas tilantees, mikä tän nyt on aiheuttanu. Ehkä se kun alan vihdoin huomaa ton bitchinessin that's going on in Kaipara or ehkä se, kun alan vähitellen muuttumaan pitkäaikasest vieraasta perheenjäseneks, mutten kuitenkaan haluu olla oma itteni (eli välttämät näyttää niit omii huonoi puolii ja uskalla olla grumpy ku ketuttaa), koska pelottaa ettei musta enää pidetä sen jälkee.

Oho, ku tuli masentavaa tekstii, emmä ny tääl kuolemas kuitenkaa oo haha. Haluun vaa olla rehellinen about the fact that this is hard ja honestly kaukan pelkäst ruusuil tanssimisest. Yhä edelleen kuitenkan tykkään Uudest-Seelannist ja nää ihmiset on ihanii (apart from the nasty bitches). Oon myös edelleen sitä mieltä, että tää on EHDOTTOMASTI kaikki tän arvosta, koska oon nyt jo oppinu niin tajuttoman paljon, ettei mitään rajaa. Osaan arvostaa Suomee, perhettä, itteeni ja ihmisissä rehellisyyttä ja luotettavuutta iha eri taval. Ja tiiän, et vaikka välil menee huonosti, niin kuitenki sielt aina noustaan! (:

26/5/2011

Ulkona sataa. Ja kun Uudessa-Seelannissa sataa nii tääl ei oo mitään sellast nössö tihityst ku Suomes, vaan tääl tuntuu ku koko taivas tippuis niskaa. Hieman on masentavaa täytyy myöntää
Ärsyttää ja ketuttaa, kun en pääse täst koti-ikäväst ja huonost olost oikee millää eroo. Siit kirjottaminen ja sen miettiminen tuskin auttaa (eli tyhmä minä) mut kyl se ainaki hetkellisesti helpottaa, kun saa vähän purettuu sydäntä.

Oikeestaa tää alko siit, ku maanantain i got told off by my host-parents for the very first time (oli muuten just vika ilta ennen mun synttäreit - mikä ajotus). Kävin ma eka salil ja sen jälkee menin suoraan tanssitunnille, jonka piti loppuu 8:15. No, se ei loppunu iha ajallaan ja kaikki oli hirvee huolissaa et mis mä ja Sigrid ollaan (Sigridin host-äiti, joka tuli hakee meiät ei tienny mis se tanssimesta on, nii se oli vaa vaellellu siel pimees ympäriinsä joku 30min). Meil ei ollu mitää ideaa, et ees oltii myöhäs, ku ei siel ollu mitää kelloo seinäl ja kännykät oli äänettömäl, koska - after all - me oltiin tanssitunnilla, joten ei sit ees kuultu ku meille yritettii soittaa. Host-vanhemmat oli mulle sit oikeest oikeest aika tosi vihasii ja sain kuulla aika pahan saarnan ku pääsin himaa siitä, kuinka meiän ois pitäny soittaa jollekin ja kertoo et oltii myöhäs. Typerint koko jutus oli se, et se tuntu niin perkeleen epäreilult ja väärält, koska en ollu ees tajunnu et olin tehny jotain väärin (tausin kyl sit ku näin niiden ilmeet).

Suomessa ei haittais, jos tanssitunti loppuis puol tuntii myöhäs ja tulisin sen takii vähä myöhemmi himaan. Suomessa en ois näin helvetin riippuvainen muiden ihmisten aikatauluist ja kyydeist ARGH TÄÄ ON NIIN KETUTTAVAA JA RAIVOSTUTTAVAA AINA TOISINAAN!!!!!!

No eniveis kyl mä ymmärrän miks ne kiles (ne oli vaa huolissaa ja after all they are responsible of someone else's child ja ne on lievästi sanottun kuses jos mulle käy jotain). Ja kyl niil on oikeus olla mulle vihasii, toi tuli vaa nii puun takaa etten oikee osannu valmistautuu. Pakko myöntää et purskahin vaa itkuu ton jälkeen - olin nii väsyny 2h urheilun jälkee ja muutenki se tuntu nii epäreilult ja kun oon yrittäny olla tosi täydellinen ja kiva, et nää tykkäis must varmasti ja mulle suututaa tollasest akfka.... Lukittauduin vessaan ja istuin siel lattial halaamas lavuaarii haha oisin varmaa ollu aika näky jos joku ois mut nähny! Host-äiti tuli sit hakee mut sielt ja join niiden kaa viel kupin teetä, ku olin vähä rauhottunu. En kyl puhunu hirveesti iha sen takii, et oisin varmaa alkanu vaa itkee lisää, mut se oli hyvä sellanen tunteiden tasotustilanne. Host-iskä vitsaili et is he forgiven and everything joten kai seki vähä pelästy sitä mun tunteen purkaust.

Jännää, yllättävän paljo tää oikeest autto, kun sain kirjotettuu kaiken ylös. Vielki kyl tuntuu et toi oli vähä epäreiluu, mut emt, ainaki tiiän et kaipa ne johonki asteesee asti välittää. Hyvä vaa i guess. Ja kylhä mä tänne tulles tiesin, et tälläsii tilanteit tulee pakostaki, ku heitetää kaks kulttuurii samaan huushollii eli eihän tos sinäänsä mitää yllättävää ollu. Mulle ei vaa tullu mieleenkää et toi ois jotenki paha juttu. So weird!

En nyt tiiä kuinka paljon tost tekstist saa sellasen käsityksen, et nyt jotenki oisin tosi vihanen mut hosteille ja mua kohdeltais tääl epäreilusti/huonosti but that's definitely not the case. Oon vielki sitä mieltä, et sain parhaan host-perheen minkä vaa saada voi ja ja nää on oikeesti ollu ihan taju ymmärtäväisii ja ihanii mua kohtaan. Välil vaa tulee tollasii päivii, kun menee jo valmiiks huonosti ja sit heitetää viel vähä lisää vettä myllyyn ja se on sit siinä.

Nyt tuli vähän kuvaton ja tylsä ja masentava postaus, mut tääkin on osa sitä vaihtarielämää ja tää on vaihtariblogi, nii kaipa tää tänne kuuluu siinä missä ne hehkutuksetki.