Nää kuvat oli 2 pv ennen Sigridin lähtöö, kun olin niil vikaa kertaa yötä.
Mulla on oikeesti tosi tosi paljon sanottavaa vaihdosta, mutta (kuten oon varmaan aiemminkin kertonut) kaikki tunteet on jotenkin tosi ristiriitasia ja kun tossa yhtenäki päivänä erehdyin äidille avautumaan vähän, niin eihän kyyneleiltä tietenkään voinut välttyä. Sen takia oon nyt visusti sulkenu kaikki vaihtariajatukset tonne jonnekin pääkopan perukoille, joista en niitä vähään aikaan lähde kaivelemaan. Tällä hetkellä en pysty kattomaan edes Uuden-Seelannin kuvia ilman, että tekee kipeää.
Aion jossain vaiheessa, kun 1) en ole sairas, 2) mulla on aikaa miettiä ja 3) kirjoittaa kaikki ylös niin sukeltaa omien muistojeni ja ajatusteni syövereihin ja vihdoin kohdata ne kaikki negatiivisetkin fiilikset, joiden piilottelun alotin Uudessa-Seelannissa, ja mistä en oo päässy eroon takasin tultuakaan - omaa mielenterveyttäni mä oon varmaan alitajuntaisesti suojellut. Tahdon ja AION kuitenkin antaa anteeksi, koska nyt näihin huonoihin puoliin keskittyminen pilaa multa muiston koko vaihtovuodesta, joka kuitenkin kaikessa kamaluudessaankin oli aivan järkyttävän ihana ja jota ikävöin ja ajattelen jollain tapaa ihan joka päivä.
Koti-ikävän ja (sen aiemminkin mainitun) katkeran vihaisuuden sekoitettuja tunteita vältellessä.
Katoin muuten äsken Amélie-leffan ja voi että se on niin ihana ♥ Katoin sen ekan kerran varmaan ala-asteella, jolloin pidin siitä ja nyt rakastuin siihen. Se varmaan laukas tänkin ajatustulvan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti