upside down

On tämä blogin päivittely jäänyt vähän viime aikoina, sori siitä. Pikkaisen oli kiireinen tuo toukokuu varsinkin koulun osalta. Nyt on kuitenkin peruskoulu kokonaan takana ja kesälomaa onkin ehtinyt hurahtaa jo viikko! Vähän on sekavat fiilikset: välillä murehdin hirveästi meidän luokkaa, joka oli PARAS, mutta toisaalta olen niin onnellinen, että pääsin taas yhden vaiheen elämässä eteenpäin ja seuraavaksi odottaakin nurkan takana lukio. Toivottavasti pääsen juuri siihen lukioon, johon ensisijaisesti hainkin. Tuloksethan tulevat ylihuomenna. Sitä stressaten.



Jos kuitenkin siirryttäisiin tähän vaihtariasiaan. Englanninkieliset hakulomakkeet tulivat minulle (kuten myös jokaiselle muullekin AFS-vaihtarille) huhtikuun viimeisenä päivänä. Viestissä pyydettiin palauttamaan paperit kuukauden kuluessa niiden saapumisesta. Papereihin kuului siis mm. netissä täytettävät perus rajoituis- & yhteistietolomakkeet, kirje isäntäperheelle, valokuvat sekä liitteeksi skannattavat koulu- ja terveyspaperit ja vanhemien lupa ja lausunto. Täytettävää siis riitti, ja mullehan tuli ihan tajuton kiire noiden kanssa, koska havahduin tekemään niitä vähän myöhässä. Kaikki tiedot lähtivät kuitenkin eilen kunnialla (heheheh kaksi viikkoa myöhässä XD) menemään ja nyt toivotaan parasta. Oikeasti kaikki olivat valmiita määräaikaan mennessä (paitsi koulutiedot, mutta nekin lähtivät vain päivän myöhässä), mutta yksikään tietokone ei suostunut lähettämään tietoja AFS-toimistoon. Eilen sitten lähetin meiliä, että paperit ovat valmiita ja voisivatko he itse käydä ne sieltä noukkimasta, kun ei koneet toimi. Vastaus tuli, että kaikki näytti olevan kunnossa. Ja näin on lomakkeet nyt menneet pienten mutkien kautta ja isäntäperheen metsästys alkaa!!!





Toivon, että mun nätti nassu houkuttelee monia kivoja perheitä tutustumaan mun tietoihin ja iskisin johonkin niin paljon, että ne tahtoisivat juuri mut ja saisin perheen mieluiten ennen koneeseen nousua :D

Tällä hetkellä on vähän vaihtelevat fiilikset koko vaihdosta. Välillä olen niin innoissani etten meinaa housuissani pysyä, mutta toisaalta mulla on ollut koko kevät ja varsinkin toukokuu ja tää alkukesä jotain niin parasta aikaa, että itken jo nyt lähtöä. Vielä vaihtaruus tuntuu kuitenkin ihan omalta jutulta, enkä kadu päätöstäni lähteä. Elän vielä vahvasti siinä uskossa, että siitä tulee elämäni paras vuosi! Yksi innostava tekijä viime aikoina on ollut se, että meille tulee syksyllä kolmeksi viikoksi italialainen vaihtari!!!! Sain äidin suostuteltua pikkuvaihtoon, vaikka olisin itse halunnutkin jonkun pidempi aikaisen vaihtarin. Tääkin on kuitenkin jo aivan mahtia, enkä voi odottaa, että pääsen siltä kyselemään millaista on olla vaihdossa ja ääää!! Alan taas innostua ihan hirveästi, kun ajattelenkin koko asiaa :D

how did i get here?

Ajattelin näin lauantai-iltana (ennen Earth Houria, kun saa vielä pitää sähkölaitteet päällä) kertoa hieman, että kuinka tähän vaihtarihommaan mä sitten loppujen lopuksi päädyin? Mikä ihme saa mut vapaaehtoisesti toiselle puolelle maapalloa, pois kaikesta tutusta ja turvallisesta, ventovieraaseen perheeseen?

Mä päätin jo 12-vuotiaana, että mähän en matkustele ollenkaan. Olin niihin aikoihin vallan tyytyväinen täällä koto-Suomessa koirien ja hevosten keskellä. Ajattelin lukion jälkeen käydä ulkomailla maksimissaan loma- tai koiran astutusreissuilla. Aika pitkään pysyinkin siinä päätöksessä, että mun tulevaisuus on ja pysyy täällä Suomessa.





Kiinnostus ulkomaita kohtaan alkoi herätä vaivihkaa. Ala-asteella muistan tehneeni valtavan esitelmän Australiasta, jonka seurauksena Australiasta tuli mun must-maa, jonne on P A K K O päästä. Yläasteella aloitin espanjan lukemisen, jonka seuraukseni hurahdin espanjan kieleen, kulttuuriin ja maahan. Käyn yläastetta kansainvälisessä koulussa, puoliksi englanninkielisellä luokalla, joka - voin sanoa - ei yhtään helpota ulkomaankaipuuta.

Vaihtari-idea syttyi kielimatkan seurauksena. Taisin toissa kesänä katella kaverille tulleita STS:n ja EF:n kielimatkaesitteitä. Innostuin valtavasti kielimatkoista, joten heti kotiin päästyäni ryntäsin niiden sivuille. Uteliaana aloin myös tutkimaan vaihtariosiota, vaikken vaihtariksi ajatellutkaan lähteä.





Ajatus vaihto-oppiluudesta jäi kuitenkin kytemään ja viime syksynä löysin tieni uudestaan vaihtarifoorumille. Innostus roihahti sekunnissa valtavaksi. En meinannut pysyä housuissani. Istuin monta tuntia koneen ääressä, luin kaikkea aiheesta ja sen ohi, ruinasin vanhemmilta suostumusta ja odotin hakemusten lähettämispäivää kuin kuuta nousevaa. Tuohon aikaan tahdoin lähteä ensisijaisesti Etelä-Afrikkaan, koska setäni on sieltä. Toiset vahvat vaihtoehdot olivat Australia ja Iso-Britannia. Uuteen-Seelantiin kypsyin aika hitaasti ja keikuinkin pitkään lopullisten vaihtoehtojen - Australian ja Uuden-Seelannin - välillä. Jotenkin Uusi-Seelanti kuitenkin lumosi ja sinne päätin sitten lähteä.

Koko projekti meni kuitenkin jäihin aina tämän vuoden alkuun, kun havahduin, että apua: hakuaika haastatteluihin on ollut päällä jo kuukauden! Soitin saman tien tämän tajuttuani paniikissa AFS:lle (jonka kautta olin pitkien mutkien jälkeen päättänyt lähteä), että onko Uuteen-Seelantiin enää paikkoja. Pari paikkaa oli vielä avoinna, joten laitoin hakupaperit vielä samana iltana ja sain heti seuraavana päivänä kutsun haastatteluun (tästä kerron vielä myöhemmin lisää).

Ja niin mut valittiin.



Vähän pelottaa, kun kuuntelee, että jotkut ovat suunnitelleet vaihtoon lähtöään monta vuotta, ja mulla toi tuli kuitenkin aika puun takaa koko lähtö. Ajattelin vain, että jos haluan lähteä se on nyt tai ei koskaan. Enkä ole kyllä vielä (hehee vajaan viikon tiennyt lähteväni) katunut päätöstäni hetkeäkään. Toivotaan, etten kadu myöhemminkään.

ps. apua mikä stoori. no eniveis. kuvat on jotain vanhoja kuvia mikä miltäkin ajalta. ideana oli vähän esitellä mua ja mun tekemisiä. aika hirveetä muuten nähdä oma pärstä noin valtavana ja koko ruudun vievänä.

Venla

new life behind the ocean

Lähtöaika (suunnilleen): helmikuu 2010
Päämäärä: Uusi-Seelanti

Eli ruudun tällä puolella on vielä vajaan kahden kuukauden verran 15-vuotias tyttö Etelä-Suomesta. Minut hyväksyttiin neljä päivää sitten AFS:n kautta vaihto-oppilaaksi Uuteen-Seelantiin.

kuva

Tämä blogi (kuten varmasti mikä tahansa muukin vaihtariblogi) seuraa vuoden odotusta, varsinaista elämää paikan päällä ja tunnelmia kotiin palaamisen jälkeen. Päivittelytahti näin alkuun on tuskin turhan reipasta - olen ymmärtänyt, ettei ennen matkaa ole hirveästi kirjoittelemista. Uudessa-Seelannissa pyrin kirjoittamaan aika tiheään, minkä en usko olevan liian hankalaa: pidän nyt jo blogia ja päivitystahti on yleensä postaus päivässä. Blogista on tullut kiva tapa ja harrastus.

Ehkä sitten vähän faktaa minusta. Nimeltäni olen siis Venla ja käyn peruskoulun yhdeksättä luokkaa. Maailmalle lähden lukion ensimmäisen luokan puolessa välissä. Harrastan ratsastusta kahdesti viikossa. Tarkoituksena olisi aloitella taas puolen vuoden tauon jälkeen tanssi ja näin kevään tullen myös lenkkeily. Tahtoisin olla hyvässä kunnossa Uudessa-Seelannissa, ettei tarvitsisi sitten huolehtia niitä vaihtarikiloja. Suurimman osan ajastani kuitenkin vietän kavereiden ja koulun parissa unohtamatta lukemista, kirjoittamista, koiran kanssa puuhailua ja valokuvausta. Innostun helposti asioista, jonka uskon olevan hyvä piirre vaihtoa ajatellen. Odotan vaihtovuodelta paljon ja välillä pelottaa, että petyn korkeiden toivomusteni kanssa. Toivotaan, ettei näin kävisi!

Tässä lähiaikoina voisi odottaa pikku kertomusta siitä, miten tähän päädyttiin, AFS:n haastattelusta sekä mahdollisesti aiemmista ulkomaankokemuksistani.

Venla