a dream come true

Oon taas vaihteeksi todella innoissani vaihdosta, joten oli ihan pakko kirjoittaa tämänkin blogin puolelle edes jotain. Olisin hirveästi tahtonut kirjoittaa ykkösrakkauskaupungistani - Lontoosta -, mutta kaikki Lontoon matkan kuvat ovat toisella koneella, ja olen aivan liian laiska (olen ollut tänään päälle yhdeksän tuntia tallilla, vetoan siihen) vaihtaakseni konetta kuvien takia. Näinpä päätin kirjoittaa maavaihtoehdoista, joita harkitsin vaihtoon lähtöä miettiessä. Yritän kirjoittaa nämä edes jotenkin aikajärjestyksestä, mutta en vanno, että menee ihan oikein.

1. Etelä-Afrikka oli mun ihkaensimmäinen unelmamaa, kuten tuolla aiemmin jo kerroinkin. Mun setäni (okei tädin aviomies - aika lähellä) on Etelä-Afrikasta, ja olen aina halunnut käydä siellä, joten paljon enempää kuin kaksi ekaa sivua vaihtarifoorumin Etelä-Afrikka-osiosta ei tarvittu, niin sydämeni oli jo myyty. Lisäksi mua kiehtoi niin hirveästi tuo luonto ja ne eläimet: leijonat, seeprat, kirahvit, elefantit, virtahevot... Etelä-Afrikka kuitenkin kompastui omaan vaarallisuuteensa. Sen lisäksi maata vastaan taisteli haluni oppia nimenomaan englantia - Etelä-Afrikassa kun saattaa päätyä lähes minkä kieliseen perheeseen tahansa. Etelä-Afrikka on kuitenkin edelleen must-maitteni listan kärjessä. Kieltäydyn menemästä hautaan ennen kuin olen siellä käynyt!



2. Australia tuli seuraavana villityksenä. Tarvitseekohan tätä Australiaa edes selittää? Siis pliis, löytyykö maailmasta yhtäkään ihmistä, joka ei tahtoisi Australiaan? Se on surfauksen, grilliruuan, hauskanpidon ja rennon meiningin siunattu maa. Siellä on niin sinisinä hohkaavia rantoja kuin silmänkantamattomiin jatkuvia kuivia tasankoja. Meidän piti muuten jossain vaiheessa muuttaa Australiaan, mutta ei me sitten muutettukaan, höh =(

3. Iso-Britannia porhalsi pronssisijalle aikajärjestyksessä unelmamaissani. Tätä en oikein edes osaa selittää varsinkin, koska palo sinne tuli ennen Lontoon matkaamme. Jos se olisi tullut sen jälkeen, olisin voinut syyttää sokeaa rakkauttani Lontoota kohtaan. Ajatus brittiaksentista, sateisista kesistä ja kello viiden teestä saa vatsani kuplimaan innosta. Englannista luovuinkin pitkin kynsin ja kyyneleet silmissä. Vanhemmat saivat kuitenkin vakuutettua, että Englantiin pääsee myöhemminkin vielä apurahan kera. Elän siis edelleen tässä toivossa.

nää reunat on KAMALAT, mutta kuva on niin kiva, etten voinut olla laittamatta

4. Uusi-Seelanti vihdoin ja viimein! Harkitsin vielä tässä vaiheessa Australiaa ja Uutta-Seelantia, mutta jotenkin se oli sitten se Uusi-Seelanti. Uudessa-Seelannissakin vetoaa juuri se luonto ihan hirveästi. Plussana on myös pienuus - pienen maan ehtii todennäköisemmin kiertämään kokonaan läpi vuodessa. Voisin kirjoittaa kokonaisen kirjan Uudesta-Seelannista: faktoista, odotuksistani, toiveista, peloista... Tähän en kuitenkaan ala niitä tarinoimaan tai istun tietokoneella seuraavan viikon. Vielä 10kk lähtöön - ehdin varmasti hehkuttaa vaikka kuinka paljon.



Uuden-Seelannin lisäksi laitoin maatavalintalomakkeeseen toiseksi Argentiinan, kolmanneksi USA:n ja neljänneksi Espanjan. Kaikkiin näistä kolmesta olisi lähtenyt enemmän kuin mielelläni, mutta olen silti supertyytyväinen, kun pääsen Uuteen-Seelantiin. Alkoi muuten tätä kirjoittaessa ja kuvia etsiessä hirveä matkakuume syttymään. Vatsanpohjassa kipristelee ja poskia kuumottaa innosta ja odotuksesta. Lasken jo päiviä lähtöön.

Venla