15 päivää lähtöön ja tänään just kelailin tossa ittekseni, että se on VÄHÄN se! Kalenterissa on alkanut jo lähtölaskenta isoilla punaisilla numeroilla, enkä oikein tiedä pitäisikö tässä olla kuset housussa innostuksesta vai hermostuksesta - kumpaakin nimittäin löytyy ihan vaikka muille jakaa. Onneksi en taida kuitenkaan olla ihan ainoa panikoija, ja oon kyllä jo yllättävän hyvin tottunut ajatukseen lähdöstä. Taitaa tulla se noille kavereille ja perheenjäsenille suurempana shokkina kuin mulle: tää on kuitenkin pyöriny mielessä nyt viimesen vuoden lähes jokasessa ajatuksessa jollain tapaa. Siinä ajassa ehtii tottumaan :D
Oon (ainakin melkeen) ahkerasti meilaillu mun hostien kanssa, ja ne vaikuttaa tosi ihanilta ja ylimukavilta ihmisiltä! Tällä hetkellä oon lähes satavarma, että meillä tulee menemään tosi hyvin, sillä äiti - joka niitä meilejä on mulle rustaillut - on tosi sydämellisen tuntuinen ihminen ja kaiken lisäksi meillä on hevoset vielä yhteisenä mielenkiinnonaiheena. En malta odottaa, että pääsen tapaamaan ne mun pikkuveljet! Kummatkin näyttää kuvissa aivan älyttömän söpöiltä pellavapäisiltä enkeleiltä - en tosin tiedä kuinka enkeleitä ne on sitten in real life... Salee kuitenkin hirveitä kauhukakaroita :D
Tässä kun päivät vähenee, niin tehtävälista senkus pitenee. Suomi-albumi on edelleen vaiheessa, ja saa nyt nähdä ehtiikö se tulla perillekään ennen lähtöä. Huomenna se pitäisi tilata, ja varmaan samalla heittää tilaukseen kanssa kasa (=n. 600) kehitettävää kuvaa. Suomi-esitelmä taitaa jäädä vain haaveeksi, ehkä mä suosiolla vaan siellä sen rustailen mikäli tarve vaatii. Sen sijaan ehdottomalla must be done -listalla on
- soitto lääkärille + heinänuhaan jotain
- selvitys, kannattaako luoda paikallista tiliä vai tuleeko halvemmaksi käyttää Visa Electronia
- tuliaiset, jotka on onneksi osittain jo hankittu tälle ekalle perheelle, mutta jotain esimerkiksi Suomi-avaimenperiä tai muuta pientä annettavaksi lopuille host-perheille
- sukulaisilla vierailu ja vikat morjestamiset
- suursiivous, jossa pengon koko huoneen ylösalaisin ja alasylöisin ja katson mitä heitän pois, mitä jätetään Suomeen ja mitä mukaan
- ja sitten last but definitely not least pakkaus, joka tulee olemaan sellainen urakka että huhhuh ja oksat pois
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti