a dream come true

Oon taas vaihteeksi todella innoissani vaihdosta, joten oli ihan pakko kirjoittaa tämänkin blogin puolelle edes jotain. Olisin hirveästi tahtonut kirjoittaa ykkösrakkauskaupungistani - Lontoosta -, mutta kaikki Lontoon matkan kuvat ovat toisella koneella, ja olen aivan liian laiska (olen ollut tänään päälle yhdeksän tuntia tallilla, vetoan siihen) vaihtaakseni konetta kuvien takia. Näinpä päätin kirjoittaa maavaihtoehdoista, joita harkitsin vaihtoon lähtöä miettiessä. Yritän kirjoittaa nämä edes jotenkin aikajärjestyksestä, mutta en vanno, että menee ihan oikein.

1. Etelä-Afrikka oli mun ihkaensimmäinen unelmamaa, kuten tuolla aiemmin jo kerroinkin. Mun setäni (okei tädin aviomies - aika lähellä) on Etelä-Afrikasta, ja olen aina halunnut käydä siellä, joten paljon enempää kuin kaksi ekaa sivua vaihtarifoorumin Etelä-Afrikka-osiosta ei tarvittu, niin sydämeni oli jo myyty. Lisäksi mua kiehtoi niin hirveästi tuo luonto ja ne eläimet: leijonat, seeprat, kirahvit, elefantit, virtahevot... Etelä-Afrikka kuitenkin kompastui omaan vaarallisuuteensa. Sen lisäksi maata vastaan taisteli haluni oppia nimenomaan englantia - Etelä-Afrikassa kun saattaa päätyä lähes minkä kieliseen perheeseen tahansa. Etelä-Afrikka on kuitenkin edelleen must-maitteni listan kärjessä. Kieltäydyn menemästä hautaan ennen kuin olen siellä käynyt!



2. Australia tuli seuraavana villityksenä. Tarvitseekohan tätä Australiaa edes selittää? Siis pliis, löytyykö maailmasta yhtäkään ihmistä, joka ei tahtoisi Australiaan? Se on surfauksen, grilliruuan, hauskanpidon ja rennon meiningin siunattu maa. Siellä on niin sinisinä hohkaavia rantoja kuin silmänkantamattomiin jatkuvia kuivia tasankoja. Meidän piti muuten jossain vaiheessa muuttaa Australiaan, mutta ei me sitten muutettukaan, höh =(

3. Iso-Britannia porhalsi pronssisijalle aikajärjestyksessä unelmamaissani. Tätä en oikein edes osaa selittää varsinkin, koska palo sinne tuli ennen Lontoon matkaamme. Jos se olisi tullut sen jälkeen, olisin voinut syyttää sokeaa rakkauttani Lontoota kohtaan. Ajatus brittiaksentista, sateisista kesistä ja kello viiden teestä saa vatsani kuplimaan innosta. Englannista luovuinkin pitkin kynsin ja kyyneleet silmissä. Vanhemmat saivat kuitenkin vakuutettua, että Englantiin pääsee myöhemminkin vielä apurahan kera. Elän siis edelleen tässä toivossa.

nää reunat on KAMALAT, mutta kuva on niin kiva, etten voinut olla laittamatta

4. Uusi-Seelanti vihdoin ja viimein! Harkitsin vielä tässä vaiheessa Australiaa ja Uutta-Seelantia, mutta jotenkin se oli sitten se Uusi-Seelanti. Uudessa-Seelannissakin vetoaa juuri se luonto ihan hirveästi. Plussana on myös pienuus - pienen maan ehtii todennäköisemmin kiertämään kokonaan läpi vuodessa. Voisin kirjoittaa kokonaisen kirjan Uudesta-Seelannista: faktoista, odotuksistani, toiveista, peloista... Tähän en kuitenkaan ala niitä tarinoimaan tai istun tietokoneella seuraavan viikon. Vielä 10kk lähtöön - ehdin varmasti hehkuttaa vaikka kuinka paljon.



Uuden-Seelannin lisäksi laitoin maatavalintalomakkeeseen toiseksi Argentiinan, kolmanneksi USA:n ja neljänneksi Espanjan. Kaikkiin näistä kolmesta olisi lähtenyt enemmän kuin mielelläni, mutta olen silti supertyytyväinen, kun pääsen Uuteen-Seelantiin. Alkoi muuten tätä kirjoittaessa ja kuvia etsiessä hirveä matkakuume syttymään. Vatsanpohjassa kipristelee ja poskia kuumottaa innosta ja odotuksesta. Lasken jo päiviä lähtöön.

Venla

how did i get here?

Ajattelin näin lauantai-iltana (ennen Earth Houria, kun saa vielä pitää sähkölaitteet päällä) kertoa hieman, että kuinka tähän vaihtarihommaan mä sitten loppujen lopuksi päädyin? Mikä ihme saa mut vapaaehtoisesti toiselle puolelle maapalloa, pois kaikesta tutusta ja turvallisesta, ventovieraaseen perheeseen?

Mä päätin jo 12-vuotiaana, että mähän en matkustele ollenkaan. Olin niihin aikoihin vallan tyytyväinen täällä koto-Suomessa koirien ja hevosten keskellä. Ajattelin lukion jälkeen käydä ulkomailla maksimissaan loma- tai koiran astutusreissuilla. Aika pitkään pysyinkin siinä päätöksessä, että mun tulevaisuus on ja pysyy täällä Suomessa.





Kiinnostus ulkomaita kohtaan alkoi herätä vaivihkaa. Ala-asteella muistan tehneeni valtavan esitelmän Australiasta, jonka seurauksena Australiasta tuli mun must-maa, jonne on P A K K O päästä. Yläasteella aloitin espanjan lukemisen, jonka seuraukseni hurahdin espanjan kieleen, kulttuuriin ja maahan. Käyn yläastetta kansainvälisessä koulussa, puoliksi englanninkielisellä luokalla, joka - voin sanoa - ei yhtään helpota ulkomaankaipuuta.

Vaihtari-idea syttyi kielimatkan seurauksena. Taisin toissa kesänä katella kaverille tulleita STS:n ja EF:n kielimatkaesitteitä. Innostuin valtavasti kielimatkoista, joten heti kotiin päästyäni ryntäsin niiden sivuille. Uteliaana aloin myös tutkimaan vaihtariosiota, vaikken vaihtariksi ajatellutkaan lähteä.





Ajatus vaihto-oppiluudesta jäi kuitenkin kytemään ja viime syksynä löysin tieni uudestaan vaihtarifoorumille. Innostus roihahti sekunnissa valtavaksi. En meinannut pysyä housuissani. Istuin monta tuntia koneen ääressä, luin kaikkea aiheesta ja sen ohi, ruinasin vanhemmilta suostumusta ja odotin hakemusten lähettämispäivää kuin kuuta nousevaa. Tuohon aikaan tahdoin lähteä ensisijaisesti Etelä-Afrikkaan, koska setäni on sieltä. Toiset vahvat vaihtoehdot olivat Australia ja Iso-Britannia. Uuteen-Seelantiin kypsyin aika hitaasti ja keikuinkin pitkään lopullisten vaihtoehtojen - Australian ja Uuden-Seelannin - välillä. Jotenkin Uusi-Seelanti kuitenkin lumosi ja sinne päätin sitten lähteä.

Koko projekti meni kuitenkin jäihin aina tämän vuoden alkuun, kun havahduin, että apua: hakuaika haastatteluihin on ollut päällä jo kuukauden! Soitin saman tien tämän tajuttuani paniikissa AFS:lle (jonka kautta olin pitkien mutkien jälkeen päättänyt lähteä), että onko Uuteen-Seelantiin enää paikkoja. Pari paikkaa oli vielä avoinna, joten laitoin hakupaperit vielä samana iltana ja sain heti seuraavana päivänä kutsun haastatteluun (tästä kerron vielä myöhemmin lisää).

Ja niin mut valittiin.



Vähän pelottaa, kun kuuntelee, että jotkut ovat suunnitelleet vaihtoon lähtöään monta vuotta, ja mulla toi tuli kuitenkin aika puun takaa koko lähtö. Ajattelin vain, että jos haluan lähteä se on nyt tai ei koskaan. Enkä ole kyllä vielä (hehee vajaan viikon tiennyt lähteväni) katunut päätöstäni hetkeäkään. Toivotaan, etten kadu myöhemminkään.

ps. apua mikä stoori. no eniveis. kuvat on jotain vanhoja kuvia mikä miltäkin ajalta. ideana oli vähän esitellä mua ja mun tekemisiä. aika hirveetä muuten nähdä oma pärstä noin valtavana ja koko ruudun vievänä.

Venla

new life behind the ocean

Lähtöaika (suunnilleen): helmikuu 2010
Päämäärä: Uusi-Seelanti

Eli ruudun tällä puolella on vielä vajaan kahden kuukauden verran 15-vuotias tyttö Etelä-Suomesta. Minut hyväksyttiin neljä päivää sitten AFS:n kautta vaihto-oppilaaksi Uuteen-Seelantiin.

kuva

Tämä blogi (kuten varmasti mikä tahansa muukin vaihtariblogi) seuraa vuoden odotusta, varsinaista elämää paikan päällä ja tunnelmia kotiin palaamisen jälkeen. Päivittelytahti näin alkuun on tuskin turhan reipasta - olen ymmärtänyt, ettei ennen matkaa ole hirveästi kirjoittelemista. Uudessa-Seelannissa pyrin kirjoittamaan aika tiheään, minkä en usko olevan liian hankalaa: pidän nyt jo blogia ja päivitystahti on yleensä postaus päivässä. Blogista on tullut kiva tapa ja harrastus.

Ehkä sitten vähän faktaa minusta. Nimeltäni olen siis Venla ja käyn peruskoulun yhdeksättä luokkaa. Maailmalle lähden lukion ensimmäisen luokan puolessa välissä. Harrastan ratsastusta kahdesti viikossa. Tarkoituksena olisi aloitella taas puolen vuoden tauon jälkeen tanssi ja näin kevään tullen myös lenkkeily. Tahtoisin olla hyvässä kunnossa Uudessa-Seelannissa, ettei tarvitsisi sitten huolehtia niitä vaihtarikiloja. Suurimman osan ajastani kuitenkin vietän kavereiden ja koulun parissa unohtamatta lukemista, kirjoittamista, koiran kanssa puuhailua ja valokuvausta. Innostun helposti asioista, jonka uskon olevan hyvä piirre vaihtoa ajatellen. Odotan vaihtovuodelta paljon ja välillä pelottaa, että petyn korkeiden toivomusteni kanssa. Toivotaan, ettei näin kävisi!

Tässä lähiaikoina voisi odottaa pikku kertomusta siitä, miten tähän päädyttiin, AFS:n haastattelusta sekä mahdollisesti aiemmista ulkomaankokemuksistani.

Venla