Helensville here i come!!

Onpas tässä aikaa taas hurahtanut ja enää 31 päivää lähtöön!!! Nyt voin jo iloisesti sanoa, että mun lähtöhalut on palanneet oikein korkojen kera enkä oikeasti malta odottaa. Tietenkin pelottaa ja jännittää ja varsinkin, kun tiedän miten hirveän vaivaannuttavaa se voi olla aluksi (meillä oli ekaa kertaa italialainen kolmen viikon kesävaihtari elokuussa) ja kuinka hankalaa se voi olla. Silti olen enemmän innoissani kuin ikinä ja arvatkaapa miksi: meikätyttö sai vihdoin perheen!!!!

Okei sain jo vähän aikaa sitten, en ole vaan jaksanut tulla päivittelemään, mutta nyt vihdoin kaiken joulurumban mentyä ajattelin tällekin hieman uhrata aikaa :)

Sain AFS:ltä puhelun tuossa olisko ollut reilu viikko sitten. En vastannut, kun olin tunnilla ja rehellisesti sanottuna olin melkein kuset housussa soittaessani takaisin: pelkäsin kuollakseni niiden sanovan, että lähtö viivästyy kolmella viikolla, kun en ole saanut koulupaikkaa eikä viisumi siksi ehdi ajoissa. Onneksi uutiset olivatkin päinvastaisia ja mulle oltiin kuin oltiinkin löydetty koulupaikka! Sijainniksi määräytyi Helensville, pieni maalaiskaupunki (vai liekö ihan kylä :D) Aucklandin yläpuolelta. Helensvillesta on vain 40min matka Auklandiin, mikä on ehdotonta plussaa!! Koska kaupunki sijaitsee pohjoisessa, on siellä myös lämmintä - katsoin jo säätiedotuksiakin niin tällä hetkellä siellä on sellaset mukavat +27astetta ♥

Kouluksi oli ilmoitettu Helensvillen ainoa koulu Kaipara College, joka on kaiken tekemäni internet-tutkimuksen mukaan noin 700 oppilaan sekakoulu. Aivan todella hurmaavilta ja seksikkäiltä kuulostavat koulupuvut kuuluvat tietenkin asiaan, kuten myös perinteiset meikki- ja kynsilakkakiellot. Katsoin jo mitä kaikkea koulussa voi opiskella, ja kyllä se ihan hyvältä näyttää! Uuden-Seelannin koulusysteemi sallii jokaisen oppilaan valita viisi (vai oliko kuusi) ainetta, joita opiskellaan sitten koko vuosi. Semmonen hassu juttu muuten lukkarista, että niillä on kuuden päivän lukkarit :D Koulua käydään kuitenkin vain viisi päivää viikossa, ja päiviä kierrätetään sitten sillain hassusti.

Anyways kohdemaan virallinen kieli (eli mun tapauksessa englanti) on pakollinen kaikille AFS-vaihtareille. Sen lisäksi tahtoisin ottaa liikunnan, valokuvauksen, matematiikan (äiti mokoma pakottaa), media-studies:in, japanin ja maori-kulttuurin. Kuten joku fiksu varmaan laski, tossa on nyt seitsemän ainetta englanti mukaan laskettaessa eli yksi liikaa (joo kyllä se oli musta kuusi ainetta, kun piti valita). Saa nyt nähdä minkä noista pudotan... Saattaa olla että liikunta tippuu, koska en ole edes ihan varma onko se kurssi liikunnan teoriaa vai oikeasti liikuntaa. Liikunnan teoria kolme kertaa viikossa ei pahemmin innosta :D

Tähän samaan syssyyn en vielä perhettä saanut, vaikka jonkin perheen nimi oli kyllä koulutietoihin rustattu. Veikkailivat AFS:llä, että perhe on hidas papereiden kanssa tai jotain muuta, jonka takia perhetiedot saapuu myöhemmin. Kauaa ei kyllä tarvinnut odotella, sillä olisko ollut jo parin päivän päästä sain taas puhelun. Nyt ei edes pelottanut, olin ihan varma, että perhe sieltä tulee ja niinhän se olikin!

Mun tuleva hostperhe (whii tuntupa kivalta sanoo toi :D !) sisältää isän, äidin ja saan myös kaks pikkuveljee 10v ja 3v. Tällä hetkellä mulla on kaksi pikkusiskoa, joten lapsenlikan hommat näyttävät jatkuvan, vaikka onhan toi varmasti vähän erilaista. Näiden ihmisten lisäksi perheeseen kuuluu koira, kissa, hevosia, lampaita, vuohia, alpakoita ja jotain lintuja. Isä on maanviljelijä ja äiti kotona - maatilalle ollaan siis menossa! :D Luulin alunperin kiroavani helvettiin sen päivän, jona saan kuulla lähteväni landelle mutta voi luoja en ole ikinä ollut näin innoissani!! :D Noi hevoset pelastaa mun elämän ääää i honestly can't wait anymore ♥ !

Perheeltä tuli tänään meiliäkin (pitäisi alkaa kohta vastailemaan), jossa ne kertoi olevansa tällä hetkellä South Islandilla sukulaistensa luona vierailemassa ja lähettävänsä pidempää meiliä ja kuvia heti kotiin päästessään. Perheellä on neljä hevosta (!!! pääsen ratsastaa wuhuu !!!) ja naapurissa asuu 15-vuotias tyttö, jolla on SEITSEMÄN hevosta ja their own "arena", jota mäkin saan kai sitten käyttää jos oikein ymmärsin. En ole ihan varma tarkottaako toi arena nyt maneesia vai kenttää mutta väliäkös tuolla, onpahan paikka jossa ridata :D

Kävin jo google mapista kyyläämässä tulevaa osoitettani ja joo pelkkää peltoahan se on :D Aika märältä mestalta vaikutti, mutta siellä on nyt onneksi kesä, joten varmaan aika fantastiset säät. Taloa en nähnyt, kun niillä oli siltä tieltä niin pitkä yksityistie ja maata ennen taloa. Sen verran kuitenkin tiedän, että mulle tulee oma huone, johon on liitetty oma kylppärikin! Tää on niin paljon parempi kuin mitä uskalsin toivoa!! Okei tietenkin vielä se mahdollisuus, etten tuu yhtään toimeen perheen kanssa tai muuten vaan ei toimi, mutta onhan mulla sitten hepat... (:

Tää kyseinen perhe ei kyllä pysty pitämään mua kuin 3kk, eli sen jälkeen joudun taas uuteen perheeseen. Mua tää ei kyllä haittaa pätkän vertaa, koska tommonen maalaiselämäkin maistuu varmaan paljon paremmalta tollasena suht pienenä jaksona. Okay you never know, salee joudun jonnekin vielä kauemmas seuraavassa perheessä, mutta se on sen ajan murhe sitten :D Muutenkin oon koko ajan aatellukin oman vuoteni aika kiertolaisvuodeks, enkä varmaan kertaakaan oo kelannu olevani koko 12kk samassa perheessä, joten eipäs haittaa ollenkaan. Jos näin mahtionni jatkuu, niin tästähän pinkaisisi aika kätevästi seuraavaksi vaikka Aucklandiin... ;)

Huhhuh mikä stoori, mutta oon niin innoissani, että tätä tekstiä vaan tulee joka tuutista! Äiti on muhun jo ihan kylläsyny, kun en enää mistään muusta osaa puhua kuin Uudesta-Seelannista, pikkuveljistä tai mun tulevista lampaista :D Noh, kohta hiljenenkin kokonaiseksi vuodeksi, joten kestäkööt vielä 31pv.

Kuvat on Helensvillesta. Löysin ne kaupungin sivuilta, joten copyrightit sinne. Kyllähän toi aika pieneltä näyttää, mutta itehän mä sinne rustailin, että tahdon kokea erilaista elämää ja lähden Uuteen-Seelantiikin siksi, että se on niin erilainen. Tässä sitä saa mitä tilaa!! :D Ei sillä että haittaisi ollenkaan, totally opposite (:

40 days to go!

A P U A A nyt on kyllä sellasta paniikin sekasta innostusta että huhhuh. Mua surettaa ihan hirveästi kun aikaa Suomessa on enää nelkyt päivää kun se on niin vähän, mutta sitten toisaalta mulle on tullut ihan tajuttoman pahoja matkakuumekohtauksia aika ajoin, koska WHIIII kohta pääsee kesään ja lämpimään !! ♥

Oon aika ylpee, koska to do -listalta oon saanut jo pari kohtaa hoidettua. Toisaalta siellä on hoitamatta sitten kuitenki ne isoimmat hommat eli tuliaiset, Suomi-kirja ja se esitelmän mokoman tynkäkin. Hoidetuksi olen kuitenkin jo saanut selvityksen ainakin enkun opelta, visa electron hankittiin, viisumihakemus on täytetty ja lähetetty eivätkä uudet vaatteetkaan ole kaukana kaapista ;) Kunnonkohotus on nyt vähän jäänyt, oon aivan korviani myöten rakastunut suklaaseen, ja tieto siitä etten saa Fazerin sinistä vuoteen vain lisää tän mun rakkauteni syvyyttä. Huomenna meen kuitenkin tanssahtelemaan ja karkkilakko jouluun asti! Ehkä mä nää about kymmenen päivää kestän.

Suomi-kirja muuttuukin vähän ja siitä tulee Suomi-albumi pikemminkin. Oon ahkerasti napsinut kuvia, jotta voisin kehittää niistä kuvakirjan, joka tarjoaisi tuleville uusille tutuille mun oman näkemyksen Suomesta ja asioista, jotka on mulle tärkeitä ja joita rakastan. Väliin voisin kirjoittaa sitten jotain faktoja Suomesta ettei pelkiksi kuviksi mene. Loppuun voisi tehdä myös sellasen private-osion, jossa olisi kavereiden ja perheen kuvia. Sinne kaikki saa sitten kirjottaa mulle terkkuja, ja tahdon että jokanen laittaa kanssa, etten saa tulla sieltä pois kesken vuoden :D Sitä voin sitten lueskella, kun tulee ikävä ja ehkä jopa pysyn Uudessa-Seelannissa.

Oon viimeset pari viikkoa tarmokkaasti (äidin mielestä vähän liiankin) kavereiden kanssa olemiseen, jottai saisin vähän kompensoitua sitä hullua vuoden aukkoa, joka mun jokaikiseen ystävyyssuhteeseen tulee. Mutta on the other hand... Kelatkaapa vaan kuinka monen monituista ihanaa uutta ystävää mä tulen tän vuoden aikana (ainakin toivottavasti :D) saamaan. Sitten on friends all over the world ja kun lähden kiertelemään, on joka maassa joku tuttu.

Oon yrittäny henkisesti kaikin mahdollisin tavoin valmistautua siihen, että ensimmäiset kuusi kuukautta tulee olemaan yksinäisiä, tylsiä ja että toivon vaan joka hetki pääseväni kotiin. Sain aika monta kertaa orientaatioleirillä nimittäin kuulla, että mieluummin ajattelee niin että kaikki menee päin puuta, kuin että on liian korkeat odotukset ja sitten pettyy. Uskon silti vieläkin, että sinne mahtuu myös niitä kohokohtia, mut thats why oon yrittäny keksii paljon aktiviteettia, jota voin siellä harrastella itseksenikin :D Esim. lenkkeily, valokuvaus, musiikin kuuntelu, lukeminen ja kirjoittelu tulevat olemaan varmaan mun number one hobbies siellä + sitten tietenkin koulun kautta aloitetut harrastukset ja jatkuva sosialisointi vaikka posteljoonien tai kauppatätien kanssa :D

Huoh ihan hävettää miten sekava postaus tästä tulikaan, mutta näin siinä taitaa käydä, kun alkaa vaan lätkimään ajatusta ajatuksen perään ilman mitään suunnitelmaa. Ensi kerralla jotain fiksumpaa, it's a promise!!

when life brings trouble, u can fight or run away, i have no struggle, relax watch me float away, im coastin', im coastin' on a dream, im coastin', this one for u and me

sweet dreams

Ei taas liity Uuteen-Seelantiin tai edes vaihtoon yhtään millään tapaa, mutten voinut enää estellä itseäni! En tiedä miksi, mutta Kuuba on aina ollut mulle sellanen mustmustMUST-maa. Yks päivä tossa sitten ulkomaankaipuun tuskissani googlailin eri maita ja wäää kunpa olisin jo 18 ja pääsisin Kuubaan puhumaan espanjaa ja tanssimaan oikealla kuubalaisella klubilla!! Jos joku ei vielä tiennyt mä siis harrastan reggaetonia ja ylipäätään tollaset lattaritanssit ovat täysin varastaneet mun sydämeni. Ne on vaan niin ahh♥ Mutta ne kuvat!

To do -list

Ajattelin tähän aikani kuluksi nyt listailla vähän asioita, jotka on vielä tehtävä ennen vaihtoon lähtöä. Oikeastihan mun pitäisi olla lukemassa matikan kokeeseen, mutta hehheh... Btw 56 päivää jäljellä HERRA VARJELE MIHIN TÄÄ AIKA KATOAA.

• Suomi-albumi, johon liitän paaaljon itse otettuja kuvia kaikkialta Suomesta ja mun elämästä täällä: perhe, kaverit, koulu, harrastukset, lomat, koira ja kaikki muistot ylipäätään. Sit sellaset söpöt kuvatekstit ja jotain esim. "mietelauseita" Suomesta sinne tänne. Sitä käyttäen voisi esitellä Suomea aika kätevästi ja voisi itekin aina selailla, kun ikävä iskee.
• Suomi-esitelmä, koska olen kuullut että melko varmasti joudun pitämään esitelmiä Suomesta, joten siinä säästäisi aikaa, kun olisi tehnyt ainakin pohjan jo valmiiksi himassa.
• Tietysti päättää että mitä ihmettä sitä aikookaan ottaa mukaan. Pakkauksesta en jaksa kuitenkaan vielä stressata, sen jätän siihen kun aikaa kotona on enää 2 viikkoa.
• Tulaiset host-perheelle, tähän tosin auttaisi se että tietäisin perheeni :D Äiti kyllä osti jo jotain Iittalan mukeja, joita voisin sitten viedä. Varmaan jotain perus Marimekko, Iittala, salmiakki, Fazerin suklaa jne.
• Jotain pikku Suomi-hommia pitää hankkia ihan muuten vaan, että niitä voisi antaa lahjaksi siellä sitten uusille sukulaisille kylään mentäessä, jos pitää vaihtaa perhettä niin uudelle perheelle, ensimmäisille kavereille ystävänpäivänä jne. Ei mitään isompaa kuin esim. avaimenperiä, mutta olisipihan edes jotain.
• Selvitys torstaina alkavan jakson opettajilta, että kai voin tehdä kurssin kokeet viikkoa ennen muita lähtöni takia.
• Pakko tääkin nyt laittaa eli kunnonkohotus!!! Muistakaa kuitenkin että siellä on kesä kun meen sinne, eli jonkin näkönen bikinikunto on pakko hankkia :D
• Viisumihakemus pitää myös tehdä, mutta sen sain kyllä jo äsken rustattua paria kohtaa lukuunottamatta valmiiksi. Passikuva täytyy vielä käydä ottamassa ja liittä sekin mukaan.
• Hankkia mulle Visa-kortti ja muutenkin selvitellä näitä raha-asioita. Aion kyllä Uudessa-Seelannissa avata paikallisen tilin, jolle porukat voi siirtää rahaa, mutta ex-vaihtarien neuvoista viisastuneena aion pitää mukana myös Visa-korttia, jos tulee jotain hämminkiä sen paikallisen tilin kanssa.
• Mun pitää myös käydä ostamssa lisää urheiluvaatteita, koska kaikesta päätellen kiwit on aika innokkaita urheilijoita ja mäkin tahdon siellä ollessani kokeilla kaikkea uutta!
• Myös jos jostain vielä löytyy niin kesävaatteita pitäisi ehkä hankkia. Tää ei oo mikään pakollinen, koska siellä vaatteet on kuulemma halvempia kuin Suomessa, mutta mulla on toi kesävaatevarasto vähän ehtynyt enkä voi siellä kuitenkaan heti vaatia, että ne vie mua shoppailemaan, jos satun vaikka päätymään johonkin landelle.
• Uusi puhelin ja iPod ovat myös ehdottomasti hankittava -listallani. Uusi puhelin koska vanha hajoaa käsiin, ja mitään musiikinsoittohommelia omistamattomana tahtoisin myös kovasti iPodin, koska musiikista on tullut mulle nykyään tosi iso turva. Tarvitsen kaikki mahdolliset rauhoittajat mukaani, sillä mulla on jotenkin sellanen fiilis että oon siellä aika hermoraunioina :D
• Päällimmäisenä tahdon kuitenkin nyt nauttia elämästä täällä Suomessa ja yritän aina muistuttaa itselleni paniikin iskiessä että after all oon siellä vaan yhden vuoden eli mun täytyy nauttia joka ikisestä sekunnista no matter kuinka paskalta tuntuiskaa ja vuosi on lyhyt aika eikä kaverit ehi mua siinä ajassa unohtaa!!

Keksisin ajan kanssa varmaan vielä lisääkin asioita, mutta taitaa olla parempi lopettaa ennen kun en oikeasti enää saa henkeä :D Jotenkin hirveen ristiriitasta, koska juuri kun mun elämäni on parhaimmillaan täällä Suomessa ja nautin (melkeen) joka hetkestä niin sitten mä lähden. Tulee väkisinkin fiilis että miksi mä ehdon tahtoisesti haluan tunkea itseni siihen hirveään fiilikseen, joka mulle välttämättäkin koti-ikävän iskiessä tulee? Sen takia mun pitää kirjoittaa aina noi vakuuttelut - jos ei muita niin itteäni varten, koska välillä musta oikeasti tuntuu että rohkeus pettää. Mutta sitten toisaalta...♥

ps. vielä loppuun fiilistelybiisi - eihän tää millään tapaa liity vaihtarivuoteen tai mihinkään, mutta tästä tulee niin hyvä ja itsevarma fiilis täst biisist, koska noi sanat on pure genius!! :D

Lähtöorientaatio ja fiiliksiä

Hei taas pitkästä aikaa! Aikaa on kulunut jo ihan kiitettävästi ja välissä tapahtunut jo vaikka mitä, muttei suurempia vaihtarivuotta koskien, ja siitä hiljaisuus tälläkin puolella.

Nyt on kuitenkin lähtöorientaatio takana, joten ajattelin siitä tulla kertomaan ja ylipäätään vähän fiiliksiä (jotka heittelee ihan laidasta laitaan monta kertaa päivässä), sillä lähtöönhän on enää seitsemänkymmentä päivää!!! En voi uskoa miten tämä aika on karannut näin nopeasti, muistan vielä kun valittelin sitä, että vuoteen on 10kk. Ihan uskomatonta.

Lähtöorientaatio oli siis tuossa viime viikonloppuna (13.-14.11.) Porvoossa jossakin leirikeskuksessa, jossa yksi mun kaveri oli itseasiassa aikoinaan riparilla. Osaatte siitä varmaan aika hyvin päätellä minkälainen paikka oli :D Ei siis mitenkään paha, tosi siisti ja näin, mutta keskellä peltoahan se koko mesta oli. Vaan toisaalta eipä sieltä olisi minnekään lähdetty olisi ollut missä tahansa, joten väliäkös tuolla.

Orientaatio aloitettiin lauantaiaamuna luvattoman aikaisin (olisiko ollut jo kymmeneneltä vai jopa yhdeksältä hyi olkoon :D) vanhempien ja meidän vaihtareiden yhteistilaisuudessa Helsingin yliopiston tiloissa. Siellä puhuttiin kulttuurista ja siitä mitä se pitää sisällään, miten se vaihtelee maittain ja kuinka paljon se itseasiassa vaikuttaakaan ihmisten arvoihin, asenteisiin ja jokapäiväiseen käytökseen ihan huomaamattamme. Saimme myös tietoa AFS:stä järjestönä ja jotain lisää löpinää. Siis ihan hyödyllistä ja tärkeää tietoa, en vaan meinaa yhtään saada päähäni mitä se kolmas puhe koski xd

Kello 12 lähti meidän nuorten bussi Porvooseen ja vanhemmat jäivät vielä pikkuryhmiin keskustelemaan maakohtaisesti. Tunnin matka leirikeskukseen sujui ihan hujauksessa jutellessa kaikesta maan ja taivaan väliltä uusien ihmisten kanssa. Liekö joku vaihtariominaisuus tai jotain, mutta tosi puheliasta porukkaa oli paikalla :D Varmaan sitä pitää olla ainakin jossain määrin sosiaalinen ja muuta, kun vapaaehtoisesti syöksyy yksinään toiselle puolelle maailmaa.

Koko viikonloppu lähinnä vain juteltiin pienissä ryhmissä vaihto-oppilasvuodesta. Sain järjettömästi hyviä neuvoja, joita en kyllä kaikkia enää edes muista. Niitä kun tuli niin hirveästi joka suunnasta koko ajan lisää vaan :D Päällimmäisinä ohjeina jäivät mieleen

• ole oma-aloitteinen ja sosiaalinen - ystävät eivät synny itsestään!
• lähde mukaan ihan kaikkeen, jopa kauppareissu on uusi kokemus ja tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin ja isäntäperheeseen
• positiivinen asenne ja hymy
• puhu asioista isäntäperheen kanssa ja kerro koti-ikävän iskiessä - älä ota yhteyttä Suomeen vaan hoida asiat paikan päällä
• jos asiat isäntäperheen kanssa eivät suju, avaudu AFS:n tukihenkilölle - juorut kantautuvat usein takaisin joskus jopa pahempina
• älä oleta mitään (=pyydä varmuuden vuoksi lupa ihan kaikkeen ettei tule väärinkäsityksiä)
• istu mieluummin tv:n ääressä isäntäperheen kanssa ymmärtämättä mitään kuin yksin omassa huoneessa tietokoneen ääressä
• ole kiinnostunut uudesta kulttuurista, se on sekä kohteliasta että hyödyllistä, sillä kiinnostunut vierasta viedään paljon mieluummin uusiin paikkoihin kuin vierasta, jota ei voisi kiinnostaa pätkääkään ;)
• älä etsi eroja vaan yhtäläisyyksiä äläkä vertaa Suomeen
• muista että kotonakaan ei ole aina hauskaa ja tylsyyskin on osa vaihtarivuotta (siis koko vuosi ei ole pelkkää juhlaa, vaan tavallista elämää uudessa ympäristössä)

Miettimällä keksisin vielä varmaan vaikka kuinka paljon lisää, mutta nuo nyt tulivat ekana mieleen.

Sunnuntaina jatkettiin keskusteluja vielä noissa pikkuryhmissä, joissa oli edustajia eri maista (esim. meidän ryhmässä oli 2 uuteen-seelantiin lähtijää, 1 argentiinaan, 1 costa ricaan ja 1 japaniin & vetäjät japanista ja costa ricasta). Lounaan jälkeen päästiin kuitenkiin siihen mitä kaikki (ainakin mä :D) olivat varmaan eniten odottaneet eli maakohtaisiin ryhmiin jee!! Saatiin kuulla kaikkea Uudesta-Seelannista: kouluista, elämästä, ihmisistä, kokemuksista, neuvoja, varoituksia... Keskustelun kruunasivat aivan upeat kuvat, joita ex-vaihtarit näyttivät vaihtovuosiltaan. En voi uskoa miten joku paikka voi olla niin kaunis ja monipuolinen ja upea ja tyrmäävä ja... Jos googlaa new zealand ei sieltä löydy puoliksikaan niin näyttäviä kuvia kuin mitä me nähtiin.

En tarkalleen oikein edes muista mitä kaikkea meille kerrottiin, sillä suurimman osan siitä olin kuullut jo aiemmin, kun AFS:n vapaaehtoistyöntekijä (ex-vaihtari Uudesta-Seelannista) oli tullut käymään meillä. Se muuten että meikkihän on kiellettyä Uuden-Seelannin kouluissa kuten myös värjätyt hiukset, lävistykset, tatuoinnit ja kynsilakka :D Osa kouluista on myös tyttö- ja poikakouluja, vaikka sekakoulujakin löytyy. Olisi kyllä jännä kokemus olla vuosi tyttökoulussa... Ennen olisin varmaan saanut sydärin jos kuulisin joutuvani tyttökouluun, maaseudulle tai muuten jotenkin ei-niin-unelmasijaintiin, mutta nyt olen vain törkeän innoissani ja kelpaisi mikä tahansa kunhan saisin sen perheen!! En ala nirsoilemaan tässä vaiheessa :D

Lähtöorientaatiosta jäi ihan tosi innostavat ja hyvät fiilikset enkä malta odottaa että pääsen lähtemään! Koko leiri oli täynnä tosi kivoja ihmisiä ja varsinkin Uuden-Seelannin porukkaan tutustuin osaan ihan hyvinkin ja täytyy sanoa, että niiden kanssa on tosi kiva lähteä yhtä matkaa sitten 26.1.2011 !! Tuntui vain tosi friikiltä sanoa "Moimoi, nähään sitten lentokentällä!" :D Cant believe its so soon...

En kiellä etteikö pelottaisi, koska välillä oon aivan paniikin partaalla. Leirilläkin lauantain jälkeen olisin perunut koko matkan, ellei sitä olisi jo maksettu. Oli ihan kamala fiilis, kun oli vaan kuunnellut pelotteluja vuodesta koko päivän ja mulla oli jo valmiiksi huono fiilis perjantain jäljiltä. Meinasin kerran jopa purskahtaa iskuun, kun pelotti niin kamalasti :D Ilta (ja sunnuntain maakohtaiset keskustelut) kuitenkin paransivat. Oli ihanaa päästä jakamaan fiiliksiä joidenkin kanssa, jotka on samassa tilanteessa. Koska vaikka kaveritkin kyselee että "no eikö sua jännitä" ja "miltä tuntuu", niin ei se kuitenkaan ole yhtään sama puhua niiden ja muiden vaihtareiden kanssa.

Iso kiitos siis AFS:lle orientaatiosta ja muille vaihtareille kanssa!! Ikimuistoinen ja tooosi kiva leiri ja ihana jo nyt tietää, että samassa maassa tulee olemaan ihmisiä joihin voi luottaa ja jotka on samassa tilanteessa (:

FIVE MONTHS LEFT

Noniin nyt se on sitten varmaa: lähtö on 26.1.2011 klo 08:00!!!!!!

Oon aivan hyperinnoissani enkä oikeesti meinaa pysyä housuissani! Kun AFS:ltä tuli meili varatuista lennoista mulla meni sellaiset kylmät väreet ja kädet alko täristä innostuksesta.

Enempää tietoja en saanut kuin lähtöajan ja tiedon, että lento menee Lontoon kautta. Paluupäiväksi veikkailtiin jotain väliltä 4.-7.1.2012 eli mulla on aivan tajuttoman pitkä vaihto, kun yleensä ne on kymmenestä kuukaudesta yhteentoista! Tiedä sitten siitä onko se hyvä vai huono, varmaan kyllä hyvä :D

Muuta en ehdi nyt raapustella, pakko yrittää keskittyä kouluun, vaikka se näin hullun innostuneessa mielentilassa onkin aika mahdotonta. See ya later, tuun pian taas rustailemaan fiiliksiä!

EDIT1 opettelin laskemana ja tajusin että mullahan on enää neljä kuukautta jäljellä?? APUA

those were the best days of my life

© Iida

Hirveää kun on vielä yli puolivuotta ennen Uutta-Seelantia!! Oon nyt jo ihan intopiukeena tulevasta vuodesta enkä malta odottaa. Toisaalta jänskättää jo nyt ihan hirveästi ja hyvästit surettaa jo etukäteen, mutta sitten kuitenkin KELATKAA. Kesällä lähteneet ovat nyt parhaillaan suurin osa vaihtomaissaan ja sitä hehkutusta on sydäntä murskaavaa kuunnella, kun itelleenkin nousee niin hirvittävän hallitsematon matkakuume.

En ole käynyt ulkomailla sitten viime vuodenvaihteen, jolloin vietin yhden järisyttävän ihanan viikon Lontoossa. Tänä kesänä ei päästy lähtemään mihinkään, vaikka äiti ehdottelikin Espanjan kärkeä, Andalusiaa. Isä ei kuitenkaan innostunut ja se matka kariutui siihen. Matka Andalusiaan tai ylipäätään Espanjaan olisi ollut aivan täydellinen unelmien täyttymys, sillä viimeksi olin paellan ja härkätaistelujen maassa 10-vuotiaana. No, tulevaisuuden suunntelmiini kuuluu Espanjaan muuttaminen, että ehkä tämä pieni takaisku kestetään.


© Iida

Tulevaisuuden suunnitelmista puheen ollen lukiohan se siellä nurkan takana jo odottelee! Mä oon aivan lost lukiojuttujen kanssa: en tajua kurssivalinnoista hölkäsen pöläystä eikä mulle ole harmainta aavistusta mitä tahdon joskus hamaassa tulevaisuudessa kirjoittaa tai ylipäätään mitä tahdon tehdä. Asiaahan ei yhtään helpota se, että lähden puolessa välissä ekaa vuotta. Periaatteessa kannattaisi nyt syksylle ottaa kaikkia aineita, joista tiedän, että niitä en kirjoita. Silloin se, että unohdan varmasti aivan kaiken vaihtarivuoden aikana, ei haittaisi niin paljon. Mulla vaan ei ole mitään ideaa mitä tahdon kirjoittaa. En vieläkään tiedä edes otanko pitkän vai lyhyen matikan. Olen valinnut pitkän, mutta nyt mieleen jäi kummittelemaan vaihtoehto lyhyestä matikasta. En edes tiedä tarvitsisinko pitkää matikkaa tulevaisuudessa vai olisiko aivan turha veto.


© Iida

Katsoin eilen netistä (ekaa kertaa hehheh) meidän lukion mahdollisia kursseja ja sieltä pomppasivat silmään mm. ranska, saksa, valokuvauskurssi, neljä äikän syventävää/soveltavaa/whatever they are ja Wanhat tietty. Sen lisäksi espanjaa aion vielä jatkaa. En tiedä kannattaisiko mun aloittaa espanja uusiksi, sillä olen unohtanut kaiken aika tehokkaasti tän kesäloman aikana. Sillä lailla saisi ainakin vahvan pohjan.

Tästähän päästäänkin sopivasti hyppäämään kouluvalintoihin sitten Uudessa-Seelannissa. Olen ymmärtänyt, että koulu siellä puolella maailmaa ei ole turhan vaativaa, enkä kyllä koulunkäyntiä lähtenytkään vaihtarivuodelta hakemaan. Silti olisi varmaan ihan fiksua käydä myös jotain kunnon kursseja, jotta saisi edes jotain hyvityksiä taas Suomessa. Jos siellä on mahdollisuuksia lukea espanjaa tai ranskaa, voisin ottaa niitä alkeita varsinkin jos en aloita niitä vielä ykkösellä täällä Suomessa.

Mutta ehkä mä jätän nää löpinäni tähän. Teki vaan hirveästi mieli postata jotain ja viime aikoina on ollut noi lukiojutut päällimmäisenä mielessä, joten purkauduin sitten niistä. Hyvää loppukesää muuten ja nautitaan nyt vielä se hetki kun tätä lomaa kestää! Kohta alkaa koulu ja pakerrus huoh.

Venla

upside down

On tämä blogin päivittely jäänyt vähän viime aikoina, sori siitä. Pikkaisen oli kiireinen tuo toukokuu varsinkin koulun osalta. Nyt on kuitenkin peruskoulu kokonaan takana ja kesälomaa onkin ehtinyt hurahtaa jo viikko! Vähän on sekavat fiilikset: välillä murehdin hirveästi meidän luokkaa, joka oli PARAS, mutta toisaalta olen niin onnellinen, että pääsin taas yhden vaiheen elämässä eteenpäin ja seuraavaksi odottaakin nurkan takana lukio. Toivottavasti pääsen juuri siihen lukioon, johon ensisijaisesti hainkin. Tuloksethan tulevat ylihuomenna. Sitä stressaten.



Jos kuitenkin siirryttäisiin tähän vaihtariasiaan. Englanninkieliset hakulomakkeet tulivat minulle (kuten myös jokaiselle muullekin AFS-vaihtarille) huhtikuun viimeisenä päivänä. Viestissä pyydettiin palauttamaan paperit kuukauden kuluessa niiden saapumisesta. Papereihin kuului siis mm. netissä täytettävät perus rajoituis- & yhteistietolomakkeet, kirje isäntäperheelle, valokuvat sekä liitteeksi skannattavat koulu- ja terveyspaperit ja vanhemien lupa ja lausunto. Täytettävää siis riitti, ja mullehan tuli ihan tajuton kiire noiden kanssa, koska havahduin tekemään niitä vähän myöhässä. Kaikki tiedot lähtivät kuitenkin eilen kunnialla (heheheh kaksi viikkoa myöhässä XD) menemään ja nyt toivotaan parasta. Oikeasti kaikki olivat valmiita määräaikaan mennessä (paitsi koulutiedot, mutta nekin lähtivät vain päivän myöhässä), mutta yksikään tietokone ei suostunut lähettämään tietoja AFS-toimistoon. Eilen sitten lähetin meiliä, että paperit ovat valmiita ja voisivatko he itse käydä ne sieltä noukkimasta, kun ei koneet toimi. Vastaus tuli, että kaikki näytti olevan kunnossa. Ja näin on lomakkeet nyt menneet pienten mutkien kautta ja isäntäperheen metsästys alkaa!!!





Toivon, että mun nätti nassu houkuttelee monia kivoja perheitä tutustumaan mun tietoihin ja iskisin johonkin niin paljon, että ne tahtoisivat juuri mut ja saisin perheen mieluiten ennen koneeseen nousua :D

Tällä hetkellä on vähän vaihtelevat fiilikset koko vaihdosta. Välillä olen niin innoissani etten meinaa housuissani pysyä, mutta toisaalta mulla on ollut koko kevät ja varsinkin toukokuu ja tää alkukesä jotain niin parasta aikaa, että itken jo nyt lähtöä. Vielä vaihtaruus tuntuu kuitenkin ihan omalta jutulta, enkä kadu päätöstäni lähteä. Elän vielä vahvasti siinä uskossa, että siitä tulee elämäni paras vuosi! Yksi innostava tekijä viime aikoina on ollut se, että meille tulee syksyllä kolmeksi viikoksi italialainen vaihtari!!!! Sain äidin suostuteltua pikkuvaihtoon, vaikka olisin itse halunnutkin jonkun pidempi aikaisen vaihtarin. Tääkin on kuitenkin jo aivan mahtia, enkä voi odottaa, että pääsen siltä kyselemään millaista on olla vaihdossa ja ääää!! Alan taas innostua ihan hirveästi, kun ajattelenkin koko asiaa :D

a dream come true

Oon taas vaihteeksi todella innoissani vaihdosta, joten oli ihan pakko kirjoittaa tämänkin blogin puolelle edes jotain. Olisin hirveästi tahtonut kirjoittaa ykkösrakkauskaupungistani - Lontoosta -, mutta kaikki Lontoon matkan kuvat ovat toisella koneella, ja olen aivan liian laiska (olen ollut tänään päälle yhdeksän tuntia tallilla, vetoan siihen) vaihtaakseni konetta kuvien takia. Näinpä päätin kirjoittaa maavaihtoehdoista, joita harkitsin vaihtoon lähtöä miettiessä. Yritän kirjoittaa nämä edes jotenkin aikajärjestyksestä, mutta en vanno, että menee ihan oikein.

1. Etelä-Afrikka oli mun ihkaensimmäinen unelmamaa, kuten tuolla aiemmin jo kerroinkin. Mun setäni (okei tädin aviomies - aika lähellä) on Etelä-Afrikasta, ja olen aina halunnut käydä siellä, joten paljon enempää kuin kaksi ekaa sivua vaihtarifoorumin Etelä-Afrikka-osiosta ei tarvittu, niin sydämeni oli jo myyty. Lisäksi mua kiehtoi niin hirveästi tuo luonto ja ne eläimet: leijonat, seeprat, kirahvit, elefantit, virtahevot... Etelä-Afrikka kuitenkin kompastui omaan vaarallisuuteensa. Sen lisäksi maata vastaan taisteli haluni oppia nimenomaan englantia - Etelä-Afrikassa kun saattaa päätyä lähes minkä kieliseen perheeseen tahansa. Etelä-Afrikka on kuitenkin edelleen must-maitteni listan kärjessä. Kieltäydyn menemästä hautaan ennen kuin olen siellä käynyt!



2. Australia tuli seuraavana villityksenä. Tarvitseekohan tätä Australiaa edes selittää? Siis pliis, löytyykö maailmasta yhtäkään ihmistä, joka ei tahtoisi Australiaan? Se on surfauksen, grilliruuan, hauskanpidon ja rennon meiningin siunattu maa. Siellä on niin sinisinä hohkaavia rantoja kuin silmänkantamattomiin jatkuvia kuivia tasankoja. Meidän piti muuten jossain vaiheessa muuttaa Australiaan, mutta ei me sitten muutettukaan, höh =(

3. Iso-Britannia porhalsi pronssisijalle aikajärjestyksessä unelmamaissani. Tätä en oikein edes osaa selittää varsinkin, koska palo sinne tuli ennen Lontoon matkaamme. Jos se olisi tullut sen jälkeen, olisin voinut syyttää sokeaa rakkauttani Lontoota kohtaan. Ajatus brittiaksentista, sateisista kesistä ja kello viiden teestä saa vatsani kuplimaan innosta. Englannista luovuinkin pitkin kynsin ja kyyneleet silmissä. Vanhemmat saivat kuitenkin vakuutettua, että Englantiin pääsee myöhemminkin vielä apurahan kera. Elän siis edelleen tässä toivossa.

nää reunat on KAMALAT, mutta kuva on niin kiva, etten voinut olla laittamatta

4. Uusi-Seelanti vihdoin ja viimein! Harkitsin vielä tässä vaiheessa Australiaa ja Uutta-Seelantia, mutta jotenkin se oli sitten se Uusi-Seelanti. Uudessa-Seelannissakin vetoaa juuri se luonto ihan hirveästi. Plussana on myös pienuus - pienen maan ehtii todennäköisemmin kiertämään kokonaan läpi vuodessa. Voisin kirjoittaa kokonaisen kirjan Uudesta-Seelannista: faktoista, odotuksistani, toiveista, peloista... Tähän en kuitenkaan ala niitä tarinoimaan tai istun tietokoneella seuraavan viikon. Vielä 10kk lähtöön - ehdin varmasti hehkuttaa vaikka kuinka paljon.



Uuden-Seelannin lisäksi laitoin maatavalintalomakkeeseen toiseksi Argentiinan, kolmanneksi USA:n ja neljänneksi Espanjan. Kaikkiin näistä kolmesta olisi lähtenyt enemmän kuin mielelläni, mutta olen silti supertyytyväinen, kun pääsen Uuteen-Seelantiin. Alkoi muuten tätä kirjoittaessa ja kuvia etsiessä hirveä matkakuume syttymään. Vatsanpohjassa kipristelee ja poskia kuumottaa innosta ja odotuksesta. Lasken jo päiviä lähtöön.

Venla

how did i get here?

Ajattelin näin lauantai-iltana (ennen Earth Houria, kun saa vielä pitää sähkölaitteet päällä) kertoa hieman, että kuinka tähän vaihtarihommaan mä sitten loppujen lopuksi päädyin? Mikä ihme saa mut vapaaehtoisesti toiselle puolelle maapalloa, pois kaikesta tutusta ja turvallisesta, ventovieraaseen perheeseen?

Mä päätin jo 12-vuotiaana, että mähän en matkustele ollenkaan. Olin niihin aikoihin vallan tyytyväinen täällä koto-Suomessa koirien ja hevosten keskellä. Ajattelin lukion jälkeen käydä ulkomailla maksimissaan loma- tai koiran astutusreissuilla. Aika pitkään pysyinkin siinä päätöksessä, että mun tulevaisuus on ja pysyy täällä Suomessa.





Kiinnostus ulkomaita kohtaan alkoi herätä vaivihkaa. Ala-asteella muistan tehneeni valtavan esitelmän Australiasta, jonka seurauksena Australiasta tuli mun must-maa, jonne on P A K K O päästä. Yläasteella aloitin espanjan lukemisen, jonka seuraukseni hurahdin espanjan kieleen, kulttuuriin ja maahan. Käyn yläastetta kansainvälisessä koulussa, puoliksi englanninkielisellä luokalla, joka - voin sanoa - ei yhtään helpota ulkomaankaipuuta.

Vaihtari-idea syttyi kielimatkan seurauksena. Taisin toissa kesänä katella kaverille tulleita STS:n ja EF:n kielimatkaesitteitä. Innostuin valtavasti kielimatkoista, joten heti kotiin päästyäni ryntäsin niiden sivuille. Uteliaana aloin myös tutkimaan vaihtariosiota, vaikken vaihtariksi ajatellutkaan lähteä.





Ajatus vaihto-oppiluudesta jäi kuitenkin kytemään ja viime syksynä löysin tieni uudestaan vaihtarifoorumille. Innostus roihahti sekunnissa valtavaksi. En meinannut pysyä housuissani. Istuin monta tuntia koneen ääressä, luin kaikkea aiheesta ja sen ohi, ruinasin vanhemmilta suostumusta ja odotin hakemusten lähettämispäivää kuin kuuta nousevaa. Tuohon aikaan tahdoin lähteä ensisijaisesti Etelä-Afrikkaan, koska setäni on sieltä. Toiset vahvat vaihtoehdot olivat Australia ja Iso-Britannia. Uuteen-Seelantiin kypsyin aika hitaasti ja keikuinkin pitkään lopullisten vaihtoehtojen - Australian ja Uuden-Seelannin - välillä. Jotenkin Uusi-Seelanti kuitenkin lumosi ja sinne päätin sitten lähteä.

Koko projekti meni kuitenkin jäihin aina tämän vuoden alkuun, kun havahduin, että apua: hakuaika haastatteluihin on ollut päällä jo kuukauden! Soitin saman tien tämän tajuttuani paniikissa AFS:lle (jonka kautta olin pitkien mutkien jälkeen päättänyt lähteä), että onko Uuteen-Seelantiin enää paikkoja. Pari paikkaa oli vielä avoinna, joten laitoin hakupaperit vielä samana iltana ja sain heti seuraavana päivänä kutsun haastatteluun (tästä kerron vielä myöhemmin lisää).

Ja niin mut valittiin.



Vähän pelottaa, kun kuuntelee, että jotkut ovat suunnitelleet vaihtoon lähtöään monta vuotta, ja mulla toi tuli kuitenkin aika puun takaa koko lähtö. Ajattelin vain, että jos haluan lähteä se on nyt tai ei koskaan. Enkä ole kyllä vielä (hehee vajaan viikon tiennyt lähteväni) katunut päätöstäni hetkeäkään. Toivotaan, etten kadu myöhemminkään.

ps. apua mikä stoori. no eniveis. kuvat on jotain vanhoja kuvia mikä miltäkin ajalta. ideana oli vähän esitellä mua ja mun tekemisiä. aika hirveetä muuten nähdä oma pärstä noin valtavana ja koko ruudun vievänä.

Venla

new life behind the ocean

Lähtöaika (suunnilleen): helmikuu 2010
Päämäärä: Uusi-Seelanti

Eli ruudun tällä puolella on vielä vajaan kahden kuukauden verran 15-vuotias tyttö Etelä-Suomesta. Minut hyväksyttiin neljä päivää sitten AFS:n kautta vaihto-oppilaaksi Uuteen-Seelantiin.

kuva

Tämä blogi (kuten varmasti mikä tahansa muukin vaihtariblogi) seuraa vuoden odotusta, varsinaista elämää paikan päällä ja tunnelmia kotiin palaamisen jälkeen. Päivittelytahti näin alkuun on tuskin turhan reipasta - olen ymmärtänyt, ettei ennen matkaa ole hirveästi kirjoittelemista. Uudessa-Seelannissa pyrin kirjoittamaan aika tiheään, minkä en usko olevan liian hankalaa: pidän nyt jo blogia ja päivitystahti on yleensä postaus päivässä. Blogista on tullut kiva tapa ja harrastus.

Ehkä sitten vähän faktaa minusta. Nimeltäni olen siis Venla ja käyn peruskoulun yhdeksättä luokkaa. Maailmalle lähden lukion ensimmäisen luokan puolessa välissä. Harrastan ratsastusta kahdesti viikossa. Tarkoituksena olisi aloitella taas puolen vuoden tauon jälkeen tanssi ja näin kevään tullen myös lenkkeily. Tahtoisin olla hyvässä kunnossa Uudessa-Seelannissa, ettei tarvitsisi sitten huolehtia niitä vaihtarikiloja. Suurimman osan ajastani kuitenkin vietän kavereiden ja koulun parissa unohtamatta lukemista, kirjoittamista, koiran kanssa puuhailua ja valokuvausta. Innostun helposti asioista, jonka uskon olevan hyvä piirre vaihtoa ajatellen. Odotan vaihtovuodelta paljon ja välillä pelottaa, että petyn korkeiden toivomusteni kanssa. Toivotaan, ettei näin kävisi!

Tässä lähiaikoina voisi odottaa pikku kertomusta siitä, miten tähän päädyttiin, AFS:n haastattelusta sekä mahdollisesti aiemmista ulkomaankokemuksistani.

Venla