maanantai 14. marraskuuta 2011

South Island Trip: Christchurch - Twizel

Eli nyt voisin ehkä vihdoin vähän kirjotella mun joku 4 viikkoo sit olleest eteläsaaren reissusta.

DAY 1

Matka alko Aucklandin lentokentältä typerän Jetstarin lennon takia noin 4h myöhässä: saatiin puol tuntii alkuperäsen lähtöajan jälkeen kuulla, että meiän kone on vieläkin Dunedinissa (Eteläsaaren eteläosassa - eli kaukana Aucklandista) ja meiän pitää ottaa sen takasin tulemista.

Oltiin Sigridin kanssa hyvin grumpy ja sad kanssa tän typerän tilanteen takia. Kun me loppujen lopuks päästiin Christchurciin jossain puol seiskan maissa (meiän piti olla siel viimestää viideltä) niin Sigrid sit viel unohti meiän takit koneeseen ja jouduttii odottelee viel toiset 30min niitä meiän takkeja sielt koneest. Siis ei huono onnisemmi vois matka alkaa...

Kun me vihdoin päästiin meiän majotukseen, jossa kaikki muut oli hengannu jo jonku pari tuntii ja hyvin ehtiny tutustuu toisiinsa niin tajusin et ei perkule, enhämä tunne täält melkee yhtää ketää. Melkeen kaikki Auckladin alueelle sijoitetut vaihtarit oli sil toisel tourilla ja tällä oli vaan Hamilton/Tauranga/Wellington vaihtareit. Eli eikun taas tutustumaan sitte. Ei siin muute mitää, tosi kiva tutustuu uusii ihmisii ja näin mutku se on iha sika väsyttävää! Tai haha, se on oikeest aika energiaa vaativaa. Tai sit en vaa oo mikää luonnonlahjakkuus. Tuskin oon.

Enivei tänä iltana oli kans All Blacks - Argentina quarter finals game (rugby world cup) ja katottii porukal se koko peli. Meteli oli aika kova, koska meillä oli noin 1298494809 argentiinalaist siel hahaha. Kyl ne sit piiikkusen hiljeni ku NZ voittiki loppujen lopuks hehe. I was happy. Ekan iltan ei sillee hirveest sattunu: katottii toi peli, käytii sääntöi läpi, mä kävin suihkus ja sit mentii nukkuu.

DAY 2

Matka alko aikasin seuraavana aamuna Christchurchista ja suuntana oli Twizel. Heti aluksi ajettiin vähän Christchurchin läpi ja nähtiin maanjäristyksien tuhoa (jos joku ei tienny niin CHC has had quite a few big earthquakes lately, lots of people dead and parts of the city completely destroyed). Se oli oikeesti aika hirveet katottavaa, koska Christchurch vaikutti ihan tosi ihanalt kaupungilt niis paikois, jossa rakennukset ei ollu hajoomas käsiin ja jotka ei ollu suljettu vyöryvaaran (onks toi ees sana XD) takia tms.

Sigrid & her new rugby water bottle. Vesipullon kuvassa siis Richie McCaw, Uuden-Seelannin All Blacks teamin kapteeni. Sigrid oli iha hirmu ylpee tost vesipullost haha, harmi et se katos.

Longest bridge in NZ! Lounastauko Meiän bussi, jossa vietettiin en-ees-haluu-tietää-kuinka-monta-tuntia ton 10pvn reissun aikana. Nätti puu.

Matkalla pysähyttiin lake Tekapolla, joka on varmaan kaunein järvi jonka oon eläessäni nähny. Muutenki eteläsaari on ihan uskomattoman upee, ehkä jopa pikkiriikkisen upeempi kuin pohjoissaari. Pohjoissaarella (kirjotetaaks se tollai yhtee?) on kaikki eksoottiset, valkohiekkaset, silmänkantamattomiin jatkuvat rannat, mut eteläsaares on kuitenki sitä jotain. Se oli tosi karun, villin ja koskemattoman näkönen ja minne tahansa kääntyki, niin ympäril oli vaan lumihuippusii vuorii. Mä ehdottomasti rakastuin eteläsaareen palavasti, ja jos tulee Uuteen-Seelantiin ei kotiin kannata mennä näkemättä eteläsaarta. Kontrasti näiden kahen saaren välillä on valtava ja se on uskomatonta miten erilaisii ne on. Anyways, I love the South island.

Lopulta me pitkän päivän päätteeks saavuttiin Twizeliin, jossa syötiin illallist ja mä menin melkee suoraa nukkumaan haha, olin ihan törkeen väsyny. Kyl me opeteltiin yks maori laulu ja pojat opetteli hakan, koska meiän piti esittää ne parin pvn pääst Queenstownis, missä me nähtiin se toinen ryhmä. Kaiken kaikkiaan eka päivä oli aika onnistunu, vaik vähän välil pänniki varsinki ne lattarit: ne kun ei puhunu tasan mitään muut ku espanjaa ja ne muodosti jo ekan pvn aikan niin tiiviin ryhmän, et must ainaki tuntu ihan sika hankalalt mennä puhuu niille yhellekää. Mut onneks se ei haitannu, kun mul oli mun ihanat suomalaiset tytsyt haha ♥ En muista millo viimeks lauloin niin kovaa ääneen kun täl leiril: me luriteltii kaiken maailman suomalaiset vanhat iskelmät ja lastenlaulut (mm. Winx XD) ja kaikki vaa mitä mielee tuli. Finnish people are the best honestly.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

dont forget your roots my friend, dont forget your family yeah



Tässä vähä kiwi musaa.  Kiwi musiikki on yleensä tosi reggae painotteista, ja kaikki paikalliset konsertit joihin oon menny niin aina on ollu vaa reggaee tarjolla. Vois jotenki liittyy tähän (ainakin Kaipara Collegen) runsaaseen pilven poltteluun... :D

Oon ihan hirveen pahoillani luvattoman pitkästä postaus tauosta, jotenkin en vaan koskaan oo saanu sitä aikaa revittyy mistää eikä ikinä oo tuntunu siltä, kun tekis mieli kirjottaa yhtää mitää. Paperipvkirjaa oon ahkerasti rustaillu (calculus ja statistics tunnit koulus) mut sitä on vähän hankala lähettää sinne Suomeen teille luettavaks.

Mitäs kaikkea tässä onkaan sitten tapahtunut. PALJON. Matkan varrelle on mahtunut sekä ylä- että alamäkiä, lähinnä kyllä on mennyt ihanan mahtavasti. Oon matkustellu tosi paljon: mm. kymmenen päivän South Island trip, jonne lähin 40-henkisen AFS porukan kaa ja viime viikonloppuna vietin pitkän viikonlopun Wellingtonissa Annican kaa. Noista aattelin kummastakin tehä eilliset postaukset jossai vaihees, koska varsinki South Island tripistä on aika paljo kerrottavaa. Tein kaikkee jännää (:

Kouluu mulla on jäljellä enää YKSI VIIKKO, mikä on sinällään tosi surullist mut toisaalt oon aika innostunu kesäloman alkamisest. Mulla on jo suuret suunnitelmat tälle lomalle, saa nähä mite käy totee haha ;D Koulu on kyl viime aikoin ollu vähä tylsempää. Joku kuukaus sitte rakastin kouluu yli kaiken, koska näin siel ihmisii, mut nyt oon jo vähä kyllästyny - koska mä en tee kokeita ei mul oo siel oikee mitää tekemistä muiden keskittyessä kertaamiseen. Vaikka kyl mul viel hommaa riittää mun photography boardeissa ja mun pitää kans resubmittaa mun enkun yks työ. Jos hyvin käy saan siit excellencin, joka on siis korkein arvosana jonka voi saada. Wuhuu go me!! Voin jopa ilosena sanoa, että tänään oli ihan tooosi kiva p.e. tunti! Yleensä en hirveest tykkää meiän p.e. practical tunneist, koska kaikki muut on niin perkuleen hyvii ja noh, mä en nyt oo iha niin taitava. :D Mut tnä pelattii tennistä vähä sellast muunneltuu versioo ja se oli niiin kivaa! I was really happy (: En muista sanoinks tääl lentopallost ja kui huono olin siin, mut loppujen lopuks aloin siitki nauttii, koska kehityin tosi paljon! Oikeestaa olin jopa vähä surullinen, kun meil oli meiän vika volleyball game :(

Vapaa-ajallaki on mennyt tosi kivasti, mitä nyt oon missannu kaikki bileet ton mun matkailun takii. Vähä ketuttaa, mut toisaalt matkailu on pikkuriikkisen kuitenki kivempaa, niin oon iha sujut asian kaa haha. Ja tässähä mullo viel koko kesä aikaa ja sit tuun Suomee ja sit on vanhojen risteily ja vaikka mitä jännää! :)

Yritän mahollisimman pian taas kirjottaa ja ehkä jopa lisätä jotain kuvia (jos jaksan). Näkemisiin siis!

ps. loppuun vielä, jos joku ei tiennyt niin NZ IS THE RUGBY WORLD CHAMPION THIS YEAR!!!!!! YEAAAAAAAH!!! Voitettii Ranska finaaleis 8-7, hirvee hermoja raastava peli, kun oli niin tasast koko ajan, mut kylhä se voitto sit loppujen lopuks tuli! Tämän kunniaksi All Blacksien (meiän rugby team) HAKA (maorien (nz:n "alkuasukkaat") taistelu- tai sotakutsu tai joku semmone), jonka nää siis esittää joka pelissä. Kaikki menee aina ihan sekasin when its time for the haka, haha, its kinda funny.

tiistai 13. syyskuuta 2011

More RWC

Vielä pakko tähän RWC viitata tai poiketa tai mikä se oikea sana sitten oiskaan. Nimittäin,

  1. Siinä ekassa pelissä (NZ-Tonga), jonka katoin Aucklandin keskustassa, Sonny Bill Williams, All Blacks -pelaaja jotenki sai oman pelipaitansa hihan repeytymään. Mul suu loksahti auki, kun näin sen haban ja mun unelma toteutu, kun sinne kentälle juoksi joku järjestäjä antaa sille uuden paidan JA KAMERA KUVAS SEN KOKO JUTUN !!! Koko pelin ehdoton kohokohta, ja enää ei oo yhtää epäselvää kuka mun lempi All Blacks pelaaja on (:
  2. Lauantaina mentiin Aucklandiin jotai asioit hoitaa ja päätettiin samalla mennä kattoo läpi se RWC Event Center ja ostaa sielt lounasta. Ensinnäkin se oli ihan sika siistii mitä sinne on tehty: siel on lava bändeille, tonneittain ruokakojuja, paljon kansainvälisiä ihmisiä, monta ISOA ruutua näyttämässä rugbya 24/7 ja muutenki kaikkee iha tosi jännää rugby ja NZ hommia. Parasta koko hommassa oli kuitenkin se, että Tongan rugby team oli siellä just samaan aikaan kun me, joten mä sitte sain nimmarit 5 pelaajalta ja kuvat niiden kanssa :D ! Yks niistä oli ihan tosi kiva ja se kyseli mult kaikkee et mite menee ja mist mä oon. Aloin sit hermostuksissani selittää ummet ja lammet mun vaihtarivuodest ja kaikkee haha se varmaa kelas et oon ihan sekasi :D No eniveis Tonga is my official 2nd favourite rugby team (right after the All Blacks)
  3. Mulle tulee aina tosi epäisänmaallinen fiilis (jos voin tollein sanoo Uudest-Seelannist), koska toivon aina, et South Africa voittaa niiden kaikki pelit, jotka ei oo All Blacksei vastaan :D En uskalla ees sanoo mun host-isälle, et oon ilonen kun South Africa beat Wales, koska se varmaan potkis mut ulos. Haha, no ei nyt ihan, mut siis kiwien arkkiviholliset tuntuu olevan Australian lisäks myös Etelä-Afrikka. Englannistakaan nää ei tykkää (nyt mammat ja mummut skipatkaa tää, mun host-isä viittas niihin as a bunch of wankers :DDD), mut sen kyl ymmärrän täysin: bloody England has AN ALL BLACK UNIFORM?!?!??! Mitä tää on olevinaan, hankkisivat jostai vähä mielikuvitusta ja omaperäisyyttä! Huoh, no tunnelmaa vähän keventämään mun future husband Sonny Bill Williams:

Tattoos ♥

RUGBY WORLDCUP OPENING !! + muuta

Niin paljon on taas tapahtunu, ja niin laiskasti ja huonosti oon päivittäny blogia. Onnekseni voin sanoa, että omaa paperipvkirjaa oon kirjottanu sitäkin ahkerammin (koulussa statistics tunneil), joten toivottavasti toivottavasti muistan sitten kotiin päästyä nää fiilikset ja tapahtumat. Se on hirveetä, miten nyt jo huomaa unohtaneensa niin monia pieniä yksityiskohtia, jotka tekee tästä vuodesta mun elämän tärkeimmän vuoden. En haluu unohtaa enää yhtäkään.

Mitäs kaikkea tässä onkaan sitten tapahtunu. Paljon. Koulu on ihanaa nykyään, koska ihmiset on ihania. Tuntuu, et kuulun joukkoon ja musta tykätään, mikä on niin mahti fiilis ettei mitään rajaa. Oikeesti se on aika uskomatonta, miten onnekas oon ollu: mun hostit on parhaat ikinä, mulla on Sigrid, porukka Kaiparas (kaikesta päätellen) tykkää must ainakin pikkasen ja marraskuussa mun oma perhe Suomesta tulee kylään ja meen niiden kanssa matkaamaan ympäri Uutta-Seelantia ja Sydneynkiin pääsen 4 pvks. Ainoo miinus täs koko hommas on se, että mun pitää jo 4kk pääst jättää mun uus elämä, jonka rakentamiseen oon uhrannu niin paljon energiaa ja aikaa ja kyyneliä. Mut vaik kotiin meno ahistaa mua nyt jo toisinaan ihan sikana (jopa niin paljon, et oon nähny painajaisii Uuden-Seelannin jättämisest) oon päättäny, etten aattele koko asiaa ja keskityn vaan elämästä nauttimiseen.

Waihi Beach
Mun elämästä nauttiminen tosin on ollu vähän hankalaa viime aikoin, koska oon ollu semikipee. Tai ei se oo ollu muuta kun nuhaa ja yskää ja päänsärkyy toisinaan, mut se on ollu tarpeeks to annoy the shit out of me. Sairastuin melko varmasti 27/8 kun menin mun ekoihin kunnon kiwibileisiin (OLI IHAN MAHTAVAA !!!!!!) ja positiivisena ihmisenä laitoin päälle hameen enkä sukkiksia ollenkaan. Mut oishan se pitäny arvata, että kun aurinko laski niin kyl siel aika kylmä tuli ja sit sain tän ikuisuuden jatkuvan nuhan yskän mikälie. Ekan viikon sinnittelin koulussa - oikeestaan halusin uskoo, etten ois kipee, koska lähin Sigridin ja sen hostien kaa to Waihi beach for the following weekend ja en halunnu ottaa sitä riskii, ettei ne ottais mua mukaa ku oon liian kipee. Waihi-viikonlopun jälkee menin kouluun 1 pvks ja sen jälkeen olin koko loppuviikon kotona. En päässy ees osallistumaan torstaina olleesee Road Raceen, jossa noin puolet Kaiparan oppilaist juoksee semmosen 9km lenkin. Toi ärsyttää mua ihan tajuttomasti, koska olin jutellu siit Ashleyn kaa vaik kuinka pitkään ja tein sitä mun training programmiiki varte ja plää :( I HATE BEING SICK. Anyways mulla oli maailman tylsin viikko ikinä ja viel hirveempää oli tajuta, että tää viikko (toi sick week oli siis viime viikko) on exam week, joten en taaskaan mee kouluun. En ois ikin uskonu et sanon tätä, but i wanna go back to school so bad.

Waihi Beach - tehtiin sellanen 45min kävely sellaselle salaselle pikkurannalle. Se polku meni eka ylös sellasen kukkulan ja sitten takas alas, mun kun sinne huipulle päästiin ne näkymät oli oikeesti ihan uskomattomat. Eniten mua kiehto se, miten sinistä se vesi on! Verrattuna Suomen ruskee vihree sekotus veteen, tää on niin tuhat kertaa nätimpää.
Näiden kaa oltii reissussa (:

No, viime viikkoo piristi pikkasen Rugby Worldcup opening, josta ootte varmaan kuullu, jos luette yhtäkää toista vaihtariblogii Uudest-Seelannist, Etelä-Afrikast tai Australiast. Tai ylipäätään tunnette ihmisiä niistä maista. Kyl siel Ranska ja Englantiki pelaa, mutten tiiä miten iso juttu se on siellä. Anyways, menin mun host-perheen kaa Aucklandiin for friday night, jollon se opening siis oli. Meillä oli pöytä varattu koko illaks kaverin ravintolas, joka oli kätevästi just sil alueella, johon kaikki tapahtumat oli keskittyny. Siel oli wakas (maori veneitä), haka (se homma mitä maorit ain tekee), isoimmat ilotulitukset ikinä koko Uudessa-Seelannissa (jostai kuulin et koko eteläisel pallonpuoliskol, mut en oo varma tost) ja muutenki vaan uskomaton määrä ihmisiä. Koko se alue oli täynnä ihmisiä, mut me onneks vältyttiin silt pahimmalt ruuhkalt. Jotkut oli kuulemma pudonnu veteen (se oli siis satama-alueel se tapahtuma), kun se ryysis oli ollu niin paha ja porukka oli tunkenu. Mul oli kuitenkin tosi hyvä ilta ja kohokohta oli, kun All Blacks voitti Tongan ja näin koko pelin Aucklandin keskustas isolt ruudult satojen ja tuhansien kiwien ympäröimänä ja kaikki alko kiljuu ja tanssii aina, kun All Blacks sai pisteit :D

WAKAS!!
Sigrid

Nyt onki sitten exam week, mutta koska mä en kokeita tee mulla on vaan yks koe torstaina (English) so basically i get a week off - again -.-' Oh well, kohta taas pääsen persettäni kuluttamaan lukion penkille takas Suomeen, joten ehkä mä nautin kun vielä pystyn. Koulua mulla on täällä jäljellä ehkä vaa joku 4 viikkoo ja risat, koska kohta meillä on taas school holidayssit, jollon meen AFS:n kaa South Island tripille, jonka jälkeen on 2viikkoo kouluu ja sit kokeet, mutta koska mä en tee kokeita niin se oli sitten siinä. Miks vuos menee näin hirveen nopee? This is so dumb.