40 days to go!

A P U A A nyt on kyllä sellasta paniikin sekasta innostusta että huhhuh. Mua surettaa ihan hirveästi kun aikaa Suomessa on enää nelkyt päivää kun se on niin vähän, mutta sitten toisaalta mulle on tullut ihan tajuttoman pahoja matkakuumekohtauksia aika ajoin, koska WHIIII kohta pääsee kesään ja lämpimään !! ♥

Oon aika ylpee, koska to do -listalta oon saanut jo pari kohtaa hoidettua. Toisaalta siellä on hoitamatta sitten kuitenki ne isoimmat hommat eli tuliaiset, Suomi-kirja ja se esitelmän mokoman tynkäkin. Hoidetuksi olen kuitenkin jo saanut selvityksen ainakin enkun opelta, visa electron hankittiin, viisumihakemus on täytetty ja lähetetty eivätkä uudet vaatteetkaan ole kaukana kaapista ;) Kunnonkohotus on nyt vähän jäänyt, oon aivan korviani myöten rakastunut suklaaseen, ja tieto siitä etten saa Fazerin sinistä vuoteen vain lisää tän mun rakkauteni syvyyttä. Huomenna meen kuitenkin tanssahtelemaan ja karkkilakko jouluun asti! Ehkä mä nää about kymmenen päivää kestän.

Suomi-kirja muuttuukin vähän ja siitä tulee Suomi-albumi pikemminkin. Oon ahkerasti napsinut kuvia, jotta voisin kehittää niistä kuvakirjan, joka tarjoaisi tuleville uusille tutuille mun oman näkemyksen Suomesta ja asioista, jotka on mulle tärkeitä ja joita rakastan. Väliin voisin kirjoittaa sitten jotain faktoja Suomesta ettei pelkiksi kuviksi mene. Loppuun voisi tehdä myös sellasen private-osion, jossa olisi kavereiden ja perheen kuvia. Sinne kaikki saa sitten kirjottaa mulle terkkuja, ja tahdon että jokanen laittaa kanssa, etten saa tulla sieltä pois kesken vuoden :D Sitä voin sitten lueskella, kun tulee ikävä ja ehkä jopa pysyn Uudessa-Seelannissa.

Oon viimeset pari viikkoa tarmokkaasti (äidin mielestä vähän liiankin) kavereiden kanssa olemiseen, jottai saisin vähän kompensoitua sitä hullua vuoden aukkoa, joka mun jokaikiseen ystävyyssuhteeseen tulee. Mutta on the other hand... Kelatkaapa vaan kuinka monen monituista ihanaa uutta ystävää mä tulen tän vuoden aikana (ainakin toivottavasti :D) saamaan. Sitten on friends all over the world ja kun lähden kiertelemään, on joka maassa joku tuttu.

Oon yrittäny henkisesti kaikin mahdollisin tavoin valmistautua siihen, että ensimmäiset kuusi kuukautta tulee olemaan yksinäisiä, tylsiä ja että toivon vaan joka hetki pääseväni kotiin. Sain aika monta kertaa orientaatioleirillä nimittäin kuulla, että mieluummin ajattelee niin että kaikki menee päin puuta, kuin että on liian korkeat odotukset ja sitten pettyy. Uskon silti vieläkin, että sinne mahtuu myös niitä kohokohtia, mut thats why oon yrittäny keksii paljon aktiviteettia, jota voin siellä harrastella itseksenikin :D Esim. lenkkeily, valokuvaus, musiikin kuuntelu, lukeminen ja kirjoittelu tulevat olemaan varmaan mun number one hobbies siellä + sitten tietenkin koulun kautta aloitetut harrastukset ja jatkuva sosialisointi vaikka posteljoonien tai kauppatätien kanssa :D

Huoh ihan hävettää miten sekava postaus tästä tulikaan, mutta näin siinä taitaa käydä, kun alkaa vaan lätkimään ajatusta ajatuksen perään ilman mitään suunnitelmaa. Ensi kerralla jotain fiksumpaa, it's a promise!!

when life brings trouble, u can fight or run away, i have no struggle, relax watch me float away, im coastin', im coastin' on a dream, im coastin', this one for u and me