noin 59 tuntia

Lähtö on ylihuomenna. Oon vajaan kuudenkymmenen tunnin päästä lentokentällä.

Fiilikset on lievästi sanottuna sekavat. Toisaalta oon oikeasti ihan törkeen innoissani, mut sit toisaalta mulla ei oo pätkääkään sitä fiilistä, et oisin lähössä. Varsinki koulussa, kun näkee kavereita, oli tosi hankala tänäänkin kelaa että joo istun tässä ruokalassa viimestä kertaa, noita en tuu näkee nyt varmaan vuoteen ja sillai. Mulle tulee ihan kamala ikävä kaikkia ihania ja pelottaa, että joku ääliö menee ja unohtaa mut, mutta toisaalt emmä sellasii älykääpiöit, jotka ihan oikeesti unohtaa mut kokonaan, sit enää tarttekaa ku tuun takas.





Eikä nyt pitää kyl peruu, koska kun alkaa oikein kunnolla aattelee, niin apua itseasias kyllähän mulla ehdottomasti on semmonen fiilis että oon lähössä!! Oon repiny kaikki kamat kaapeista lattialle ja ne vaan odottaa matkalaukkuun tunkuaan. Mutsi soitti äsken ja kysyi, että onko viel vaatteita, joita pitää pestä. Serkut on tulossa huomenna vikaa kertaa kylään. Huomenna on pakko mennä kampaajalle vaikken yhtään jaksais, koska huominen on mun vika päivä Suomessa. Kaverit suunnittelee kaikkea kivaa ilman mua. Opettajatki alkaa jo toivottamaan hyvää matkaa. Herravarjele oikeesti :D

Vielä on tekemättömiä asioita ihan vaikka muille jakaa - en nähtävästi turhan paljoa ehi rentoutuu vikoina Suomi-päivinä. Tekemättä on yhä edelleen

1. muuttoilmotus Kelalle ja semmosee toiseen hommaa
2. se typerä Suomi-esitelmä
3. albumi jäi loppujen lopuksi tilaamatta (hyvä minä), joten muistikortille pitää siirtää kuvia Suomesta
4. lääkäriltä pitää hakea reseptin pidennys
5. kampaajalla käynti, etten siellä pääse heti ekalla viikolla sönköttämään enkuksi millasta leikkausta tahdon ja päädy lopulta ulos puoli kaljuna ja hiukset vihreillä raidoilla
6. huomenna käyn ostamassa yhen kirjan vielä hosteille + ne Suomi-avaimenperät jne on edelleen hakusessa
7. pakkaus!!

Höm. En koskaan jätä mitään vikalle illalle, kuten näkyy...

AFS:ltä tuli muuten postissa "Host Country Activity Waiver" jossa porukoiden pitää allekirjoittaa vastuunvapautus lomake, jota edellytetään, jotta saan kokeilla muun muassa seuraavia aktiviteetteja: helicopter rides, small plane rides, jet skis, rock climbing, hiking and tramping overnight, bush walking, horse riding (en ymmärrä miks toi on tääl :D), rugby, swimming with dolphins, snorkeling, scuba diving, black and white water rafting, surfing and windsurfing, waterskiing, bungee jumping, caving, tandem skydiving jne

Aika mielettömän kutkuttavalta kuulostavia juttua tuolla voi nähtävästi mahdollisuuden kohdalle sattuessa kokeilla ja aion kokeilla joka ikistä, mikä vaan mahdollisuus tulee!! Benji-hyppy ja joku laskuvarjohyppy vähän epäilyttää, mutta katotaan sitä sitten. Delfiinien kanssa uiminen, surfaus, pienlentokone ajelut sun muut kuulosti kyllä ihan kivoilta.

Hosteilta ei oo tullu vähään aikaan meiliä, mutta ajattelin niille vaikka tänään meilailla, ettei ne oo mua ihan kokonaan unohtanu ja muistais olla vastassa siellä lentokentällä sitten 28. päivä kun sinne 2 vuorokauden lentoreissun jälkeen vihdoin päästään.

Meidän lento lähtee muuten kahdeksalta keskiviikko aamuna Helsinki-Vantaalta, josta lennetään Lontoon Heathrowiin. Sieltä matka jatkuu 15:45 (en tiedä mitä aikaa) lennolla, joka pysähtyy tankkaukselle in L.A. ja jatkaa sieltä suoraan to Auckland!! Pääsen siis käymää Jenkeissäki, jossa en oo ikinä käyny jeee :D Lentokoneen ikkunasta mahtaa olla aika mahtavat näkymät. Aucklandissa ollaan perjantaina paikallista aikaa 7:05, tiedä sitten mitä se on Suomen aikaa. Taitaa olla torstai-ilta teillä sillon.

Nyt voisin ehkä alkaa tehä jotain. Vielä noiden kaikkien lisäks yks äikän homma huomiseks, sitten oon done with school for a year, ah ♥

kuviksi saitte nytten vaa jotain helsinki-kuvia. pakko vielä fiilistellä, ei vuoteen näitäkää maisemia tulla näkemään :(

London

Lähtö on yliylihuomenna ja siitä myöhemmin vähän lisää juttua. Selailin äsken meidän vuoden takaisen Lontoon-reissun kuvia, ja ne nosti niin ihania muistoja pintaan, että oli pakko tulla jakamaan. Lontoo on mun number one rakkaus enkä malta odottaa, et pääsen sinne opiskelemaan ja asumaan ♥ Ainoa syy miksen oo viel sinne karannu on tää typerä alaikäsyys, joka rajottaa ihan pirusti liikaa.


































Ja hei, ottakaa huomioon, että me oltiin siellä viikko ja tossa on noin 2 ekan pvn kuvat :D Vähän esimakua siitä miten paljon kuvia Uudesta-Seelannista oletettavasti on tulossa...

15

Ensinnäkin Happy New Year everyone !! Vuosi 2011 starttasi mitä parhaimmissa fiiliksissä ja hyvässä seurassa. Joka vuosi toivotaan seuraavan olevan parempi kuin edellisen, ja ainakin tässä tilanteessa on varmaa, että ainakin hyvin erilainen vuosi on tulossa. Parempaakin tietty toivon, mutta eihän sitä koskaan tiedä... Toivottavasti tietty i'll have the time of my life (:

15 päivää lähtöön ja tänään just kelailin tossa ittekseni, että se on VÄHÄN se! Kalenterissa on alkanut jo lähtölaskenta isoilla punaisilla numeroilla, enkä oikein tiedä pitäisikö tässä olla kuset housussa innostuksesta vai hermostuksesta - kumpaakin nimittäin löytyy ihan vaikka muille jakaa. Onneksi en taida kuitenkaan olla ihan ainoa panikoija, ja oon kyllä jo yllättävän hyvin tottunut ajatukseen lähdöstä. Taitaa tulla se noille kavereille ja perheenjäsenille suurempana shokkina kuin mulle: tää on kuitenkin pyöriny mielessä nyt viimesen vuoden lähes jokasessa ajatuksessa jollain tapaa. Siinä ajassa ehtii tottumaan :D

Oon (ainakin melkeen) ahkerasti meilaillu mun hostien kanssa, ja ne vaikuttaa tosi ihanilta ja ylimukavilta ihmisiltä! Tällä hetkellä oon lähes satavarma, että meillä tulee menemään tosi hyvin, sillä äiti - joka niitä meilejä on mulle rustaillut - on tosi sydämellisen tuntuinen ihminen ja kaiken lisäksi meillä on hevoset vielä yhteisenä mielenkiinnonaiheena. En malta odottaa, että pääsen tapaamaan ne mun pikkuveljet! Kummatkin näyttää kuvissa aivan älyttömän söpöiltä pellavapäisiltä enkeleiltä - en tosin tiedä kuinka enkeleitä ne on sitten in real life... Salee kuitenkin hirveitä kauhukakaroita :D

Tässä kun päivät vähenee, niin tehtävälista senkus pitenee. Suomi-albumi on edelleen vaiheessa, ja saa nyt nähdä ehtiikö se tulla perillekään ennen lähtöä. Huomenna se pitäisi tilata, ja varmaan samalla heittää tilaukseen kanssa kasa (=n. 600) kehitettävää kuvaa. Suomi-esitelmä taitaa jäädä vain haaveeksi, ehkä mä suosiolla vaan siellä sen rustailen mikäli tarve vaatii. Sen sijaan ehdottomalla must be done -listalla on

1. soitto lääkärille + heinänuhaan jotain
2. selvitys, kannattaako luoda paikallista tiliä vai tuleeko halvemmaksi käyttää Visa Electronia
3. tuliaiset, jotka on onneksi osittain jo hankittu tälle ekalle perheelle, mutta jotain esimerkiksi Suomi-avaimenperiä tai muuta pientä annettavaksi lopuille host-perheille
4. sukulaisilla vierailu ja vikat morjestamiset
5. suursiivous, jossa pengon koko huoneen ylösalaisin ja alasylöisin ja katson mitä heitän pois, mitä jätetään Suomeen ja mitä mukaan
6. ja sitten last but definitely not least pakkaus, joka tulee olemaan sellainen urakka että huhhuh ja oksat pois

Helensville here i come!!

Onpas tässä aikaa taas hurahtanut ja enää 31 päivää lähtöön!!! Nyt voin jo iloisesti sanoa, että mun lähtöhalut on palanneet oikein korkojen kera enkä oikeasti malta odottaa. Tietenkin pelottaa ja jännittää ja varsinkin, kun tiedän miten hirveän vaivaannuttavaa se voi olla aluksi (meillä oli ekaa kertaa italialainen kolmen viikon kesävaihtari elokuussa) ja kuinka hankalaa se voi olla. Silti olen enemmän innoissani kuin ikinä ja arvatkaapa miksi: meikätyttö sai vihdoin perheen!!!!

Okei sain jo vähän aikaa sitten, en ole vaan jaksanut tulla päivittelemään, mutta nyt vihdoin kaiken joulurumban mentyä ajattelin tällekin hieman uhrata aikaa :)

Sain AFS:ltä puhelun tuossa olisko ollut reilu viikko sitten. En vastannut, kun olin tunnilla ja rehellisesti sanottuna olin melkein kuset housussa soittaessani takaisin: pelkäsin kuollakseni niiden sanovan, että lähtö viivästyy kolmella viikolla, kun en ole saanut koulupaikkaa eikä viisumi siksi ehdi ajoissa. Onneksi uutiset olivatkin päinvastaisia ja mulle oltiin kuin oltiinkin löydetty koulupaikka! Sijainniksi määräytyi Helensville, pieni maalaiskaupunki (vai liekö ihan kylä :D) Aucklandin yläpuolelta. Helensvillesta on vain 40min matka Auklandiin, mikä on ehdotonta plussaa!! Koska kaupunki sijaitsee pohjoisessa, on siellä myös lämmintä - katsoin jo säätiedotuksiakin niin tällä hetkellä siellä on sellaset mukavat +27astetta ♥

Kouluksi oli ilmoitettu Helensvillen ainoa koulu Kaipara College, joka on kaiken tekemäni internet-tutkimuksen mukaan noin 700 oppilaan sekakoulu. Aivan todella hurmaavilta ja seksikkäiltä kuulostavat koulupuvut kuuluvat tietenkin asiaan, kuten myös perinteiset meikki- ja kynsilakkakiellot. Katsoin jo mitä kaikkea koulussa voi opiskella, ja kyllä se ihan hyvältä näyttää! Uuden-Seelannin koulusysteemi sallii jokaisen oppilaan valita viisi (vai oliko kuusi) ainetta, joita opiskellaan sitten koko vuosi. Semmonen hassu juttu muuten lukkarista, että niillä on kuuden päivän lukkarit :D Koulua käydään kuitenkin vain viisi päivää viikossa, ja päiviä kierrätetään sitten sillain hassusti.

Anyways kohdemaan virallinen kieli (eli mun tapauksessa englanti) on pakollinen kaikille AFS-vaihtareille. Sen lisäksi tahtoisin ottaa liikunnan, valokuvauksen, matematiikan (äiti mokoma pakottaa), media-studies:in, japanin ja maori-kulttuurin. Kuten joku fiksu varmaan laski, tossa on nyt seitsemän ainetta englanti mukaan laskettaessa eli yksi liikaa (joo kyllä se oli musta kuusi ainetta, kun piti valita). Saa nyt nähdä minkä noista pudotan... Saattaa olla että liikunta tippuu, koska en ole edes ihan varma onko se kurssi liikunnan teoriaa vai oikeasti liikuntaa. Liikunnan teoria kolme kertaa viikossa ei pahemmin innosta :D

Tähän samaan syssyyn en vielä perhettä saanut, vaikka jonkin perheen nimi oli kyllä koulutietoihin rustattu. Veikkailivat AFS:llä, että perhe on hidas papereiden kanssa tai jotain muuta, jonka takia perhetiedot saapuu myöhemmin. Kauaa ei kyllä tarvinnut odotella, sillä olisko ollut jo parin päivän päästä sain taas puhelun. Nyt ei edes pelottanut, olin ihan varma, että perhe sieltä tulee ja niinhän se olikin!

Mun tuleva hostperhe (whii tuntupa kivalta sanoo toi :D !) sisältää isän, äidin ja saan myös kaks pikkuveljee 10v ja 3v. Tällä hetkellä mulla on kaksi pikkusiskoa, joten lapsenlikan hommat näyttävät jatkuvan, vaikka onhan toi varmasti vähän erilaista. Näiden ihmisten lisäksi perheeseen kuuluu koira, kissa, hevosia, lampaita, vuohia, alpakoita ja jotain lintuja. Isä on maanviljelijä ja äiti kotona - maatilalle ollaan siis menossa! :D Luulin alunperin kiroavani helvettiin sen päivän, jona saan kuulla lähteväni landelle mutta voi luoja en ole ikinä ollut näin innoissani!! :D Noi hevoset pelastaa mun elämän ääää i honestly can't wait anymore ♥ !

Perheeltä tuli tänään meiliäkin (pitäisi alkaa kohta vastailemaan), jossa ne kertoi olevansa tällä hetkellä South Islandilla sukulaistensa luona vierailemassa ja lähettävänsä pidempää meiliä ja kuvia heti kotiin päästessään. Perheellä on neljä hevosta (!!! pääsen ratsastaa wuhuu !!!) ja naapurissa asuu 15-vuotias tyttö, jolla on SEITSEMÄN hevosta ja their own "arena", jota mäkin saan kai sitten käyttää jos oikein ymmärsin. En ole ihan varma tarkottaako toi arena nyt maneesia vai kenttää mutta väliäkös tuolla, onpahan paikka jossa ridata :D

Kävin jo google mapista kyyläämässä tulevaa osoitettani ja joo pelkkää peltoahan se on :D Aika märältä mestalta vaikutti, mutta siellä on nyt onneksi kesä, joten varmaan aika fantastiset säät. Taloa en nähnyt, kun niillä oli siltä tieltä niin pitkä yksityistie ja maata ennen taloa. Sen verran kuitenkin tiedän, että mulle tulee oma huone, johon on liitetty oma kylppärikin! Tää on niin paljon parempi kuin mitä uskalsin toivoa!! Okei tietenkin vielä se mahdollisuus, etten tuu yhtään toimeen perheen kanssa tai muuten vaan ei toimi, mutta onhan mulla sitten hepat... (:

Tää kyseinen perhe ei kyllä pysty pitämään mua kuin 3kk, eli sen jälkeen joudun taas uuteen perheeseen. Mua tää ei kyllä haittaa pätkän vertaa, koska tommonen maalaiselämäkin maistuu varmaan paljon paremmalta tollasena suht pienenä jaksona. Okay you never know, salee joudun jonnekin vielä kauemmas seuraavassa perheessä, mutta se on sen ajan murhe sitten :D Muutenkin oon koko ajan aatellukin oman vuoteni aika kiertolaisvuodeks, enkä varmaan kertaakaan oo kelannu olevani koko 12kk samassa perheessä, joten eipäs haittaa ollenkaan. Jos näin mahtionni jatkuu, niin tästähän pinkaisisi aika kätevästi seuraavaksi vaikka Aucklandiin... ;)

Huhhuh mikä stoori, mutta oon niin innoissani, että tätä tekstiä vaan tulee joka tuutista! Äiti on muhun jo ihan kylläsyny, kun en enää mistään muusta osaa puhua kuin Uudesta-Seelannista, pikkuveljistä tai mun tulevista lampaista :D Noh, kohta hiljenenkin kokonaiseksi vuodeksi, joten kestäkööt vielä 31pv.

Kuvat on Helensvillesta. Löysin ne kaupungin sivuilta, joten copyrightit sinne. Kyllähän toi aika pieneltä näyttää, mutta itehän mä sinne rustailin, että tahdon kokea erilaista elämää ja lähden Uuteen-Seelantiikin siksi, että se on niin erilainen. Tässä sitä saa mitä tilaa!! :D Ei sillä että haittaisi ollenkaan, totally opposite (:

40 days to go!

A P U A A nyt on kyllä sellasta paniikin sekasta innostusta että huhhuh. Mua surettaa ihan hirveästi kun aikaa Suomessa on enää nelkyt päivää kun se on niin vähän, mutta sitten toisaalta mulle on tullut ihan tajuttoman pahoja matkakuumekohtauksia aika ajoin, koska WHIIII kohta pääsee kesään ja lämpimään !! ♥

Oon aika ylpee, koska to do -listalta oon saanut jo pari kohtaa hoidettua. Toisaalta siellä on hoitamatta sitten kuitenki ne isoimmat hommat eli tuliaiset, Suomi-kirja ja se esitelmän mokoman tynkäkin. Hoidetuksi olen kuitenkin jo saanut selvityksen ainakin enkun opelta, visa electron hankittiin, viisumihakemus on täytetty ja lähetetty eivätkä uudet vaatteetkaan ole kaukana kaapista ;) Kunnonkohotus on nyt vähän jäänyt, oon aivan korviani myöten rakastunut suklaaseen, ja tieto siitä etten saa Fazerin sinistä vuoteen vain lisää tän mun rakkauteni syvyyttä. Huomenna meen kuitenkin tanssahtelemaan ja karkkilakko jouluun asti! Ehkä mä nää about kymmenen päivää kestän.

Suomi-kirja muuttuukin vähän ja siitä tulee Suomi-albumi pikemminkin. Oon ahkerasti napsinut kuvia, jotta voisin kehittää niistä kuvakirjan, joka tarjoaisi tuleville uusille tutuille mun oman näkemyksen Suomesta ja asioista, jotka on mulle tärkeitä ja joita rakastan. Väliin voisin kirjoittaa sitten jotain faktoja Suomesta ettei pelkiksi kuviksi mene. Loppuun voisi tehdä myös sellasen private-osion, jossa olisi kavereiden ja perheen kuvia. Sinne kaikki saa sitten kirjottaa mulle terkkuja, ja tahdon että jokanen laittaa kanssa, etten saa tulla sieltä pois kesken vuoden :D Sitä voin sitten lueskella, kun tulee ikävä ja ehkä jopa pysyn Uudessa-Seelannissa.

Oon viimeset pari viikkoa tarmokkaasti (äidin mielestä vähän liiankin) kavereiden kanssa olemiseen, jottai saisin vähän kompensoitua sitä hullua vuoden aukkoa, joka mun jokaikiseen ystävyyssuhteeseen tulee. Mutta on the other hand... Kelatkaapa vaan kuinka monen monituista ihanaa uutta ystävää mä tulen tän vuoden aikana (ainakin toivottavasti :D) saamaan. Sitten on friends all over the world ja kun lähden kiertelemään, on joka maassa joku tuttu.

Oon yrittäny henkisesti kaikin mahdollisin tavoin valmistautua siihen, että ensimmäiset kuusi kuukautta tulee olemaan yksinäisiä, tylsiä ja että toivon vaan joka hetki pääseväni kotiin. Sain aika monta kertaa orientaatioleirillä nimittäin kuulla, että mieluummin ajattelee niin että kaikki menee päin puuta, kuin että on liian korkeat odotukset ja sitten pettyy. Uskon silti vieläkin, että sinne mahtuu myös niitä kohokohtia, mut thats why oon yrittäny keksii paljon aktiviteettia, jota voin siellä harrastella itseksenikin :D Esim. lenkkeily, valokuvaus, musiikin kuuntelu, lukeminen ja kirjoittelu tulevat olemaan varmaan mun number one hobbies siellä + sitten tietenkin koulun kautta aloitetut harrastukset ja jatkuva sosialisointi vaikka posteljoonien tai kauppatätien kanssa :D

Huoh ihan hävettää miten sekava postaus tästä tulikaan, mutta näin siinä taitaa käydä, kun alkaa vaan lätkimään ajatusta ajatuksen perään ilman mitään suunnitelmaa. Ensi kerralla jotain fiksumpaa, it's a promise!!

when life brings trouble, u can fight or run away, i have no struggle, relax watch me float away, im coastin', im coastin' on a dream, im coastin', this one for u and me