South Island Trip: Twizel - Te Anau

Toinen (tai oikeestaa kolmas jos ekan illan Christchurch yöpyminen lasketaan) leiripäivä alko semi myöhään, joskus 9 maissa tais olla lähtö Twizelista. Tässä mitä kirjotin aamulla pvkirjaan:
"10:20am


Matkalla kohti Te Anauta tällä hetkellä. Ilmottauduin just äsken $130 helicopter ridelle with a snow landing, $195 queenstown white water raftingille and $90 snorkelling with seals. Im so excited at the moment!! Kallista hupia, mutta kaiken kuulemani jälkeen totally worth it. Alunperin mun ei pitäny tehä tota helikopteri hommaa, mut Julie sano, et se on yks sen parhaista kokemuksista South Islandilla, joten muutin sitte mieltäni.

South Island is unbelievably beautiful. Tää on ku suoraan Taru Sormusten Herrasta –leffoista. Muistan kun vuos sitte Vierumäel ollessa päätin kattoo Lord of the Rings trilogian uudestaa, kun tiesin jo siinä vaiheessa lähteväni Uutee-Seelantii ja halusin vähä tsiigailla et millaseen paikkaa sitä ollaa menossa. Se on kuvattu siis lähinnä (tai kokonaan?) South Islandilla ja sillo kelasin et hyi mikä karun näköne mesta emmä tonne haluu mennä :D Siks olinki iha tosi ilonen, et päädyin Norht Islandille, joka on näistä kahesta se ehottomasti eksoottisempi. Nyt kuitenki South Islandin karuus ja koskemattomuus näyttää mun silmissä tosi kauniilta ja jotenki tutulta, vaikka ei tää hirveest Suomen tapane ookaa."


Meiän majotus Twizelissa. Taas noi vuoret tuol taustal haha, South Islandil ei paikkaa ollu, jos vuorii ei ois nähny.

Ja heti aamusta pidettiin Suomen lippuu korkeella... Hahahha :D Kuvissa mun lisäks Emma ja Mitti.
Hajosin kun näin Sigridin ottavan kuvii itestää salaa bussissa :D Kuulemma tarkisti milt sen hiukset näyttää, yea right...

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, eh?

Anyway, tällä matkalla maisemat oli oikeesti ihan tajuttoman upeita. Ne ei kuvista välity läheskää yhtä vaikuttavina kuin mitä ne luonnossa oli. Välil mun piti ihan oikeesti vaan mennä hetkeks hiljaa yksin istuu ja tuijottaa bussin ikkunast ulost, et saisin edes jotenkin pienen pääni sen näkymän ympärille (yleensä yritin iha tietosesti olla supersosiaalinen bussissa, en sit tiiä mite hyvin loppujen lopuks onnistu haha)

Me pysähyttiin jossain pikkumestassa (sellasii pikkusii paikkoi on South Islandil aika paljo). Siel oli nättei puita ja ihana hedelmä/pähkinä/karkkikauppa. Ja uskomattoman hyvää jäätelöö, vaik mä en ite sitä ostanukaan.

Jos oisin tienny et mennään tonne en ois ostanu tasan yhden yhtä omenaa sieltä supermarketista vaan kaikki tuolta. Ne omenat oli muutenki iha typerii, kadotin ne ekan päivän jälkeen. Miten omenii on ees mahollist kadottaa? Taitolaji.

Otin kuvaa tost oranssista kukasta ja joku ihana nainen käveli ohi ja kysy jos haluisin kuvan sen kaa (: Kuin kivaa. Tokan kukkasen kaa en ollukaa nii onnekas sitte.

Pienen bussimatkan jälkeen päästiin vihdoin Te Anauhun, jossa lähettiin heti samantien järvelle, joka oli meiän oppaan mukaan "thermally heated". Ku päästiin sinne olin vähän sillei mitäs ihmettä, koska se ei ollu ees kunnon ranta tai mitään: siin oli painful pikkukivi pohja ja veneitä ympäriinsä. Kävin kokeileen vettä ja eihän se mikää lämmitetty ollu -.-' Jotkut rohkeet meni silti uimaan, mut mä en iha viittiny - saan iha tarpeekseni kylmäst vedest siel koto Suomessa :D Illan aktiviteetti oli leikki, jossa jakauduttiin pareihin ja parien kanssa piti juosta ympäri tota pikkuriikkista kyläpahasta ja ettii paperille kirjotettui juttui (tourist attractions, school, lake jne.) Se oli ihan sika kivaa ja sain koko 10pvn urheilun siinä samassa haha, juostiin Sigridin kaa naama punasena ympäriinsä.

Toka päivä oli kaiken kaikkeaan ihan kiva. Nyt kun aattelee nii ei se tuntunu tokalt päivält, vaan tollon jo tuntu et oon ollu poissa ihan sika kauan. Hassuu :D

Article for AFS yearbook

Taas lisää tälläsii olevinaan niin syvällisii tekstei. Bear with me please.

---

When I left Finland I thought year was an eternity. I was worried about my friends, my family and especially my dog forgetting me in such a long time. Now, after being in New Zealand for nine months, I can say that year is a short time. It has gone so fast it is just unbelievable and still, at the same time, it feels like I’ve been here for ages already. I still remember clearly all the mixed feelings I had when our plane landed in Auckland after the 24-hour-flight and it feels like yesterday. But then again, when I think about everything I’ve been through and I’ve experienced, my life back home in Finland feels just like a distant memory from a dream. And now, suddenly, I have to go back to that dream.

I know all the exchange students keep saying this – but it is only because it is so true: it is amazing how much I’ve learnt here so far. I know myself so much better, I’ve gained appreciation for kiwi and my own Finnish culture and I think I am also better at placing myself in other people’s position and understanding them better. And despite everything I’ve learnt so far I think I will learn at least as much, if not even more, when I go back to Finland.

I feel like there are two sides in me now: there is the “old Finnish” Venla and there is the “new kiwi” Venla. Trying to fit the kiwi version into the Finnish version’s position is going to be hard. When I came to NZ I knew life would be different, I knew I would have to make some adjustments to shape myself to fit into my host-family’s life. Now, when I’m going home, to the place where I have grown up, I am expecting it to be the same: familiar and safe. Nothing has changed, so why would it be hard? Because I have changed.

So, I think I am allowed to be a bit nervous about going back home. It is not going to be easy, that’s for sure. But why would anyone do an exchange if they knew it was going to be easy? It is all about challenging yourself and the feeling you get when you succeed, when you get a text from your kiwi friend to come bowling or out for dinner or to the beach, is quite amazing. Creating a life out of nothing is hard but that is what makes the last three months the best time of the whole year. When you get rid off those stupid fears and start fully living your life. It is the best. Thank you for making my year special and unique and, just simply, the best.

South Island Trip: Christchurch - Twizel

Eli nyt voisin ehkä vihdoin vähän kirjotella mun joku 4 viikkoo sit olleest eteläsaaren reissusta.

DAY 1

Matka alko Aucklandin lentokentältä typerän Jetstarin lennon takia noin 4h myöhässä: saatiin puol tuntii alkuperäsen lähtöajan jälkeen kuulla, että meiän kone on vieläkin Dunedinissa (Eteläsaaren eteläosassa - eli kaukana Aucklandista) ja meiän pitää ottaa sen takasin tulemista.

Oltiin Sigridin kanssa hyvin grumpy ja sad kanssa tän typerän tilanteen takia. Kun me loppujen lopuks päästiin Christchurciin jossain puol seiskan maissa (meiän piti olla siel viimestää viideltä) niin Sigrid sit viel unohti meiän takit koneeseen ja jouduttii odottelee viel toiset 30min niitä meiän takkeja sielt koneest. Siis ei huono onnisemmi vois matka alkaa...

Kun me vihdoin päästiin meiän majotukseen, jossa kaikki muut oli hengannu jo jonku pari tuntii ja hyvin ehtiny tutustuu toisiinsa niin tajusin et ei perkule, enhämä tunne täält melkee yhtää ketää. Melkeen kaikki Auckladin alueelle sijoitetut vaihtarit oli sil toisel tourilla ja tällä oli vaan Hamilton/Tauranga/Wellington vaihtareit. Eli eikun taas tutustumaan sitte. Ei siin muute mitää, tosi kiva tutustuu uusii ihmisii ja näin mutku se on iha sika väsyttävää! Tai haha, se on oikeest aika energiaa vaativaa. Tai sit en vaa oo mikää luonnonlahjakkuus. Tuskin oon.

Enivei tänä iltana oli kans All Blacks - Argentina quarter finals game (rugby world cup) ja katottii porukal se koko peli. Meteli oli aika kova, koska meillä oli noin 1298494809 argentiinalaist siel hahaha. Kyl ne sit piiikkusen hiljeni ku NZ voittiki loppujen lopuks hehe. I was happy. Ekan iltan ei sillee hirveest sattunu: katottii toi peli, käytii sääntöi läpi, mä kävin suihkus ja sit mentii nukkuu.

DAY 2

Matka alko aikasin seuraavana aamuna Christchurchista ja suuntana oli Twizel. Heti aluksi ajettiin vähän Christchurchin läpi ja nähtiin maanjäristyksien tuhoa (jos joku ei tienny niin CHC has had quite a few big earthquakes lately, lots of people dead and parts of the city completely destroyed). Se oli oikeesti aika hirveet katottavaa, koska Christchurch vaikutti ihan tosi ihanalt kaupungilt niis paikois, jossa rakennukset ei ollu hajoomas käsiin ja jotka ei ollu suljettu vyöryvaaran (onks toi ees sana XD) takia tms.

Sigrid & her new rugby water bottle. Vesipullon kuvassa siis Richie McCaw, Uuden-Seelannin All Blacks teamin kapteeni. Sigrid oli iha hirmu ylpee tost vesipullost haha, harmi et se katos.

Longest bridge in NZ! Lounastauko Meiän bussi, jossa vietettiin en-ees-haluu-tietää-kuinka-monta-tuntia ton 10pvn reissun aikana. Nätti puu.

Matkalla pysähyttiin lake Tekapolla, joka on varmaan kaunein järvi jonka oon eläessäni nähny. Muutenki eteläsaari on ihan uskomattoman upee, ehkä jopa pikkiriikkisen upeempi kuin pohjoissaari. Pohjoissaarella (kirjotetaaks se tollai yhtee?) on kaikki eksoottiset, valkohiekkaset, silmänkantamattomiin jatkuvat rannat, mut eteläsaares on kuitenki sitä jotain. Se oli tosi karun, villin ja koskemattoman näkönen ja minne tahansa kääntyki, niin ympäril oli vaan lumihuippusii vuorii. Mä ehdottomasti rakastuin eteläsaareen palavasti, ja jos tulee Uuteen-Seelantiin ei kotiin kannata mennä näkemättä eteläsaarta. Kontrasti näiden kahen saaren välillä on valtava ja se on uskomatonta miten erilaisii ne on. Anyways, I love the South island.

Lopulta me pitkän päivän päätteeks saavuttiin Twizeliin, jossa syötiin illallist ja mä menin melkee suoraa nukkumaan haha, olin ihan törkeen väsyny. Kyl me opeteltiin yks maori laulu ja pojat opetteli hakan, koska meiän piti esittää ne parin pvn pääst Queenstownis, missä me nähtiin se toinen ryhmä. Kaiken kaikkiaan eka päivä oli aika onnistunu, vaik vähän välil pänniki varsinki ne lattarit: ne kun ei puhunu tasan mitään muut ku espanjaa ja ne muodosti jo ekan pvn aikan niin tiiviin ryhmän, et must ainaki tuntu ihan sika hankalalt mennä puhuu niille yhellekää. Mut onneks se ei haitannu, kun mul oli mun ihanat suomalaiset tytsyt haha ♥ En muista millo viimeks lauloin niin kovaa ääneen kun täl leiril: me luriteltii kaiken maailman suomalaiset vanhat iskelmät ja lastenlaulut (mm. Winx XD) ja kaikki vaa mitä mielee tuli. Finnish people are the best honestly.