Niin paljon on taas tapahtunu, ja niin laiskasti ja huonosti oon päivittäny blogia. Onnekseni voin sanoa, että omaa paperipvkirjaa oon kirjottanu sitäkin ahkerammin (koulussa statistics tunneil), joten toivottavasti
toivottavasti muistan sitten kotiin päästyä nää fiilikset ja tapahtumat. Se on hirveetä, miten nyt jo huomaa unohtaneensa niin monia pieniä yksityiskohtia, jotka tekee tästä vuodesta mun elämän tärkeimmän vuoden. En haluu unohtaa enää yhtäkään.
Mitäs kaikkea tässä onkaan sitten tapahtunu. Paljon. Koulu on ihanaa nykyään, koska ihmiset on ihania. Tuntuu, et kuulun joukkoon ja musta tykätään, mikä on niin mahti fiilis ettei mitään rajaa. Oikeesti se on aika uskomatonta, miten onnekas oon ollu: mun hostit on parhaat ikinä, mulla on Sigrid, porukka Kaiparas (kaikesta päätellen) tykkää must ainakin pikkasen ja marraskuussa mun oma perhe Suomesta tulee kylään ja meen niiden kanssa matkaamaan ympäri Uutta-Seelantia ja Sydneynkiin pääsen 4 pvks. Ainoo miinus täs koko hommas on se, että mun pitää jo 4kk pääst jättää mun uus elämä, jonka rakentamiseen oon uhrannu niin paljon energiaa ja aikaa ja kyyneliä. Mut vaik kotiin meno ahistaa mua
nyt jo toisinaan ihan sikana (jopa niin paljon, et oon nähny painajaisii Uuden-Seelannin jättämisest) oon päättäny, etten aattele koko asiaa ja keskityn vaan elämästä nauttimiseen.
Waihi Beach
Mun elämästä nauttiminen tosin on ollu vähän hankalaa viime aikoin, koska oon ollu semikipee. Tai ei se oo ollu muuta kun nuhaa ja yskää ja päänsärkyy toisinaan, mut se on ollu tarpeeks to annoy the shit out of me. Sairastuin melko varmasti 27/8 kun menin mun ekoihin kunnon kiwibileisiin (OLI IHAN MAHTAVAA !!!!!!) ja positiivisena ihmisenä laitoin päälle hameen enkä sukkiksia ollenkaan. Mut oishan se pitäny arvata, että kun aurinko laski niin kyl siel aika kylmä tuli ja sit sain tän ikuisuuden jatkuvan nuhan yskän mikälie. Ekan viikon sinnittelin koulussa - oikeestaan halusin uskoo, etten ois kipee, koska lähin Sigridin ja sen hostien kaa to Waihi beach for the following weekend ja en halunnu ottaa sitä riskii, ettei ne ottais mua mukaa ku oon liian kipee. Waihi-viikonlopun jälkee menin kouluun 1 pvks ja sen jälkeen olin koko loppuviikon kotona. En päässy ees osallistumaan torstaina olleesee Road Raceen, jossa noin puolet Kaiparan oppilaist juoksee semmosen 9km lenkin. Toi ärsyttää mua ihan tajuttomasti, koska olin jutellu siit Ashleyn kaa vaik kuinka pitkään ja tein sitä mun training programmiiki varte ja plää :( I HATE BEING SICK. Anyways mulla oli maailman tylsin viikko ikinä ja viel hirveempää oli tajuta, että tää viikko (toi sick week oli siis viime viikko) on exam week, joten en
taaskaan mee kouluun. En ois ikin uskonu et sanon tätä, but i wanna go back to school so bad.
Waihi Beach - tehtiin sellanen 45min kävely sellaselle salaselle pikkurannalle. Se polku meni eka ylös sellasen kukkulan ja sitten takas alas, mun kun sinne huipulle päästiin ne näkymät oli oikeesti ihan uskomattomat. Eniten mua kiehto se, miten sinistä se vesi on! Verrattuna Suomen ruskee vihree sekotus veteen, tää on niin tuhat kertaa nätimpää.
Näiden kaa oltii reissussa (:
No, viime viikkoo piristi pikkasen Rugby Worldcup opening, josta ootte varmaan kuullu, jos luette yhtäkää toista vaihtariblogii Uudest-Seelannist, Etelä-Afrikast tai Australiast. Tai ylipäätään tunnette ihmisiä niistä maista. Kyl siel Ranska ja Englantiki pelaa, mutten tiiä miten iso juttu se on siellä. Anyways, menin mun host-perheen kaa Aucklandiin for friday night, jollon se opening siis oli. Meillä oli pöytä varattu koko illaks kaverin ravintolas, joka oli kätevästi just sil alueella, johon kaikki tapahtumat oli keskittyny. Siel oli wakas (maori veneitä), haka (se homma mitä maorit ain tekee), isoimmat ilotulitukset ikinä koko Uudessa-Seelannissa (jostai kuulin et koko eteläisel pallonpuoliskol, mut en oo varma tost) ja muutenki vaan uskomaton määrä ihmisiä. Koko se alue oli
täynnä ihmisiä, mut me onneks vältyttiin silt pahimmalt ruuhkalt. Jotkut oli kuulemma pudonnu veteen (se oli siis satama-alueel se tapahtuma), kun se ryysis oli ollu niin paha ja porukka oli tunkenu. Mul oli kuitenkin tosi hyvä ilta ja kohokohta oli, kun All Blacks voitti Tongan ja näin koko pelin Aucklandin keskustas isolt ruudult satojen ja tuhansien kiwien ympäröimänä ja kaikki alko kiljuu ja tanssii aina, kun All Blacks sai pisteit :D
WAKAS!!
Sigrid
Nyt onki sitten exam week, mutta koska mä en kokeita tee mulla on vaan yks koe torstaina (English) so basically i get a week off - again -.-' Oh well, kohta taas pääsen persettäni kuluttamaan lukion penkille takas Suomeen, joten ehkä mä nautin kun vielä pystyn. Koulua mulla on täällä jäljellä ehkä vaa joku 4 viikkoo ja risat, koska kohta meillä on taas school holidayssit, jollon meen AFS:n kaa South Island tripille, jonka jälkeen on 2viikkoo kouluu ja sit kokeet, mutta koska mä en tee kokeita niin se oli sitten siinä. Miks vuos menee näin hirveen nopee? This is so dumb.
