Paris vol 3

Surkeasta koulumenestyksestä ja olemattomasta taipumisesta ja 27 päivästä ennen sitä maagista ikää huolimatta, jag är so happy. Ja Pariisi on niin uskomattoman kaunis.

Sunnuntai

Mm, det här är värt att dö för
Jag tror mitt hjärta blöder

Tänään on sunnuntai, virallinen lepopäiväni, jolloin kuitenkin pitäisi saada äidinkielen essee valmiiksi. Erinäisten syiden takia mielessä on kaikkea turhaa, hassuja ajatuksia elämän merkityksestä, kysymyksiä, joihin kukaan ei osaa ikinä vastata.

Nyt on Lontoon vieras saatettu lentokentälle ja täytyy myöntää, että huone tuntuu ihmeen tyhjältä ilman patjaa tossa keskellä lattiaa. Vai oisko tää vain sittenkin tilava? Hieman hävettää sanoa, mutta oman huoneen jakaminen viikoksi oli paljon hankalampaa kuin mitä olisin odottanut. Aamulla piti hiippailla etsimässä vaatteita ja meikkejä ja koruja. Koko ajan oli sotkuista ja jonkun toisen vaatteita mytyssä lattialla. Likaisia tiskejä, jotka mun piti korjailla toisen jäljiltä, oli ympäriinsä. Mua loukkas vähän jopa se, ettei tää meidän vieras tykännyt meiän koirasta, vaan työnsi Nili-rassukan aina pois, kun se tuli häntä heiluen pyytämään rapsutuksia. Siis kuka voisi olla rakastamatta tota hieman epämääräiseltä haisevaa, läähättävää karvakasaa?

Anyways kotona on taas kaikki back to normal. Pikkusisko mm. just totes irtisanovansa sisarussuhteensa muhun. Ihmeen nopeasti vieraiden läsnäollessa perheenjäsenten välillä ollut kohteliaisuus haihtuu, kun jäädään taas vain tuttujen kesken.



En voi taas estää itseäni hehkuttamasta tota kevättä. Siis kuka tota voisi olla rakastamatta tai hehkuttamatta? Aurinko paistaa, linnut laulaa ja kevätkukat puskee ruskean liejun - jota myös maaksi kutsutaan - läpi. Vein eilen illalla koiran yksin yhdeksän iltahämärissä ulos, enkä voinut kuin hymyillä. Talot heijastuivat veden sileästä pinnasta, sorsat ja muut vesilinnut nukkuivat kaislikossa. Kaukaa katsottuna harmaassa ja ruskean sekaisessa maassa ei elänyt mikään muu kuin lemuava koiranpaska, mutta lähempänä katsottuna näki vihreitä versoja, ujosti taivasta kohti kurottelevia ruohonpäitä. Tallustelin tuttuja polkuja ja yhtäkkiä mieleen syöksyivät kaikki ne tuhannet miljoonat kerrat, kun olen noita polkuja kävellen ulkoiluttanut koiraa. Kaikki entiset murheet, ilot ja surut, vanhat tilanteet, draamat ja ongelmat. Tajusin sillä hetkellä, kuinka paljon olinkaan kaivannut jotain tuttua ja turvallista ja kuinka suuri merkitys historialla oikeasti on.

Lontoolaisen vieraani kasvoilta ei koskaan näkynyt samanlaista ihailevaa ilmettä kuin minun kasvoiltani, kun hän tarkasteli Helsingin harmaata ja sateista kevättä. Ei kai tätä osaa arvostaa kuin ainoastaan täällä kasvaneet. Tai jotkin hyvin tarkkasilmäiset, jotka näkevät kauneuden jopa Suomen karuissa maisemissa.

Rakastan tätä paikkaa niin kovin kovasti. Ja silti, there is something else out there... Somewhere in the world. Something I know I need to see, experience, fall in love with. En näe tulevaisuuttani missään muualla kuin täällä, kotona, mutta toisaalta näen sen jokaisessa matkailumainoksen kuvassa, seinällä olevassa maailmankartassa ja tunnen sen sisälläni, kaipuuna jonnekin muualle.



Maailma on niin valtava ja aikaa on niin vähän.

......

Ensi kerralla lupaan postauksen, jossa on sekä päätä että häntää ja joku punainen lanka, jota seurata. Tänään tuntui vain hyvältä antaa ajusten virrata ja sormien muodostaa epämääräisiä lauseita, läntätä sanoja sanojen perään miten tahansa huvitti. Nyt kuitenkin kokoan itseni ja menen lopettelemaan äidinkielen esseeni siitä, ovatko suomalaiset puhetavoiltaa epäkohteliaita esimerkiksi keskieurooppalaisiin verrattuna.

Paris vol 2

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla!

Mitä enemmän näitä kuvia katon, sitä kovempi ikävä tulee. Olkoon kuinka turistirysä tahansa kyllä mä tahdon ajatella, että näin edes himpun verran sitä Pariisin oikeaa taikaa. Niitä hämäriä metrotunneleita, kadulla jalkapalloa pelaavia lapsia, ikuisuuden jatkuvia, pölyisiä hiekkateitä ja tietenkin sitä tonnikaupalla omaankin masuun puputettua valkoista patonkia. Valkoista patonkia aidosta Pariisilaisesta leipomosta. Tuoreena ja paperipussissa, s'il vous-plâit.

Kevät

Onko mitään ihanampaa kuin se, kun metron siirtyessä takaisin maan päälle Sörnäisen metroaseman jälkeen (itään päin mentäessä siis) kellon ollessä puoli yhdeksän illalla on vielä valoisaa? Kesä on tulossa! ♥

Mulla on kesälle suuret suunnitelmat, joiden kaikkien toteutumista epäilen aika vahvasti ihan sen yksinkertaisen syyn takia, ettei mulla ole euron vertaa rahaa. Oon koko elämäni elänyt äidin rahoilla ja näin aikuisuuden kynnyksellä (köhköh) alkaa tää jo vähän pännimään. Haluisin niin olla taloudellisesti ihan itsenäinen ja omavarainen! En ole etsinyt edes kesätöitä, jonka takia tekisi mieli potkia itteäni päähän. Oon kesään mennessä 18, mulla on hygieaniapassi ja hyvä kielitaitao. Kyllä niitä töitä jostain olisi löytänyt, jos olisin vaan ettinyt!

No, mennyttä on turha murehtia ja kaipa tässä vieläkin - jos on onnea - ehtii löytää duunia. Epätodennäköistä, mutta mahollista.

Tällä hetkellä kaikki on hyvin - siis jopa mun surkeasta rahatilanteesta huolimatta. Tuntuu kuin ois pikkasen kevättä rinnassa. Iloa, innostusta, raikkaita värejä ja uusia tuoksuja. Silmien sulkemista ja tuoreen ruohon (tai rännän tässä viime aikoina...) tuoksuttelemista. Punaisia ruusuja ja pieniä ujoja ajatuksia. Hymyjä ja odotuksia.

...
...

Pettymykset seuraa pian perässä.



Semmoista sanottavaa Pariisista vielä, että se oli niin upea paikka. Inspiroiva. Kaikkialla minne pää kääntyi oli kauniita rakennuksia, ihmisiä hörppimässä punaviinilasillisia ikkunoiden takana, joka liikenneympyrässä sata pientä Vespaa kiertämässä ympyrää ja uskomattoman eksoottisen näköistä ranskan kieltä, joka olisi mulle kyllä voinut olla ihan hyvin hepreaakin. Mun ranskan kielitaitohan tosiaan rajoittuu siihen une, deux et trois, merci et s'il vous-plâit. Enkä edes halua tietää kuinka monta kirjotusvirhettä tossakin on.

Btw, Cristina Vicky Barcelona on maailman ihanin leffa, kattokaa jos ette ole, tollanen mun Barcelonan reissu kesällä tulee olemaan! Vapaa ja luova ja yllättävä.

Paris vol 1

Loma, vaikka se lyhyt olikin, oli ihana. Pariisi oli ihana. Osa ranskalaisista osasi olla hiukkasen törkeitä, mutta yllättävästi ne olivat vain he, jotka olivat töissä turistipaikoissa. Lähipatonkikaupan myyjä oli ihanan ystävällinen, vaikka en ranskaa puhunutkaan. Tässä vain harvat ja valitut kuvat ekalta päivältä: lentomatkalta ja junamatkalta kohti keskustaa. Myöhemmin varmasti paaaljon lisää kuvia tähän mennessä ehdottomasti kauneimmasta näkemästäni kaupungista.

Uutta jaksoa on ollut päällä nyt viikon ajana and i hate it already... Joka aamu kasiin on syvältä ja muutenkin opiskelumotivaatio aivan nollassa. Yritän psyykata itteeni, että enää tämä yksi ainoa jakso sitten se on OHI ja kesä tulee ja elämä on ihanaa jippiajei.

Tänään ylitin itseni töissä ja opin vihdoin käyttämään sitä korttikonetta, jolla voi maksaa pankki- tai luottokortilla. Kesti pari minuuttia ennen kuin sain sen toimimaan, sitten laitoin 30e kurssin hinnaksi vahingossa 30senttiä haha, onneksi asiakas ystävällisesi huomautti. Sitten en osannut enää repiä sitä kuittia irti ja koko se rulla tuli sielä ulos ja ääää. Yksi asiakas jopa totesi, että tännehän kannatti tulla ihan vaan tän takia - kun näkee kuinka mä mokaan :D Very very nice... No, nyt osaan onneks käyttää sitä, eli no problems amigos tästä lähin voitte mullekin maksaa kortilla enkä oo moksiskaan!

Mun uus-seelantilainen kaveri, joka asuu tällä hetkellä Lontoossa, tuli meille eilen viikoks kylään, joten mä oon nyt seuraavan viikon busy, kun esittelen sitä ympäriinsä ja yritän esittää sille Helsingin kauneutta. Oon ihan varma, että kyllä se jossain tuolla kaiken ton harmauden ja ruskean ruohon alla!

Nyt mennään viemään koiraa ulos, sitten katotaan varmaan leffa ja mun pitäis varmaan yrittää tehä läksyjä mutta plaah. Sain espanjan tehtyä, mutta mihinkään muuhun ei tunnu olevan motivaatiota. Arghhhh i hate myself for being this bloody lazy