4 days

Things that keep me going:

1. My first dance class in a year is in a week
2. Im gonna see my dog in 6 days
3. Finland has snow at the moment (true?)
4. My packing is almost done = dont have to worry about it

Things that make me wanna cry:

1. My packing is almost done = im leaving soon
2. Its a dark and cold winter in Finland
3. I cry everyday
4. Ive got 4 days left

photos from Coromandel

8 days

Hieman on sekavat fiilikset. Yritän kovasti päähäni pakottaa sitä faktaa, että 8 päivän päästä oon lentokoneessa matkalla takasin Suomeen, kotiin. Viikko sitten Sigridin ja eilen Tinan (se lähti vuodeks Englantiin töihin) hyvästely on vähän antanut esimakua, että millasta se tulee olemaan. Itkuthan tulee ihan takuulla väännettyä ja sydän on rikki varmaan ihan hyvän aikaa lähtiessä.

Mutta sitten taas toisaalta, mä oon niiin innoissani kotiin tulosta. Mulla on niin suuret suunnitelmat koko tälle tulevalle keväälle, ja oon jo nyt täytelly kalenteriini ihan innoissaa - enkä viel ees oo Suomes! Ootan innol kaikkien näiden mun suunnitelmien toteutumista, ja suurimmaks osaks sen takii oon varmaan niin innoissani takasin tulosta.

Vaikka kyl mulle tulee ikävä Uutta-Seelantii ihan hirveesti. Mulle tulee ikävä tätä elämää, jonka oon tänne luonu, mun perhettä, perheystäviä, omia kavereita, kouluu, ilmastoo, maisemia, rugbya, kiwi asennetta, Muriwai rantaa, tätä pientä kyläpahasta... Kaikkea. Mut mitä enemmän mä ikävöin, sitä varmempi oon, että tuun takasin joku päivä.

Oikeestaa mulla on kaikki jo suunniteltu: aion hankkii vuodeks working visan ja työskennellä joko Coromandelilla tai Wellingtonissa tai Queenstownissa (tai kaikissa) ja tietenkin visiteeraa tuttuja Aucklandissa. Samaan syssyyn hankin kans working visan Australiaan ja työskentelen siellä jossain, mieluiten Sydneyssa (:

When I think about it now, the future - even if it includes leaving NZ for awhile - doesnt seem that bad at all.

EDIT1 Miten musta tuntuu, että mulla on blogi jolla on 61 lukijaa, mutta joista 0 on aktiivisia? Enää ei ees äiti kommentoi :( Nyt on asiat huonosti kun on oma perhekin näin törkeesti hylännyt...

paska ilta vol. 2398254

Niin, kyllä näitäkin on. Ei se elämä koskaan ole pelkillä ruusuilla tanssimista, ei vaikka oiskin niin ihanassa paikassa kuin Uusi-Seelanti ja vaikka oiskin itseluottamusta vaikka muille jakaa ja kielitaito parantunu ja hommannu uusia kavereita vieraalla kielellä. Mulla on huonoja hetkiä riittänyt tähän vuoteen varmasti ihan yhtä paljon kun niitä hyviäkin - sellasia hetkiä, kun tekee mieli heittää hanskat tiskiin (onks toi sanonta?) ja ottaa seuraava kone takasin Suomeen, jossa odottaa kaverit, joiden tiedän rakastavan mua ja perhe, jonka tiedän sietävän mua, vaikka joskus kiukuttelenkin ja näytän kamalalta ilman meikkiä ja rilleissä ja vasta heränneenä. Täällä en vaan aina osaa olla ihan varma.

Tänä iltana lähin siis ulos kavereiden kanssa. Tarkotus oli mennä Auckland cityyn kattoo joku komedia show, mutta onnistuttiin sit myöhästymään noin 45min (yllätys yllätys), joten se jäi vaan toiveeks. Lähettiin sit kruisailee ympäriinsä ja törmättiinki ekan 5min sisällä tuttuihin, jotka oli menos klubittaa. Hengattii niiden kaa vähä aikaa siel ulkona (ne oli joutunu johonki vaikeuksii ja sai sakot public drinkingista hahahaha) ja jotkut meiänkin porukast alko pallotella ideaa, että meniskö neki klubille. Mähän oon alaikänen, joten kieltäydyin ihan sen takii, etten pääsis sisälle, mut sit yks tyyppi sano, et se tuntuu sen portsarin ja pääsisin helposti sisälle. Nyt toivon niiin paljon et oisin menny, koska sillai mun ilta ois ollu varmaa ees jotenkuten mukava.

No, en kuitenkaa menny vaan lähin 4 muun kaverin kaa Mäkkäriin, josta jatkettais matkaa jonnekin. Nimeen nää nyt vaa jotenki randomisti, kun haluun pitää tän postauksen ihan anonyymina. Siel oli Tyttö1, jonka kaa oon aika hyvä kaveri ja meil on aina ihan sika hauskaa yhessä, Tyttö2, joka on ensimmäisen tytön paras kaveri ja jota mä en nii hirveen hyvin tunne, ihan vaan sen takii et must tuntuu et se aina vaa jättää mut huomioimat, Poika1, jonka kaa oon aika hyvä kaveri, koska se on sellane kaikkien kaveri tyyppi, ihan sika hauska jätkä ja Poika2, joka oli ennen mun tosi hyvä kaveri mut sit se idiootti pilas kaiken, kun se luuli et meil on jotain juttuu ja ei ole, ollaan tasan tarkkaan vaan kavereit. Kaiken kaikkiaan kaikki kuitenki ihan hyvii tyyppei ja kelasin et näiden kaa on hauskaa minne tahansa mennäänki, joten en hirveest huolestunu porukan vähenemisest.

Mitä mä en tajunnu oli et noil tytöil ja poika1 oli jotain inside läppää, jota ne jauho koko illan. Yritin pari kertaa päästä messiin siihe, mut jotenki ne vaa ignooras kaiken mitä sanoin, joten lopetin sit yrittämisenki. Tiiän, naurettavan säälittävää olla semmone angstaava teini ja mä inhoonkin itessäni NIIN paljon sitä, miten joskus meen sellaseen "Buuhuu kaikki inhoo mua viiltviilt" -itsesääli kierteeseen, jota en osaa karistaa pois. Siinä sit kärvistelin tuskissani koko illan. Kaiken kruunas se, kuinka nää sai älyväläyksen mennä uimaan Mission Bayhin. Ajettiin sitte sinne ja käytiin nopeel uinnil (ei mitenkää erityisen ihmeellist, varsinki ku olin koko aja iha kauhuissani et sielt hyökkäis hai mun nilkkoihin). Meil meni ehkä 15min ja kun oltiin autolla ajamassa pois nähtiin, et se portti oli suljettu. Portin sulkenu äijä oli just kävelemäs pois, eli se oli sulkenu sen ehkä joku 2min sitte: miten se ei voinu nähä meiän autoo ja meitä siinä ihan sen nokan edessä, kun se sulki sen portin ja vaik sanonu et hei, tän regional parkin portti menee nyt kiinni alkakaas vetää. Tän idiootin äijän takii meiän piti maksaa 40dollarii, et me päästiin ulos silt rannalta and it was only cus he decided to be a dick about it. I mean he couldve let us go, we were like half a minute late. NO ONE WOULDVE FOUND OUT! But no, we had to pay 40 bucks...

Ton onnettoman tapahtuman jälkeen ajettiin takas Auckladin keskustaan ilman housuja, koska yriteltiin kuivatella jalkoja haha. Hyppäsin toiseen autoon, että saisin kyydin himaan and off we went. Tän jälkee ei onneks tapahtunu enää mitään ei-mukavaa, vaan itseasias mun illan kohokohta oli kotimatkalla! Kun tankattiin autoo Kumeussa, sinne ajo 2 jätkää meiän koulusta. Toinen oli se sama, josta oon aiemminki marissu täällä (the one who told me im beautiful and is in love with me hahah) ja joku sen kaveri. Mua piristi ihan hirveesti se, miten ne mut näkiessään sano "Oh there's Venla my beautiful Finnish goddess". Haha ehkä vähä limasta, ja ne oli semikännissä mut SILTI! Aika surullist et toi oli mun illan kohokohta? :D Well, you cant always win and you have to have some bad nights to make the good ones feel amazing. Tästä ei pääse kun ylöspäin.

Camping...

Oli kuulkaa aika mielenkiintonen 3 päivää. Mutta antaa kuvien puhua puolestaan! Tää on aaaivan liian pitkä tarina kokonaan kirjotettavaks, istuisin muuten täs koneel seuraavan koko päivän.

Lähettiin 30. pv niin että oltiin yks yö ennen uuden yön iltaa. Tarkotus oli lähtee 12 ja matkaan päästiin noin 5 aikaan. Koko 3h matkan ajan sato ja yhessä vaiheessa we got a flat tyre (tyhjä rengas?) Sitä oli kiva sitte sateessa alkaa korjaamaan, varsinkin kun vararengas oli takakontissa kaikkien meidän huolella (että saatiin kaikki mahtuu) pakattujen kamojen alla.

Kun päästiin paikan päälle laitettiin teltta pystyyn siihen muiden tuttujen viereen ja päätettiin lähtee laittaa ruokaa keittiöön joka oli noin 200m pääs. Kokkailtiin siel oikee ilosesti (ulkona sato kaatamalla, mut keittiös oli onneks katto). Daniel laitto jotai hunajakanaa, joka oli aika mielenkiintosen makusta mut kyl sitä nälkäänsä söi. Koko matkan ajan oli ihan hirmu terveellinen (NOT) ruokavalio ja lihoin varmaan 100000 kiloo ton 3 päivän aikana.

Siinä kun kokkailtiin saatiin kavereilta, jotka ei ollu päässy lähtee ku vast seiskan aikaan illalla, et ne on eksyksissä, joten yritettiin niitä sit epätoivosesti auttaa. Tilannetta hankaloitti se, kun koko mestassa sai noin yhessä paikassa yhteyttä verkkoon ja se paikka oli puoliks siel sateessa. Ihanaa.

No, saatiin vihdoin syötyä ja pakattiin ruokakamat ja juostiin kaatosateessa takaisin autoille (oltiin ajettu sieltä telttapaikalt keittiölle, koska sato nii hirveesti). Tinalla oli Danielin auton avaimet, joten se sitte yritti kiireellä avata takakonttia, et saatais ruuat nopee sisälle ja päästäis lähtee ja arvatkaa mitä. SE AVAIN RIKKOUTU SIIHE TAKAKONTIN LUKKOON. Se sama avain, jolla käynnistetään auto. Siinä me sit seistii leuka maahan asti pudonneena, kun takakonttia ei saatu auki ja auto ei lähteny liikkeelle (auton ovet oli onneks auki). Eihän siin muuta auttanu ku laittaa ruuat Olin autoon, jättää Danielin auto sinne, kun ei se siit mihinkään liikkunu ja mennä takas teltoille.

Ilta oli iha mukava, kun kaveritki loppujen lopuks löys paikan päälle ja meillä oli sitte pikku bileet siel meiä teltassa. Valvottii noin kello 2 asti aamulla, koko ajan sato kaatamalla (oli kiva käydä puskapissal kaatosatees). Ehin jo jopa hetkeks aikaa aatella, että kyllä tää viel paremmaks täst muuttuu ja täst vois oikeesti jopa tulla kivaa...

Otettiin Tinan kaa nopee kuvat kun evakuoitiin. Tää oli siis 3am

Noin tunnin unien jälkeen herättiin huutoon: "Get out of here! Everyone has to leave now!" Oltii vähä sillei mitä helvettiä, kunnes saatiin kuulla et SE SAAKELIN JOKI JONKA VIERES MEIÄN TELTAT OLI ALKO TULVII. Pikapikaa makuupussit rullalle ja ilmapatjat tyhjiks ja kamat laukkuihin. Olin ihan unenpöpperös, kun pakkailin niit kamoi ja heitin ne autoon. Täs vaihees tajusin ekaa kertaa, et mun pikkulaukku (jossa oli mun lompakko (kaikki kortit, käteistä noin 250 dollarii), pikkukamera, kuulokkeet, lemppari aurinkolasit ja kynsilakka) oli kateissa, mut Tina sano et joku salee heitti sen vaa johki autoo, kun evakuoitiin ja uskoin sitä.

Saatiin autot pakattuu ja ne lähti ajaa korkeemmalle maastolle. Telttoi ei ehitty saada alas. Sit alettiin ite rämpii sielt telttapaikalt keittiöön. Vettä oli noin lanteille asti ja virta oli ihan hirveen kova. Päästiin kun päästiinkin keittiölle (joka oli pienen kukkulan päällä, joten siel ei tulvinu) ja siel sit värjöteltiin. Autot ei ollu päässy keittiölle, koska se reitti oli ollu veden ummessa, joten niiden oli pitäny lähtee eri suuntaan = no food, no warm clothes, no sleeping bags, no nothing. Daniel oli ainoo, joka oli saanu vaatteensa keittiöön, joten kaikki pukeutu sen kuiviin vaatteisiin. Juotiin kupit kaakaoon ja nukuttiin jollai kämäsil sohvilla parisen tuntii.

Keittiöön asti pelastetut kamat.

Makuupusseja oli 2 ja mulle oli onneks yks tommone vauvojen pikkupeitto. Jihuu.

Aamulla mentiin kattomaan että missä kunnossa meiän teltat onkaan.

Siinä sitte ihmeltetiin et mitäs nytte. Vietettiin noin puolet päivästä väittelemällä, että jäädäänkö vai lähdetäänkö. Mä henkilökohtasesti olin sitä mieltä että pois täältä ja nopeesti, koska 1) suututti ja itketti mun kamojen katoominen (ei niit ikin löytyny) 2) halusin kunnon suihkuun 3) muutenki ketutti koko tilanne. Päädyttiin kuitenkin jäämään, koska oli Danielin (alla) synttärit ja se halus jäädä. Eipä siinä sit auttanu ku niellä vastaväitteet ja mennä siihe kämäsuihkuun.

Oli siis Danielin 18v synttärit, HAPPY BIRTHDAY !!

Koska sade taukos hetkeks, päätettiin lähtee rannalle.

Ranta oli ihajees, we had fush nd chups mate (heatlhy, i know). Käytiin kans uimas jeejee, nz rannat on parhaita (tää ei ollu kyl lähellekää hyvä ranta, iha surkee haha).

Must tuntuu, et sen paikan omistajat sääli meitä, koska ne anto meillä yheks yöks tollasen huoneen. Olin NIIIIN onnellinen, koska ei yhtää huvittanu nukkuu teltassa enää toista yötä sen jälkee mite pahasti tramatisoiduin ekan kerran jälkeen.

Sitte pelattii vähä lentopalloo.

Mean as skills just there.

Ilta oli oikeesti ihan sika hauska :D Hengasin joidenki random tyyppien kaa, tutustuin yhtee jätkään, joka on Kaiparas ja jota en ollu koskaa enne nähnykää, mut jonka kaveri oon kuulemma fb:s, pelattii jotai juomapelei, tanssin Charlotten kaa (näytin sille reggaetonii ja se vaa kikatti hahah), pussasin paikan koiraa uuden vuoden pusuks, juoksin pakoo semmost limast jätkää joka yritti iskee mua ja muutenki vaa chillasin. Se oli oikeest ihan tosi hyvä ilta. Nauroin jopa sille et Catherine rikko mun toiset lemppari aurinkolasit ja nyt mul ei oo aurinkolaisei ollenkaa! Tutustuin kans paljo paremmi joihinki mun kavereihin, joiden kaa en oo oikeestaa sillee ikin jutellu kunnol. Kiwit on ihanii ♥

Aamul mentiin viel yhen kerran rannalle, ennen ku lähettiin kotia kohti. Ainiin, tässä vaiheessa oltiin jo auto saatu "korjattua". Takakonttiin murtauduttiin takapenkkien kautta (otettiin koko penkki ja kaikki pois ja tiirikoitiin lukko auki) ja köytettiin se kiinni kotimatkan ajaks, ettei tavarat lentäis kaikkialle. Saatiin kans Loganin isä to hot wire the car (se mitä kaikki varkaat tekee), että saatiin se käytiin. En iha tällästä oottanu ku lähin :D 

Näytän kiinalaiselt...

Eli siinä! Mielenkiintosin uus vuos so far enkä usko et tota helposti päihitetää :D Kuitenkin kivaa (ainoo joka oikeesti oikeesti OIKEESTI ärsyttää on se pikkulaukku) ja olihan toi kokemus jos ei muuta. Toivottavasti muiden uudet vuodet meni vähä enemmän suunnitelmien mukaan!