Spookers!! ja muuta elämää

Kolmas pv putkeen kun päivitän, honestly mulla ei taida enää olla elämää! Noei, oon iha tarkotuksel ottanu pari viime päivää vähä rennommi ja päivittäminen on niin kivaaa etten voi estää itteeni hehe.

Viime viikon lauantaina mentiin kouluporukalla, johon lukeutu noin 16 ihmistä maybe, to Spookers!! Se on sellane mesta south-Aucklandissa (mukava 1½h ajomatka...), joka on muutettu vanhasta mielisairaalasta teemapuistoks. Osittain se mielisairaala on yhä edelleen käytössä, mikä oli vähän pelottaa... Eniveis sinne mentiin siis pelotettavaksi basically :D Koska ilma oli vähän tyhmä niin ulkoalueet - eli Cornfield and the Forest - oli suljettu, mut Haunted House ja semmone 3D-homma oli yhä edelleen auki, joten mentiin niihin.

olin niiiin happy kun pitkäst aikaa laitoin taas vähä meikkii naamaa ♥ alkaa jo pännii tää meikittömyys ja kynsilakattomuus ja ties mikä

Sisään pääsi 6 henkilön ryhmissä, ja mä ja Sigrid mentiin meiän kouluisten 3 tytön ja 1 jätkän kaa, joist kaikki paitsi yhen tunsin. Ne ei ollu ne ihmiset, joiden kyydis oltiin sinne päästy, tai joidenka kaa oltiin niin hyvii kavereit, joten eka mua vähä jännitti miten tullaa niiden kaa toimee, mut loppujen lopuks se oli ihan sika hauskaa ja ne otti ihanasti meiät messii siihe porukkaa.

Haunted House oli kai se main attraction. Sisälle päästyä mentiin vaan pikkusista huoneista toisiin, ja melkein joka huoneessa oli joku veriseks ja kuolevaks meikattu näyttelijä. Niitä näyttelijöit ei aina ees huomannu, vaan ne hyppäs aina jostain nurkan takaa ja alko karjuu ja kirkuu ja hakkaa lattioit ja seinii. Siin oikeesti pelästy ihan kunnol, varsinki ku siel oli niin pimeetä ja ne näyttelijät saatto nappaa sua kädestä ja yrittää vetää eroon siit joukosta. Mä ja Sigrid paistettiin muuten mustatukkasesta porukasta aika selvästi, ja se oli iha sika pelottavaa, ku ne alko öristä "I want the blond one. Give me the blond one!!" Haha :D Olin kyl vähän pettyny, koska vaikka siin pelästy niin ei se kuitenkaa mitenkää erityisen pelottava ollu. Tai se ei jääny kummittelee mieles mitenkää. Ainoo, joka jäi mielee kunnol, oli sellane telkien takana oleva tyttö, joka kysy "Do you think i can get out of here? Do you think i stand a chance?" ja me oltiin vaa joojoo ja juostii eteenpäi eroon sellasest hullust ihmissusimiehest, joka meit oli aiemmin ahistellu. Sit käännyin ympäri tsiigaa et seurasko se ihmissusimies meit nii huomasin, et kyllä vaan oli päässy pakoon telkien takaa, koska nyt se tyttö seuras meit semmone hullun kiilto silmis. Kiljuin vaa et "Shes following us!!!!" ja juostii kovempaa haha



Se 3D-homma oli ihan sika siisti, mut se ei ollu niin pelottava kun Haunted House. Sinne mennessä piti laittaa 3D-lasit päähän, joten näytti et seinät ja lattiat ja katto ja kaikki liikku. Ja kun ei nähny kunnol, nii välil sielt seinist hyppäs jotai ihme hemmoi, jotka sit vaa seuraili ja lääppi meiä hiuksii jne. Mut tää ei ollu läheskää nii pelottava. Ainoo, jollon vähä huolestuin oli, kun siel oli sellaset strobovalot (mite se kirjotetaa?XD) ja näkö oikeesti katkes iha huolel ain vähäks aikaa. Sillo, jos joku ois hypänny seinistä, nii oisin saattanu pikkusen kovempaa taas kiljasta. Kurkku oli btw kipeen ton jälkee, kiljuin iha semisti.

Aiheeseen liittyvii kuvii ei oo hirveesti (yhtään), kun ei sinne saanu kameroit viedä, sen takii kuvat vähä aiheen ohi. ps. huomaako kukaan muute mitään uutta kuvissa?(; i might have bought a new camera

Sunnuntaina (kun mun piti olla tekemässä pe-assigmenttia) mentiin taas leffaan! Tällä kertaa mentiin kattoo Bad Teacher, joka oli himpun verran parempi, mut ei kyl vieläkään mikää hirvee hyvä. Semmost peruskauraa.





Koska meil oli Sigridin kaa vähän ylimääräst aikaa, nii mentiin taas sinne Starbucksiin (kun ei siellä god damn Westgates muitkaa kahviloit oo) ja aattelin rohkeana tyttönä kokeilla tollast mielenkiintosen kuulosta vihreetä teetä, johon on sekotettu vaahdotettua maitoa. HYI YÖK. Se maistu iha mädäntyneilt kananmunilta ja näyttiki viel tollaselt ihme terveys-kasvis-smoothielta. Yökyök. Onneks tilanteen korjas mun uudet lempparikarkit, milk bottles ♥♥ Naminam noita oli leffaherkkuina sitte (:

Eilen oli semifunny, kun kävin pe-tunnilla sellasel mukaval 9km lenkillä (kun se on osa sitä mun training programmii). Kaikki jotka mut tuntuu voi kuvitella, että hieman taas pääsi posket punehtumaan siinä hikoillessa = näytin kävelevält tomaatilt. Tääl sitä ei varmaan koskaan tapahu, koska kun kävelin koulun pihan poikki pukuhuoneisii vaihtaa koulupukuu takas päälle, kaikkien suut vaa loksahti auki niiden nähdessä mun naaman haha! Tiistaina olin iha sika väsyny, jote sillon toi pänni iha karseesti, mut nyt toi kyl vaa naurattaa. Edustan kunnialla Suomen punaposkia (:

Loppuun vielä random kuvia, joita napsin meiän tontilta. I am in love with my new camera ♥




Periaattees toi näyttää et voisin vielki olla Suomes: karvalakki ja Jenkki-purkkaa pöydällä!


Essi lähetti synttärilahjan. Sen nimi on Piggy (:


Lisää omanaama kuvia yay






Näkymä pihalta. Muistan, kun otin tän kelasin laittaa kuvatekstiks "Masentavaa" koska olin sillon niiin korviani myöten täynnä tätä maalaiselämää, mut nyt oon taas happy (nukuin 9h ♥) ja on toi sillai seminätti maisema i reckon


Sherlock and Summer


Pinja




Mud ♥

Myöhässä taas

Hmm... Mun piti tänään kirjottaa jatkoa Wellington-viikonlopulle, mut AFS midstay camp alkaa täs noin 2h kuluttua, joten eipä oo aikaa sri! Lupaan, että jatkoa tulee pian - myös yks mahtavan upean järkyttävän ihana yllätys kaikille jaettavana (: Koskee kyl vaa mua, teille siit ei oo mitää hyötyy haha.

Sen verran voisin sanoo, että nyt on vuoden ainoo koeviikko ohi ja kunnialla (enemmän tai vähemmän) suoritettu! Mulla oli siis statistics koe, johon järkevästi unohin ottaa laskimen mukaan, enkä voinu tehä mitää ja kirjottelin sitte numeroita ranskaks ja espanjaks siihe paperin laitaa tunnin ajan ennen ku sain lähtee. Mulla oli myös english exam, joka oli se ainoo, jossa oisin

hahaha pakko laittaa tähä välii, luis tuli just meille jotai kyselee tost leirist et millo lähetää jne ja mä oon tääl jossai tinytiny mekossa ja muutenki vähä erilaisen näkösen ku koulus, jos se mut yleensä näkee nii oli semi awkward haha xd

Nii english exam oli se ainoo, jos oisin oikeest halunnu pärjää ja esim merit ois ollu aika jees, mut pläää. It was soo annoying i had all this information in my head and i just didnt get it on paper :/ Meiän koe oli siis vaa 2 esseetä: toinen kirjasta Purple Hibiscus ja toinen leffast Atonement. Huoh, i hope i'll pass... Mut meiän researchist sain tosi hyvää palautet excellent notes oli kuulemma eli yay !!

Tnä oli vikana calculus exam, joka taas ny vaihteeks meni vähä nii ja näi. Ei taida tää matikka olla mun vahvin alue. Mut joo calculus on oikeest tosi kivaa, kunhan sen tajuu ja haluisin oikeest do well in it, jote päätettii Sigridin kaa, et me pidetää calculus afternoon once a week from now on. Eli koht oon iha matikkanero haha! En ois sitäkää uskonu ku lähin Suomest...

Lätkäsen tähä pari kuvaa taas matkalta, when we were driving down to Wellington ettei iha pelkäks löpröttelyks mee (: Mut toivottakaa mulle (mä ainaki toivotan) mahtavaa leiriä ja kirjottelen kuha pääsen viikonlopun jälkee taas takasi!!



Okei no ei ookaa muit kuvii ku vaan vieläki siitä Craters of the Moon -mestast ja maailman sulosimmist host-veljistä ♥ Vähä aikaa sit oli vielä pikkase hassut välit ton vanhemman kaa, ku se ei tainnu oikee hyväksyy mua perheesee. Tai hyväksy, mut ehkä se oli vähä kateelline siit huomiost jota sain jne, mut nyt onneks menee taas iha mahtavan hyvin ja ah i love them ♥ Mut ku elelee tääl poikien keskuudes, nii alkaa kyl iha sikan ikävöidä niit aikoi ku perhees oli pelkkii tyttöi, so milja & pinja dont worry i havent forgotten u dear sisters haha !

Tylsä ja masentava kuvaton postaus (sori)

23/5/2011

Miks vaihods olo on näin hankalaa? Eiks se vois olla pelkkää ruusuil tanssimist ja ihanaa lepposaa lomailuu? Obviously not.

Yleensä vaihtareilla on 2 viikon unelma-aika, jonka jälkeen alkaa alamäki: koti-ikävä iskee, fiilis lomasta loppuu ja yhtäkkii vuos kuulostaaki jo iha hirvee pitkält ajalt. Mulla 2 viikkoo tais olla 3kk ja toi typerä aika iskee nytten (vähän ristiriitasii fiiliksii kuitenki, koska on the other hand i never wanna go back to finland again but then again sometimes i wish more than anything that i could get the next flight back home).

Täl hetkel on kyl oikeestaa iha hyvä fiilis ja itseasias tää aamu on ollu tosi hyvä (istun nyt siis koulus ku kirjotan tätä). P.E. tunti oli taas kiva ja oon tyytyväinen tän päiväseen omaan sosiaalisuteeni - se on hassuu miten joskus ei tunnu yhtään siltä, että haluu puhuu tasan kellekään, mut sit ku vihdoin pakottaa ittensä puhumaan, se tyytyväisyysfiilis on iha huikee.

EIlen illal ei iha näin hyvää fiilist kuitenkaa ollu. Olin koko eilisen iha sika väsyny (oma vika ku nukuin 5h - sigrid oli taas meil yöt) ja oon huomannu, et aina väsyneenä asiat on pikkase huonommin: sitä tulee surulliseks ja alkaa ikävöimään kotia. Itkeskelin itteni sit uneen jaa aamulla heräsin samaan surkeeseen oloon (, josta nyt oon onneks päässy jo yli).

Mulla on viime aikoin ollu himpun verran liikaa tollasii hetkii, jollon elämä vaan tuntuu hirvee epäreilult ja västttävält ja toivois vaa et pääsis himaa takasi siihen helppoon elämään, jota pysty vaan elelee sen kummempii pohtimatta. Itsetunto ja -luottamus on aika ajoin niin nollassa, ettei mtn rajaa ja välil se tuntuu iha mahottomalt tehtävält kivuta sielt takasin ylös (onneks mullon kuitenki tukeva host-perhe, Sigrid ja kaverit koulusta, jotka näyttää tykkäävän musta joka tapauksessa, no matter kuinka ällötäväks itteni ain välil koen).

En tiiä omas tilantees, mikä tän nyt on aiheuttanu. Ehkä se kun alan vihdoin huomaa ton bitchinessin that's going on in Kaipara or ehkä se, kun alan vähitellen muuttumaan pitkäaikasest vieraasta perheenjäseneks, mutten kuitenkaan haluu olla oma itteni (eli välttämät näyttää niit omii huonoi puolii ja uskalla olla grumpy ku ketuttaa), koska pelottaa ettei musta enää pidetä sen jälkee.

Oho, ku tuli masentavaa tekstii, emmä ny tääl kuolemas kuitenkaa oo haha. Haluun vaa olla rehellinen about the fact that this is hard ja honestly kaukan pelkäst ruusuil tanssimisest. Yhä edelleen kuitenkan tykkään Uudest-Seelannist ja nää ihmiset on ihanii (apart from the nasty bitches). Oon myös edelleen sitä mieltä, että tää on EHDOTTOMASTI kaikki tän arvosta, koska oon nyt jo oppinu niin tajuttoman paljon, ettei mitään rajaa. Osaan arvostaa Suomee, perhettä, itteeni ja ihmisissä rehellisyyttä ja luotettavuutta iha eri taval. Ja tiiän, et vaikka välil menee huonosti, niin kuitenki sielt aina noustaan! (:

26/5/2011

Ulkona sataa. Ja kun Uudessa-Seelannissa sataa nii tääl ei oo mitään sellast nössö tihityst ku Suomes, vaan tääl tuntuu ku koko taivas tippuis niskaa. Hieman on masentavaa täytyy myöntää
Ärsyttää ja ketuttaa, kun en pääse täst koti-ikäväst ja huonost olost oikee millää eroo. Siit kirjottaminen ja sen miettiminen tuskin auttaa (eli tyhmä minä) mut kyl se ainaki hetkellisesti helpottaa, kun saa vähän purettuu sydäntä.

Oikeestaa tää alko siit, ku maanantain i got told off by my host-parents for the very first time (oli muuten just vika ilta ennen mun synttäreit - mikä ajotus). Kävin ma eka salil ja sen jälkee menin suoraan tanssitunnille, jonka piti loppuu 8:15. No, se ei loppunu iha ajallaan ja kaikki oli hirvee huolissaa et mis mä ja Sigrid ollaan (Sigridin host-äiti, joka tuli hakee meiät ei tienny mis se tanssimesta on, nii se oli vaa vaellellu siel pimees ympäriinsä joku 30min). Meil ei ollu mitää ideaa, et ees oltii myöhäs, ku ei siel ollu mitää kelloo seinäl ja kännykät oli äänettömäl, koska - after all - me oltiin tanssitunnilla, joten ei sit ees kuultu ku meille yritettii soittaa. Host-vanhemmat oli mulle sit oikeest oikeest aika tosi vihasii ja sain kuulla aika pahan saarnan ku pääsin himaa siitä, kuinka meiän ois pitäny soittaa jollekin ja kertoo et oltii myöhäs. Typerint koko jutus oli se, et se tuntu niin perkeleen epäreilult ja väärält, koska en ollu ees tajunnu et olin tehny jotain väärin (tausin kyl sit ku näin niiden ilmeet).

Suomessa ei haittais, jos tanssitunti loppuis puol tuntii myöhäs ja tulisin sen takii vähä myöhemmi himaan. Suomessa en ois näin helvetin riippuvainen muiden ihmisten aikatauluist ja kyydeist ARGH TÄÄ ON NIIN KETUTTAVAA JA RAIVOSTUTTAVAA AINA TOISINAAN!!!!!!

No eniveis kyl mä ymmärrän miks ne kiles (ne oli vaa huolissaa ja after all they are responsible of someone else's child ja ne on lievästi sanottun kuses jos mulle käy jotain). Ja kyl niil on oikeus olla mulle vihasii, toi tuli vaa nii puun takaa etten oikee osannu valmistautuu. Pakko myöntää et purskahin vaa itkuu ton jälkeen - olin nii väsyny 2h urheilun jälkee ja muutenki se tuntu nii epäreilult ja kun oon yrittäny olla tosi täydellinen ja kiva, et nää tykkäis must varmasti ja mulle suututaa tollasest akfka.... Lukittauduin vessaan ja istuin siel lattial halaamas lavuaarii haha oisin varmaa ollu aika näky jos joku ois mut nähny! Host-äiti tuli sit hakee mut sielt ja join niiden kaa viel kupin teetä, ku olin vähä rauhottunu. En kyl puhunu hirveesti iha sen takii, et oisin varmaa alkanu vaa itkee lisää, mut se oli hyvä sellanen tunteiden tasotustilanne. Host-iskä vitsaili et is he forgiven and everything joten kai seki vähä pelästy sitä mun tunteen purkaust.

Jännää, yllättävän paljo tää oikeest autto, kun sain kirjotettuu kaiken ylös. Vielki kyl tuntuu et toi oli vähä epäreiluu, mut emt, ainaki tiiän et kaipa ne johonki asteesee asti välittää. Hyvä vaa i guess. Ja kylhä mä tänne tulles tiesin, et tälläsii tilanteit tulee pakostaki, ku heitetää kaks kulttuurii samaan huushollii eli eihän tos sinäänsä mitää yllättävää ollu. Mulle ei vaa tullu mieleenkää et toi ois jotenki paha juttu. So weird!

En nyt tiiä kuinka paljon tost tekstist saa sellasen käsityksen, et nyt jotenki oisin tosi vihanen mut hosteille ja mua kohdeltais tääl epäreilusti/huonosti but that's definitely not the case. Oon vielki sitä mieltä, et sain parhaan host-perheen minkä vaa saada voi ja ja nää on oikeesti ollu ihan taju ymmärtäväisii ja ihanii mua kohtaan. Välil vaa tulee tollasii päivii, kun menee jo valmiiks huonosti ja sit heitetää viel vähä lisää vettä myllyyn ja se on sit siinä.

Nyt tuli vähän kuvaton ja tylsä ja masentava postaus, mut tääkin on osa sitä vaihtarielämää ja tää on vaihtariblogi, nii kaipa tää tänne kuuluu siinä missä ne hehkutuksetki.

Pieniä voittoja

Taas yks viikko meni ihan hujauksessa - tai no ei ihan. Viime viikolla alko siis koulu ja ekat kolme päivää oli täyttä tuskaa suoraan sanottuna. Halusin vaan himaan enkä tykänny yhtään ja plää. Keskiviikkona taas kaikki kuitenkin muuttu ja nyt taas rakastan kouluu haha. Mul tuntuu aina menevän hetki et totun uuteen rytmiin, mut kaipa tää tästä paranee kunhan oikeen kunnolla pääsen sisälle mun nz elämään.

Viime viikol ei tainnu mitään kamalan ihmeellist tapahtuu, semmosii joka päiväsii pienii taisteluit omaa epävarmuuttaan vaan. Oon tääl ollessani voittanu jo kaikkii semmosii pelkoi ja epävarmuuksii, joita oon ennen pelänny kuollakseni. Voisin nyt ihan itteeni kehuakseni ihan listan rustata, että mitä kaikkea pientä oon jo ehtinyt saavuttaa.

1. Englannin puhuminen on aina ollu mulle ihan törkeen iso haaste. Mulla on setä Etelä-Afrikasta, enkä pitkään aikaan edes hänelle suostunut puhumaan englantia. Halusin aina ihan sikana ja rakastin kuunnella muiden keskustelua enkuks, en vaan ite halunnu osallistua. Niinpä on oikeesti aika iso juttu, että täällä mä oikeesti elän englannilla enkä jaksa enää ees välittää, vaikka teenkin mokia - tärkeintä on, että viesti menee perille!



2. Englannin lisäks oon sössöttäny espanjaa Luisille ja ruotsia Sigridille, mikä on tääkin aika iso juttu. Englanti ei nimittäin ollu ainoo kieli, jonka puhumista mä kammosin: oon koko pienen ikäni ollu semmone perussuomalainen, joka ei pukahda sanaakaan ellei oo varma että se on kieliopillisesti 110% oikein ja ääntäminen vähintään täydellistä. Nykyään ei tollasia ongelmia oo enää ollenkaan, oon vaan tosi ylpee, et osaan ees alkeet jostain kielestä ja puhua pälätän sitä sitte koko ajan jos vaan saan mahollisuuden.



3. Laulaminen yleisön edessä on aina ollu sellasta, minkä oon iteltäni kieltäny aina siitä asti, kun en päässy sille perkeleen musiikkiluokalle kolmannella luokalla. Täällä ollessani oon jo kuitenki 3 kertaa ehtiny lurittelemaan (is that even finnish? XD) yleisölle. Okei, se oli AFS-leirillä ja lauloin kolmen muun ihmisen kanssa mutta silti! Oli kuulkaa aikamoinen saavutus multa lauleskella maamme laulua ja maamamamamammamaamapaapapaapapaapapaa ääneen oikeille ihmisille.



4. Esitelmän pito luokalle englanniksi on myös päässyt mun En ikinä -listalleni, mutta oonpa mä jo senkin ehtinyt vetäsemään (ja niille, jotka tuntee mut: en ees muuttunu sigridin mukaan punaseks siis mitä ihmettä herra varjele!!) Charlien kanssa esiteltiin kirjasta Purple Hibiscus Eugene-pappa muulle luokalle.



5. Socceriin ilmottautuminen oli aika iso saavutus kans, kun ottaa huomioon, että oon fudispalloo potkassu elämässäni ehkä 2 kertaa. Siellä kuitenkin ollaan, eka peli ens keskiviikkon jäinks !



6. Tää nyt on vähän tyhmä, mutta leivoin eilen ekaa kertaa täällä ollessani, ja olin siitä niiin excited et huhhuh. Oon koko täällä olo aikani halunnu leipoo/kokkaa näille, mutten oo uskaltanu, kun oon pelänny et mokaan ja sitte musta ei enää tykätä. Mut ei, i made the most delicious muffins ever ja ainakin mun host-veljet rakastaa mua täl hetkel! (Vähän sössin sen kuorrutteen, but lets not tell anyone)

Enempää en tähän hätään keksi, vaikka kyl niit varmaan oliskin. Tosta kuitenkin saa vähän käsitystä siitä mitä mä ainakin (varmaan muutkin vaihtarit?) käy läpi päivittäin. Vaihdossa olo on jokapäivästä uusiin tilanteisiin tottumista, pikkusten haasteiden voittamista ja niistä voitoista saadun hyvän fiiliksen hehkuttamista. Itsevarmuus kasvaa vähä vähältä, ja vaikka siihen iskeytyy aika ajoin aika pahojakin kolhuja, aina se kuitenkin parantuu vaan entistä nopeammin, kun oppii arvostamaan itteään ja omaa kulttuuriaan ihan uudella tavalla. Mä oon ainakin oppinu Suomea ja suomalaisuutta kattomaan ihan uudesta näkövinkkelistä, eikä entisestä "Suomi on niin tylsä ja typerä ja tahdon vaan pois" -asenteesta oo enää tietoakaan. I can honestly say that i ♥ finland



Vaihdossa olo on myös sitä, että itsevarmuus ja kyky nauraa itelleen kasvaa niin paljon, että kehtaa laittaa 1) tälläsi wnb syvällisiä tekstejä kaikkien luettavaksi nettiin, 2) uskomattoman kauniita posetuskuvia itestään (okei tän voi kyl aatella äitienpäivä lahjan mammalle - eihän parempaa lahjaa ookaan kun kuva omasta tyttärestä, right?) ja lopuksi vielä 3) niitä mahdottoman onnistuneita videoita, joille kaikki kuulemma nauraa XD Kiitti vaan. pyh.

School holidays

Mun on pitänyt noin satatuhattamiljoonaa kertaa tulla kirjottamaan, koska taas on niin törkeen hirveen paljon tapahtunut, mutta sitten on joka kerta tapahtunut vähän lisää enkä olekana ehtinyt.

Ton viimesen postauksen videon kuvasin siis 2 viikkoa sitten tiistaina, jolloin valitin sitä miten viikonloppuna oli mennyt vähän huonommin ja maanantaikin oli tyhmä ja plaaplaplaa. Kappas vaan heti kun vähän valitin niin jopas parani ihan huolella. Loppuviikko kouluu oli taas ihan uskomaton, ja perjantaina toivoin ihan oikeesti, ettei loma alkaisi vielä ja saisin vielä pari ihanaa päivää koulussa. (Sain perjantaina kuulla Shaquillelta, jolle Chris oli tän kertonu, että suurin osa Kaiparan jätkistä kuulemma rakastaa mua and they wanna go out with me ♥ okei kaikki varmaan kelaa et oon ihan sika itserakas, kun kerron näit tääl, mut en siis ihan tosissaan ees ite usko näit - ne vaa parantaa päivää oikeesti ihan hirveesti haha :D) Toisaalta tää lomakin on tehny aika terää, ja nyt en taas toivois ollenkaan et koulu alkais. Onpas hankalaa.

Lomien ekalla viikolla mun puol host-veli tuli sitte tänne Wellingtonista, mikä oli ihan sika kivaa. Meiän keskustelut meni kyl lähinnä sillein, että mä kyselin ja se vastaili eikä siit itekseen hirveesti mitää irronn, joten ne pari kertaa kun sain sen ihan tosissaan puhumaan ja rentoutumaan oli niin hyviä ja en oo ikin ollu niin ylpee itestäni haha :D:D Eka ilta ku se oli tääl katottii Daybreakers, joka olin vähä weird, mut se oli tosi kivaa: naurettii sille vaa yhes jne. Se oli täällä siis sunnuntaista torstaihin, kun torstainakin mäkin lähin sinne Easter Campille.

Enne Easter Campia kävin kuitenkin Bruno Marsin keikalla Annican (toinen suomalainen vaihtari). Vaikka ne sen biisit ei mitään mun henkilökohtaisia lemppareita ookaan, oli se keika kuitenkin ihan järisyttävän hyvä. Se on varmaan vaa synnynnäinen esiintyjä tai sit sitä on treenattu ihan sika hyvin koska siis ÄÄ se oli awesome !!!! :D:D:D Bruno Marsil oli messis sellanen tummaihonen (ei mitenkään rasistisessa mielessä - tää oli positiivista!) mies mukana ja heti ku näin sen oisin voinu samantien voinu mennä naimisiin sen kaa SE OLI IHANA ♥ ! No anyways keikka oli unelma ja kyl mun täytyy myöntää Bruno Marsin olevan semicute kans nii ei sekää sit yhtää haitannu haha ;D







Me ehittiin pitää myös bonfire keskiviikko-iltana ennen Easter Campia. Host-iskän veli ja sen perhe tuli kylään, joten aikuisille oli seuraa niistä ja mua oli viihdyttämässä Sigrid, puol host-veli, 18v host-serkku ja 2 18v naapurin poikaa haha ei Sigridin kaa hirveesti valitettu! Oli ihan sika kiva ilta, joka päätty joskus kolmelt aamul ku mä, Sigrid, veli ja serkku maattiin läjässä meiä sohvalla ja katottiin Skinssiä. Sitä ennen pompittii trampalla, ajeltii quad bikella ja kaikki vuorollaa sovitettiin mun Suomest lähettyy russian karvalakkia.




Torstaina alko Easter Camp. 4 piti olla Kumeussa bussikyytiä varten (käytiin btw päiväl Auckland Zoo:ssa - oli iha hieno!). Easter Camp oli tosi rankka kokemus ja oikeestaan kelasin et se kaikki olis helpompi selittää videolla, joten täältä taas palaa :D





Se jäi tost videost, et ne niiden puheet oli ihan uskomattoman vilpittömii, jonka takii niit oli niin hankala kuunnella. Mä kans tietosesti jouduin aattelee päässäni et "Jumala älä tuu tänne, Holy Spirit pysy kaukana musta ja Jeesus suksi kuuseen" :D::D Ei ollu kivaa sillä hetkellä...

En nyt tiiä uskooks kukaan tätä, mut oon oikeesti alkanu urheilemaan aika tosi paljon: käyn lenkil säännöllisesti, löysin sellasen tappovatsalihas videon youtubest jota teen ja muutenki yritän koko ajan haalia mahollisuuksia liikkua. No Easter Campilla en sitten pahemmin mitään tehnyt, jonka takia koko Easter Campin jälkeinen viikko onkin menny sitten liikuntatapoihin totutteluun. Onneks mun host-äiti on ihan messissä, ja oon sen kaa käynykin sellasil killer walkeil ylös semmost tajuttoman jyrkkää kukkulaa ja takas alas. En ois ikin eläessäni uskonu et käveleminen oikeesti tuntuis jossai mus siis herra varjele!

Muuten oon lähinnä vaan chillaillu tän tokan viikon. Kouluhommia en oo tehny pätkääkään, mikä kyllä kostautuu nytten sunnuntaina – en taida mitään muuta ehtiä koko päivänä tekemään kuin läksyjä. Vielä ois English Research, English Essay, Math Statistics and Photography tekemät eli basically kaikki. (Eiku jes vihdoin english essay valmis huh enää kaikki muu tekemät !)

Leffas ollaa käyty 2 kertaa kattoo Rio ja Hop - kummatki lasten leffoi ku on 3v host-veli ollu messis nii ei hirveest muut oo voinu mennä kattoo :D Sit käytiin afs auntyn perheen luo illallisel Luisin kaa yks ilta, mikä oli ihan sika jees. Niil on mun ikänen tytär ja 18v poika, joiden kaa hengailtii ja ne on iha sika kivoi. Mennää (toivottavasti) taas pian yhes Omahaan jeah!! Luis kans tuli meille yks pv kylää tuomaa reggaeton musaa mulle. Oisitte nähny sen ilmeen ku kerroin sille et yo bailo reggaeton :D Sil vaa suu loksahti auki ja se oli sillee "QUE???" :DD Loukkaavaa... Tnä Sigrid oli meil yritettii tehä jotai järkevää ja päädyttii kattoo Beauty and The Beast. Disney rules ♥

Ainiin lauantain käytiin kyl Aucklandis Shaquillen kaa. Se oli iha sika jees we went up the Sky Tower ja käveltii tyylii koko Aucklandin keskusta läpi haha. Mut se o hyvä, nyt tiietää mis kaikki on ja voidaan mennä itteksemme sinne seikkailee (: Pitää alkaa metsästää tanssiaismekkoo. Our ball’s theme this year is Mardi Gras (dont know how u spell it) / Burlesque (dont know how u spell this one either :D) Suunnitelma ois vaa verhoutuu riikinkukon sulkii ja mennä sillai. I reckon thats a plan.



Mut au nyt on kädet kipeet kirjottelust taidan mennä juomaa teetä ja kattoo leffaa hostien kaa (: ja henkisesti valmistautuu kouluun ofc

Ups and downs

Hmm... Tällästä tänään. Mietin pitkään et kehtaanko laittaa, mut sit katoin ton ja hajosin itelleni niin pahasti et kelasin et teki ansaitsette osanne siitä nauramisesta. Huomaatte myös mun oikein advanced english XD "Nonononono!!" Luoja hävettää...

ps. joo tää siis kuvattiin tiistain, mut en saanu tätä koneelle enkä bloggeriin millää ja vähän säätöö nii tulee tälläi mitä 5pv myöhäs sori (:

Still alive !!

Anteeksiiii tiiän etten oo kirjottanu ihan sika pitkään aikaan ja mun on ollu jo tosi pitkään tarkotus tulla kirjottaa, mut jotenki en vaa millää ehi. Mullon semmone sivun pitunen Must be done -list, johon nähtävästi pitäis bloginki päivittäminen lisätä... Jotenki koulun + harrastuksien kaa pitää ihan törkeetä kiirettä, mut toisaalt tykkään enemmä olla koko aja menossa ku nyhjää paikallaa. Varsinki nyt viime aikoin oon kai jotenki alitajuntaisesti kelannu Suomee normaalii enemmä, koska oon parin yön nähny unta et oon himas ja aamul se on oikeest aika karseet herää ja tajuu mis on :( Sen takii on hyvä olla tekemist, etten ehi kelaa Suomee ja ikävää ja sellasii. VAIKKA yhä edelleen nautin olostani täällä oikeesti täysin rinnoin.

Lisään tähän postaukseen kuvia, joita oon tehny photographyssa (hirveet paineet siitki, ku ne muut on jotenki tosi ammattimaisii ja mä vaa leikin photoshopil teen läskei ihmisii ja sillai XD) Saa antaa mielipiteitä ihan oikeesti oisin niin kiitollinen!!











nää kuvat ei oo kyl yhtää hyvii, koska mä tykkään paljon enemmän documentary imageist, mut täl hetkel meiän on pakko tehä constructed images eli plää. viel loppuun tälläsii, joit en kyl varmaa saa käyttää, koska i wasnt inspired by my artists who ive been researching ja plaaplaplaa







edit1 i love my host-family nää on nii parhait ♥ host-iskä just totes et näytän iha hirveelt mun koulupuvus, mut onneks host-mamma korjas ja sano että "venla you look gorgeous". Se on hassuu et kaikki on aina tääl vaa gorgeous! Ihan joka ikinen. Eilen sain muute kuulla et oon beautiful varmaa ekaa kertaa elämässäni. Suomes olin aina vaan söpö tai max nätti. pyh