Oon vihdoin alkanut käyttää mun oikeutta Salsastudion tanssituntiin, ja olinkin viime torstaina kolmella tunnilla, eilen yhdellä ja tänään olisi tarkoitus taas mennä kokeilemaan paria. Tän takia mun Motivus käynnit on huomattavasti vähentyneet, mutta onneksi eilen ehdin spinningiin ja kyllä mä sinnekin ajattelin vielä ainakin pari kertaa tän viikon aikana ehtiä. Urheilu ja varsinkin tanssiminen on jotain niin ihanaa, ihan oikeesti. Haluan KUUBAAAAAN tanssimaan enkä malta odottaa sitä, että oon hyvä tanssija ja meen Lattareihin bailaamaan kaikkien latinokamujeni kanssa ah ♥ Tässä voisinkin kysyä, että mistä hempskutista mä meinaan ne rahat repästä...
Ihanaa muuten, kun kevät tulee (vaikka tässä onkin parina viime päivänä sadellutkin jotain ihme loskapaskaa). Heti, kun huhtikuussa kotiuduin sieltä Pariisin matkalta, aion pistää lenkkitossut jalkaan ja alkaa kehittää juoksukuntoa. Uudessa-Seelannissa juoksin ainakin joku pari kolme kertaa viikossa, mutta Suomeen tultua en ole käynyt juoksemassa kuin kerran salin juoksumatolla. Saa nähdä miten paljon kunto onkaan romahtanut... Alusta asti kuitenkin rauhallisesti ja fiiliksellä edeten.
Jotenkin tuntuu, että kaikki vaan menee painollaan. Kaikki vaan menee hyvin. Mikä on mahtavaa, tietty, mutta entä jos kaikki meneekin hyvin vaan sen takia, että suljen ne todelliset ongelmat ja ahdistukset jonnekin pieneen lokeroon, jota en - tietoisesti tai tiedottomasti - suostu avaamaan? Välillä tuntuu, että mun elämä on rakenteiltaan hyvin heikko, ja että jos joku heiveröisistä perustuksista saa särön kaikki tulee rämisten alas.
Tai sitten vaan ylianalysoin ja yritän etsiä ongelmia tyhjästä. Mikä olis muuten ihan mahdollista mut tuntien.
***
yo so loco, tu es loca
cuba, te quiero
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti