Myöhässä taas

Hmm... Mun piti tänään kirjottaa jatkoa Wellington-viikonlopulle, mut AFS midstay camp alkaa täs noin 2h kuluttua, joten eipä oo aikaa sri! Lupaan, että jatkoa tulee pian - myös yks mahtavan upean järkyttävän ihana yllätys kaikille jaettavana (: Koskee kyl vaa mua, teille siit ei oo mitää hyötyy haha.

Sen verran voisin sanoo, että nyt on vuoden ainoo koeviikko ohi ja kunnialla (enemmän tai vähemmän) suoritettu! Mulla oli siis statistics koe, johon järkevästi unohin ottaa laskimen mukaan, enkä voinu tehä mitää ja kirjottelin sitte numeroita ranskaks ja espanjaks siihe paperin laitaa tunnin ajan ennen ku sain lähtee. Mulla oli myös english exam, joka oli se ainoo, jossa oisin

hahaha pakko laittaa tähä välii, luis tuli just meille jotai kyselee tost leirist et millo lähetää jne ja mä oon tääl jossai tinytiny mekossa ja muutenki vähä erilaisen näkösen ku koulus, jos se mut yleensä näkee nii oli semi awkward haha xd

Nii english exam oli se ainoo, jos oisin oikeest halunnu pärjää ja esim merit ois ollu aika jees, mut pläää. It was soo annoying i had all this information in my head and i just didnt get it on paper :/ Meiän koe oli siis vaa 2 esseetä: toinen kirjasta Purple Hibiscus ja toinen leffast Atonement. Huoh, i hope i'll pass... Mut meiän researchist sain tosi hyvää palautet excellent notes oli kuulemma eli yay !!

Tnä oli vikana calculus exam, joka taas ny vaihteeks meni vähä nii ja näi. Ei taida tää matikka olla mun vahvin alue. Mut joo calculus on oikeest tosi kivaa, kunhan sen tajuu ja haluisin oikeest do well in it, jote päätettii Sigridin kaa, et me pidetää calculus afternoon once a week from now on. Eli koht oon iha matikkanero haha! En ois sitäkää uskonu ku lähin Suomest...

Lätkäsen tähä pari kuvaa taas matkalta, when we were driving down to Wellington ettei iha pelkäks löpröttelyks mee (: Mut toivottakaa mulle (mä ainaki toivotan) mahtavaa leiriä ja kirjottelen kuha pääsen viikonlopun jälkee taas takasi!!



Okei no ei ookaa muit kuvii ku vaan vieläki siitä Craters of the Moon -mestast ja maailman sulosimmist host-veljistä ♥ Vähä aikaa sit oli vielä pikkase hassut välit ton vanhemman kaa, ku se ei tainnu oikee hyväksyy mua perheesee. Tai hyväksy, mut ehkä se oli vähä kateelline siit huomiost jota sain jne, mut nyt onneks menee taas iha mahtavan hyvin ja ah i love them ♥ Mut ku elelee tääl poikien keskuudes, nii alkaa kyl iha sikan ikävöidä niit aikoi ku perhees oli pelkkii tyttöi, so milja & pinja dont worry i havent forgotten u dear sisters haha !

Queen's Birthday Weekend: Taupo

Noniin, nyt taas vaihteeksi hieman mielenkiintosempaa postausta noiden iän ikuisten koulupostailuiden jälkee. But i just cant help it kyllä se koulu täälläkin on aika iso osa elämää, ei kai sitä vaa pääse pakoo vaikka kuinka yrittää.

Eniveis, viime viikonloppu oli Queen's Birthday Weekend, mikä tarkotti extra vapaapäivää maanantaille. Koska meiän koululla on mid-year exams täl viikol nii meillä oli perjantaiki vapaa koulusta eli yhteensä 5pvn viikonloppu (jätin kyl pois torstainki mut hyshys). Kuten kerroinki jo aiemmin, nii tää oli se viikonloppu kun lähettiin visiteeraa sukulaisii Wellingtoniin (Uuden-Seelannin pääkaupunki, aivan pohjois saaren eteläisimmässä kärjessä). Olin hyper excited täst matkasta jo valmiiks, enkä pettyny pätkääkää!


Kuvia matkan varrelta, jostain pikku mestasta jossa pysähdyttiin tankkaamaan. Uus-Seelanti ei todellakaan oo mikään hirveen iso mesta, vaan se koostuu lähinnä pienist maalaiskylistä vai miks noit voiskaa nimittää. Eli näkymä Uuden-Seelannin läpi ajaessa oli aika rural (en keksi mitää järkevää käännöstä suomeks) ja nuoren ikänsä takia, ei tätä upeella arkkitehtuurillakaan hirveesti voi kehuu (okei onhan tääl jotai iha hienoi rakennuksii, mut ei samal taval ku jossai vanhois euroopan maissa esimerkiks Ranskas tms). Uuden-Seelannin kauneus ja voima ja mikä lie upeus tuleeki siitä, et tää luonto on oikeesti ihan tajuttoman upeeta. En saanu mitää hyvii kuvii niist maisemist auton ikkunan läpi, eikä meil ollu hirveest aikaa pysähellä, mut se oli oikeesti tosi jotenki voimakast se luonto aina välil. Pohjoissaari on tosi hilly (kukkalainen? mäkinen? kumpuileva?), ja aika sellane karun kaunis tavallaa. Ää its really hard to describe. Pitäis ostaa kunnon kamera et saisin kunnon kuvii tukee näit mun sössötyksii. Inhoon digikameroit.

Lähettiin siis torstaina (jonka takii en menny kouluunkaa) puolelta päivin ajelee noin 8h ajomatkaa alas etelää. Torstaina ei kuitenkaa ajettu koko matkaa, vaan pysähyttiin yheks yöks keskelle Uutta-Seelantii kaupunkiin nimeltä Taupo. (alla hieno kartta niille, jotka ei tiedä missä se on)

Taupo sijaistee Uuden-Seelannin isoimman järven (Taupo-järven yllätys yllätys) vieressä, joka muuten samalla sattuu olemaan myös Uuden-Seelannin isoin tulivuori. Tulivuori on kaiketi vieläkin aktiivinen ja se sijaitsee sen järven pohjalla. Se purkautu joku 500v sitte, ja sen purkauksen näki kuulemma maapallon toiselt puolelt asti. Eli jos toi tulivuori tost nyt posahtais joku kaunis päivä, nii asiat ei ois enää hirvee hyvi.

Taupo oli kuitenki tosi kiva mesta viettää yö, koska ton volkaanisen aktiivisuuden (tulee mielee vaa volcanic activity, joten yritin suomentaa) siellä oli hotpools ja boiling mud ja kaikkee muuta jännää turisteja kiinnostavaa pällistelyn kohdetta. Meiän hotellimotelli mikä lie se olikaan oli ihan niiden hot poolien vieressä, ja oli se kyl aika tosi mahtavaa lilluu siel tajuttoman lämpimäs ammees, nousta hetkeks ylös kylmään ja pulahtaa takas sillei et se lämpö alko pistellä. Käytiin kans kattoo sitä boiling mud hommaa, joka oli aika makeen näkönen, kun en oo koskaan sellasta nähny. Rotoruassa on kuitenkin kuulemma paremmat, joten sinne pitää vielä päästä vuoden aikana haha!

Uus-Seelantilaiset on aika isoi Fish&Chips fanei ja Bakerytki on tosi suosittui, joten take away -mestoi löytyy lähes joka nurkasta. Nää on aika sellasii elämäst nautiskelijoit (ainaki mun hostit), jotka arvostaa hyvää ruokaa ja viinii, mut sit toisaalt ei nää oo mitää sellasii snobei ettei fish&chips kelpais - ne menee aina! Toine hauska juttu must oli et täälki o Shell! Uskomatont :D Kysyin Luisilta ja niil on se kuulemma Paraguayssaki. International, im impressed.

Loppuun viel kuvii ihan vihdoin sieltä Tauposta (kirjotan ite Wellingtonist vähä myöhemmi):

^Noi on kaikki sielt hotelliltmotellilt, jossa yövyttiin. Nää kuvat on from Craters of the Moon, joka oli siis se boiling mud mesta:

Toinen tulivuori!! (tosin pienempi ku se siel järven pohjas) Tietojeni mukaan tääki on viel aktiivine


Yayy. Eli seuraavaks kirjotan ite Wellingtonissa, jossa yövyttiin siis 3 yötä. Sen verran voin nyt jo paljastaa et i fell in love. Wellington was so awesome ah ♥ Jos ikin muutan Uuteen-Seelantiin, Wellington on se mesta jonne muutan.

More school

Koulu täällä on tosi erilaista. Mun piti sillon aikoinaan kirjottaa se kunnon valitusvirsi täst koulusysteemist (no worries - aion yhä edelleen kirjottaa sen täs joku päivä), mut koska oon myös huomannu ihan tosi hyvii puolii täs kouluelämäs (ei niinkään täs systeemis) niin aattelin vähän niitä jakaa.

Oon siis year 13, joten oon samalla tasolla -93sten kanssa. Tää on näille viimenen vuos kouluu, jonka jälkeen nää valmistuu ja voi siirtyy joko työelämään tai jatkaa opintoja in university. Koska näiden pitää jo periaattees ainakin johonkin pisteeseen tietää mitä nää haluu tehä/opiskella, vaikuttaa se tietenki noihin aineisiin.

huomatkaa mite kuva liittyy tosi hyvi aiheesee !

Esimerkiks art subjects otetaan vakavissaan. Olin ihan ällikällä löyty, kun näin ekaa kertaa miten tajuttoman hyvii ja ammatilisii nää jotkut on photographyssa - nää oikeesti treenaa jo ihan tosissaan loppuelämän taitoja varten. Sen takia opettajat vaatii aika paljon ja jokaseen aineeseen pitää panostaa ihan hirveesti jossei haluu failaa. Mulle tää on suhteellisen raskast, koska mullon niin erilaisii aineit, ettei ne hirveest tue toisiaan. Esimerkiks yks mun kaveri, joka tietää jo menevänsä (tai ainaki hakevansa, mut varmasti pääsee) taideyliopistoon, niin se tekeeki tänä vuon pelkästään art subjects: sillon photography, art, desing ja media studies (vika ei ihan sovi joukkoon). Mut aniveis kaikki noi sen aineet tukee toisiaan ja se voi käyttää esim photographyn ideoit ja analysointei artin puolelki.

P.E. on toinen aine mulla, joka on kans aika full on (näide lisäks on english, joka on vähä niiku must, joten en valita + stast and calculus, jotka nekin on aika tosissaan - suurin osa ainakin calculuksen opiskelijoist haluu olla jotai matikkaihmisii ison). Mun on kyl pakko myöntää et meiä p.e. tunnil ei ne koulun välkyimmät oo (ne isot maoripojat tekee enemmä kirjotusvirheit (ainaki melkee) ku mä!) mut ne kaikki ottaa treenaamisen tosissaan ja haluu joko menestyy urheilijoina (maoripojat tahtoo olla rugbyplayers) tai toimii personal trainereina aikuisena.

Aattelin tähän kopioida ton assigmentin, jota täl hetkel tehään p.e:ssä. Eli meiän piti luoda itellemme 8 viikon personal training program, identify different training principles and methods ja tietenkin lopuks kattoo, miten meiä ohjelma toimi jne. Mun tavotteet on ainoostaan general fitness ja overall better muscular strengt (<- apua en yhtää muista mite toi kirjotetaa oho :D). P.E on siis nyt tehny mun lenkillä & salilla käymisestä läksyi haha, mut hyvä vaa i wanna be fit for the school ball coming in 6 weeks (; Mutjoo se mun training program (piti tehä kans 2 viikkoo in detail mut en niit jaksa ny lisää):



Hmm... Klikkaamalla tota saa isommaks mut ei kyl siltikää hirveest saa selvää. No kuitenki tollast tehää ja on iha jänskää - jotai mitä en oo ikin enne tehny enkä suomes ois koulus ikin päässykää tekee!! Yay

School and soccer

En tiiä miks, mut ton viimesen postauksen kirjottamisen jälkeen fiilikset kohos taas huimasti. En kyl ihan usko, että pääsin tost mitenkään kokonaan yli ja ympäri ja kohta ollaan varmaan taas matkalla kohti pohjaan, mut thats alright (: Elämä vaihdossa vaan tuppaa olee tälläst vuoristorataa.

Voisin ehkä kertoo mitä viime aikoin on tapahtunu, vaikkei mitää erikoista ookaa käyny. Koulussa menee hyvin, ja itseasias mullon sellanen fiilis, että alan vihdoin oivaltaa mistä siinä on kyse ja saan hännän päästä kiinni (onks tollast sanontaa ees olemas? :D) Varsinkin photography tuntuu paljon helpommalta. Muistan vielä kuinka alottaes olin niin lost ettei mitään rajaa, joten oon aika ylpee itestäni.

Matikka on edelleen semihankalaa (muistakaa et Suomes mullon lyhyt matikka ja täällä teen pitkän matikan asioit), mut nyt kun ollaan päästy eroon differentiationista niin se on paljo helpompaa.

English ei oo hirveesti helpommaks muuttunu, vaikka ymmärränkin enemmän ja im able to do more - which much be the reason why its just getting harder. English on must tosi kiva aine (opettaja on ihan mahtava) ja haluun olla siin hyvä, joten vaadin iteltäni enemmän.

P.E. on hieman ristiriitast: toisaalta se on mun lempiaine, koska se on oikeesti ihan tajuttoman mielenkiintosta ja se on motivoinu mua liikkumaan ja vähän kattomaan mitä suuhuni pistän + oon siel tutustunu paljon paremmin ihmisiin, koska Sigrid ei oo siel ja mun on pakko olla sosisaalinen jne. Mutta sitten on the other hand, meil oli semmonen kunnon practical lesson tos pari viikkoo sit ja me pelattiin korista. Se oli mun pahin painajainen honestly. Olin iha kuset housus, kun ne oli kaikki nii ylihyvii ja mä en nyt mikään maailman mahtavin oo korikses. Ne on kaikki kanssa tosi kilpailuhenkisii ja voisin vannoo, et koko mun joukkue halus tappaa mut ain toisinaan XD No, selvisin kuitenki hengis, vaik ne isot maoripojat kattoki mua vähä pahasti toisinaan.
Tällä hetkel pe:ssä meidän pitää suunnitella meiän oma training program, noudattaa sitä 8viikkoo ja lopuks kattoo saavutettiinko tavotteet jne. Tää tarkottaa sitä, että joka practical tunti meen lenkille parin muun tytön kaa, eikä mun tartte nolata itteeni niide ylihyvien ihmisten edessä jeij :D







Sitten mitäs muuta. Soccer games have begun ja se on so much fun! Meil ei oo hirveen hyvin menny (hävitty kummatki pelit...) mut ei se oikeestaa ees haittaa, koska se on vaa niin kivaa se pelaaminen. En oo tajunnukaan kuinka paljon oon ikävöiny kunnon joukkuepelei, ja kuinka tyhmä päätös se olikaan lopettaa se pesis sillo aikoinaan. No, tässä sitä yritetään catch up lost years ja oon tunnollisesti käyny 2 kertaa viikos treeneis ja kaikissa (kummassakin) pelissä :) !

Soccerin lisäks käyn kerran viikossa salilla circuit training -tunnilla. Käytiin Sigridin kanssa ekaa kertaa viime viikolla, and i must say, et yhes vaihees tuntu ku oksentaisin - se oli ihan törkeen rankkaa! Luotan kuitenkin siihen, että it must be good for me even though i start feeling sick ja ens viikolla mennään uudestaan.

Salin jälkeen mentiin viime viikolla suoraan sinne tanssitunnille (, jonka myöhästä loppumisesta mulle sitte kilettiin) ja tääkin ois tarkotus ottaa viikkosuunnitelmaan ihan vakioks. Se on siis hiphop tunti, ja vaikka mä oon tanssinu ennenkin, niin ei voi kyl sanoo et oisin jotenkin erityisen gifted in dancing hiphop :D Varsinkin, kun ne muut on tanssinu aika paljon pidempään niin se oli seminöyryyttävää viime viikol. Onneks oon jo tottunu näihin nöyryyttäviin tilanteisiin, joten se ei ees tuntunu missää! Suunnitelmis olis siis olla super hyvä soccer player, superfit gymperson ja supergood hiphop dancer. En tosta superist oo ihan varma, joten taidan sittenki alottaa ilman sitä.


olin lähös lenkille nii päätin sit poseta :D

Oon muuten soo happy, koska mulla on 2 seuraavalla viikonlopulle ihan awesome suunnitelmat! Ens viikonlopuks mennää host-perheen kaa Wellingtoniin JEAAAH !!!! Lähetään torstaina ajamaan, yövytään jossain matkan varrella, vietetään 3pv Uuden-Seelannin pääkaupungis ja maanantain ajetaan takas (hopefully in time for my gym and dance). Seuraavana viikonloppuna on AFS:n mid-year camp, joka tulee kanssa olemaan aivan mahtava! Jos joku muistaa, niin mä hehkutin viime leirii maasta taivaisiin - toivottavasti tää leiri on yhtä hyvä, ellei parempiki.

Näihin fiiliksiin on hyvä lopettaa, vaikka onhan tässä vaikka mitä muutaki tapahtunu. Voisin ottaa tavotteeks blogin useemmin päivittelyn iha itteeniki varte - tää on mitä mainioin tapa muistaa kaikki ja purkaa vähä fiiliksii. Joten kuulumisiin, toivottavasti mahollisimman pian (:

ps. kuten kuvista huomaa täällä on jo syksy tulossa. unfair :(

Tylsä ja masentava kuvaton postaus (sori)

23/5/2011

Miks vaihods olo on näin hankalaa? Eiks se vois olla pelkkää ruusuil tanssimist ja ihanaa lepposaa lomailuu? Obviously not.

Yleensä vaihtareilla on 2 viikon unelma-aika, jonka jälkeen alkaa alamäki: koti-ikävä iskee, fiilis lomasta loppuu ja yhtäkkii vuos kuulostaaki jo iha hirvee pitkält ajalt. Mulla 2 viikkoo tais olla 3kk ja toi typerä aika iskee nytten (vähän ristiriitasii fiiliksii kuitenki, koska on the other hand i never wanna go back to finland again but then again sometimes i wish more than anything that i could get the next flight back home).

Täl hetkel on kyl oikeestaa iha hyvä fiilis ja itseasias tää aamu on ollu tosi hyvä (istun nyt siis koulus ku kirjotan tätä). P.E. tunti oli taas kiva ja oon tyytyväinen tän päiväseen omaan sosiaalisuteeni - se on hassuu miten joskus ei tunnu yhtään siltä, että haluu puhuu tasan kellekään, mut sit ku vihdoin pakottaa ittensä puhumaan, se tyytyväisyysfiilis on iha huikee.

EIlen illal ei iha näin hyvää fiilist kuitenkaa ollu. Olin koko eilisen iha sika väsyny (oma vika ku nukuin 5h - sigrid oli taas meil yöt) ja oon huomannu, et aina väsyneenä asiat on pikkase huonommin: sitä tulee surulliseks ja alkaa ikävöimään kotia. Itkeskelin itteni sit uneen jaa aamulla heräsin samaan surkeeseen oloon (, josta nyt oon onneks päässy jo yli).

Mulla on viime aikoin ollu himpun verran liikaa tollasii hetkii, jollon elämä vaan tuntuu hirvee epäreilult ja västttävält ja toivois vaa et pääsis himaa takasi siihen helppoon elämään, jota pysty vaan elelee sen kummempii pohtimatta. Itsetunto ja -luottamus on aika ajoin niin nollassa, ettei mtn rajaa ja välil se tuntuu iha mahottomalt tehtävält kivuta sielt takasin ylös (onneks mullon kuitenki tukeva host-perhe, Sigrid ja kaverit koulusta, jotka näyttää tykkäävän musta joka tapauksessa, no matter kuinka ällötäväks itteni ain välil koen).

En tiiä omas tilantees, mikä tän nyt on aiheuttanu. Ehkä se kun alan vihdoin huomaa ton bitchinessin that's going on in Kaipara or ehkä se, kun alan vähitellen muuttumaan pitkäaikasest vieraasta perheenjäseneks, mutten kuitenkaan haluu olla oma itteni (eli välttämät näyttää niit omii huonoi puolii ja uskalla olla grumpy ku ketuttaa), koska pelottaa ettei musta enää pidetä sen jälkee.

Oho, ku tuli masentavaa tekstii, emmä ny tääl kuolemas kuitenkaa oo haha. Haluun vaa olla rehellinen about the fact that this is hard ja honestly kaukan pelkäst ruusuil tanssimisest. Yhä edelleen kuitenkan tykkään Uudest-Seelannist ja nää ihmiset on ihanii (apart from the nasty bitches). Oon myös edelleen sitä mieltä, että tää on EHDOTTOMASTI kaikki tän arvosta, koska oon nyt jo oppinu niin tajuttoman paljon, ettei mitään rajaa. Osaan arvostaa Suomee, perhettä, itteeni ja ihmisissä rehellisyyttä ja luotettavuutta iha eri taval. Ja tiiän, et vaikka välil menee huonosti, niin kuitenki sielt aina noustaan! (:

26/5/2011

Ulkona sataa. Ja kun Uudessa-Seelannissa sataa nii tääl ei oo mitään sellast nössö tihityst ku Suomes, vaan tääl tuntuu ku koko taivas tippuis niskaa. Hieman on masentavaa täytyy myöntää
Ärsyttää ja ketuttaa, kun en pääse täst koti-ikäväst ja huonost olost oikee millää eroo. Siit kirjottaminen ja sen miettiminen tuskin auttaa (eli tyhmä minä) mut kyl se ainaki hetkellisesti helpottaa, kun saa vähän purettuu sydäntä.

Oikeestaa tää alko siit, ku maanantain i got told off by my host-parents for the very first time (oli muuten just vika ilta ennen mun synttäreit - mikä ajotus). Kävin ma eka salil ja sen jälkee menin suoraan tanssitunnille, jonka piti loppuu 8:15. No, se ei loppunu iha ajallaan ja kaikki oli hirvee huolissaa et mis mä ja Sigrid ollaan (Sigridin host-äiti, joka tuli hakee meiät ei tienny mis se tanssimesta on, nii se oli vaa vaellellu siel pimees ympäriinsä joku 30min). Meil ei ollu mitää ideaa, et ees oltii myöhäs, ku ei siel ollu mitää kelloo seinäl ja kännykät oli äänettömäl, koska - after all - me oltiin tanssitunnilla, joten ei sit ees kuultu ku meille yritettii soittaa. Host-vanhemmat oli mulle sit oikeest oikeest aika tosi vihasii ja sain kuulla aika pahan saarnan ku pääsin himaa siitä, kuinka meiän ois pitäny soittaa jollekin ja kertoo et oltii myöhäs. Typerint koko jutus oli se, et se tuntu niin perkeleen epäreilult ja väärält, koska en ollu ees tajunnu et olin tehny jotain väärin (tausin kyl sit ku näin niiden ilmeet).

Suomessa ei haittais, jos tanssitunti loppuis puol tuntii myöhäs ja tulisin sen takii vähä myöhemmi himaan. Suomessa en ois näin helvetin riippuvainen muiden ihmisten aikatauluist ja kyydeist ARGH TÄÄ ON NIIN KETUTTAVAA JA RAIVOSTUTTAVAA AINA TOISINAAN!!!!!!

No eniveis kyl mä ymmärrän miks ne kiles (ne oli vaa huolissaa ja after all they are responsible of someone else's child ja ne on lievästi sanottun kuses jos mulle käy jotain). Ja kyl niil on oikeus olla mulle vihasii, toi tuli vaa nii puun takaa etten oikee osannu valmistautuu. Pakko myöntää et purskahin vaa itkuu ton jälkeen - olin nii väsyny 2h urheilun jälkee ja muutenki se tuntu nii epäreilult ja kun oon yrittäny olla tosi täydellinen ja kiva, et nää tykkäis must varmasti ja mulle suututaa tollasest akfka.... Lukittauduin vessaan ja istuin siel lattial halaamas lavuaarii haha oisin varmaa ollu aika näky jos joku ois mut nähny! Host-äiti tuli sit hakee mut sielt ja join niiden kaa viel kupin teetä, ku olin vähä rauhottunu. En kyl puhunu hirveesti iha sen takii, et oisin varmaa alkanu vaa itkee lisää, mut se oli hyvä sellanen tunteiden tasotustilanne. Host-iskä vitsaili et is he forgiven and everything joten kai seki vähä pelästy sitä mun tunteen purkaust.

Jännää, yllättävän paljo tää oikeest autto, kun sain kirjotettuu kaiken ylös. Vielki kyl tuntuu et toi oli vähä epäreiluu, mut emt, ainaki tiiän et kaipa ne johonki asteesee asti välittää. Hyvä vaa i guess. Ja kylhä mä tänne tulles tiesin, et tälläsii tilanteit tulee pakostaki, ku heitetää kaks kulttuurii samaan huushollii eli eihän tos sinäänsä mitää yllättävää ollu. Mulle ei vaa tullu mieleenkää et toi ois jotenki paha juttu. So weird!

En nyt tiiä kuinka paljon tost tekstist saa sellasen käsityksen, et nyt jotenki oisin tosi vihanen mut hosteille ja mua kohdeltais tääl epäreilusti/huonosti but that's definitely not the case. Oon vielki sitä mieltä, et sain parhaan host-perheen minkä vaa saada voi ja ja nää on oikeesti ollu ihan taju ymmärtäväisii ja ihanii mua kohtaan. Välil vaa tulee tollasii päivii, kun menee jo valmiiks huonosti ja sit heitetää viel vähä lisää vettä myllyyn ja se on sit siinä.

Nyt tuli vähän kuvaton ja tylsä ja masentava postaus, mut tääkin on osa sitä vaihtarielämää ja tää on vaihtariblogi, nii kaipa tää tänne kuuluu siinä missä ne hehkutuksetki.