tiistai 30. marraskuuta 2010
sweet dreams
maanantai 29. marraskuuta 2010
To do -list
- Suomi-albumi, johon liitän paaaljon itse otettuja kuvia kaikkialta Suomesta ja mun elämästä täällä: perhe, kaverit, koulu, harrastukset, lomat, koira ja kaikki muistot ylipäätään. Sit sellaset söpöt kuvatekstit ja jotain esim. "mietelauseita" Suomesta sinne tänne. Sitä käyttäen voisi esitellä Suomea aika kätevästi ja voisi itekin aina selailla, kun ikävä iskee.
- Suomi-esitelmä, koska olen kuullut että melko varmasti joudun pitämään esitelmiä Suomesta, joten siinä säästäisi aikaa, kun olisi tehnyt ainakin pohjan jo valmiiksi himassa.
- Tietysti päättää että mitä ihmettä sitä aikookaan ottaa mukaan. Pakkauksesta en jaksa kuitenkaan vielä stressata, sen jätän siihen kun aikaa kotona on enää 2 viikkoa.
- Tulaiset host-perheelle, tähän tosin auttaisi se että tietäisin perheeni :D Äiti kyllä osti jo jotain Iittalan mukeja, joita voisin sitten viedä. Varmaan jotain perus Marimekko, Iittala, salmiakki, Fazerin suklaa jne.
- Jotain pikku Suomi-hommia pitää hankkia ihan muuten vaan, että niitä voisi antaa lahjaksi siellä sitten uusille sukulaisille kylään mentäessä, jos pitää vaihtaa perhettä niin uudelle perheelle, ensimmäisille kavereille ystävänpäivänä jne. Ei mitään isompaa kuin esim. avaimenperiä, mutta olisipihan edes jotain.
- Selvitys torstaina alkavan jakson opettajilta, että kai voin tehdä kurssin kokeet viikkoa ennen muita lähtöni takia.
- Pakko tääkin nyt laittaa eli kunnonkohotus!!! Muistakaa kuitenkin että siellä on kesä kun meen sinne, eli jonkin näkönen bikinikunto on pakko hankkia :D
- Viisumihakemus pitää myös tehdä, mutta sen sain kyllä jo äsken rustattua paria kohtaa lukuunottamatta valmiiksi. Passikuva täytyy vielä käydä ottamassa ja liittä sekin mukaan.
- Hankkia mulle Visa-kortti ja muutenkin selvitellä näitä raha-asioita. Aion kyllä Uudessa-Seelannissa avata paikallisen tilin, jolle porukat voi siirtää rahaa, mutta ex-vaihtarien neuvoista viisastuneena aion pitää mukana myös Visa-korttia, jos tulee jotain hämminkiä sen paikallisen tilin kanssa.
- Mun pitää myös käydä ostamssa lisää urheiluvaatteita, koska kaikesta päätellen kiwit on aika innokkaita urheilijoita ja mäkin tahdon siellä ollessani kokeilla kaikkea uutta!
- Myös jos jostain vielä löytyy niin kesävaatteita pitäisi ehkä hankkia. Tää ei oo mikään pakollinen, koska siellä vaatteet on kuulemma halvempia kuin Suomessa, mutta mulla on toi kesävaatevarasto vähän ehtynyt enkä voi siellä kuitenkaan heti vaatia, että ne vie mua shoppailemaan, jos satun vaikka päätymään johonkin landelle.
- Uusi puhelin ja iPod ovat myös ehdottomasti hankittava -listallani. Uusi puhelin koska vanha hajoaa käsiin, ja mitään musiikinsoittohommelia omistamattomana tahtoisin myös kovasti iPodin, koska musiikista on tullut mulle nykyään tosi iso turva. Tarvitsen kaikki mahdolliset rauhoittajat mukaani, sillä mulla on jotenkin sellanen fiilis että oon siellä aika hermoraunioina :D
- Päällimmäisenä tahdon kuitenkin nyt nauttia elämästä täällä Suomessa ja yritän aina muistuttaa itselleni paniikin iskiessä että after all oon siellä vaan yhden vuoden eli mun täytyy nauttia joka ikisestä sekunnista no matter kuinka paskalta tuntuiskaa ja vuosi on lyhyt aika eikä kaverit ehi mua siinä ajassa unohtaa!!
Keksisin ajan kanssa varmaan vielä lisääkin asioita, mutta taitaa olla parempi lopettaa ennen kun en oikeasti enää saa henkeä :D Jotenkin hirveen ristiriitasta, koska juuri kun mun elämäni on parhaimmillaan täällä Suomessa ja nautin (melkeen) joka hetkestä niin sitten mä lähden. Tulee väkisinkin fiilis että miksi mä ehdon tahtoisesti haluan tunkea itseni siihen hirveään fiilikseen, joka mulle välttämättäkin koti-ikävän iskiessä tulee? Sen takia mun pitää kirjoittaa aina noi vakuuttelut - jos ei muita niin itteäni varten, koska välillä musta oikeasti tuntuu että rohkeus pettää. Mutta sitten toisaalta...♥
ps. vielä loppuun fiilistelybiisi - eihän tää millään tapaa liity vaihtarivuoteen tai mihinkään, mutta tästä tulee niin hyvä ja itsevarma fiilis täst biisist, koska noi sanat on pure genius!! :D
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
Lähtöorientaatio ja fiiliksiä
Lähtöorientaatio oli siis tuossa viime viikonloppuna (13.-14.11.) Porvoossa jossakin leirikeskuksessa, jossa yksi mun kaveri oli itseasiassa aikoinaan riparilla. Osaatte siitä varmaan aika hyvin päätellä minkälainen paikka oli :D Ei siis mitenkään paha, tosi siisti ja näin, mutta keskellä peltoahan se koko mesta oli. Vaan toisaalta eipä sieltä olisi minnekään lähdetty olisi ollut missä tahansa, joten väliäkös tuolla.
Orientaatio aloitettiin lauantaiaamuna luvattoman aikaisin (olisiko ollut jo kymmeneneltä vai jopa yhdeksältä hyi olkoon :D) vanhempien ja meidän vaihtareiden yhteistilaisuudessa Helsingin yliopiston tiloissa. Siellä puhuttiin kulttuurista ja siitä mitä se pitää sisällään, miten se vaihtelee maittain ja kuinka paljon se itseasiassa vaikuttaakaan ihmisten arvoihin, asenteisiin ja jokapäiväiseen käytökseen ihan huomaamattamme. Saimme myös tietoa AFS:stä järjestönä ja jotain lisää löpinää. Siis ihan hyödyllistä ja tärkeää tietoa, en vaan meinaa yhtään saada päähäni mitä se kolmas puhe koski xd
Kello 12 lähti meidän nuorten bussi Porvooseen ja vanhemmat jäivät vielä pikkuryhmiin keskustelemaan maakohtaisesti. Tunnin matka leirikeskukseen sujui ihan hujauksessa jutellessa kaikesta maan ja taivaan väliltä uusien ihmisten kanssa. Liekö joku vaihtariominaisuus tai jotain, mutta tosi puheliasta porukkaa oli paikalla :D Varmaan sitä pitää olla ainakin jossain määrin sosiaalinen ja muuta, kun vapaaehtoisesti syöksyy yksinään toiselle puolelle maailmaa.
Koko viikonloppu lähinnä vain juteltiin pienissä ryhmissä vaihto-oppilasvuodesta. Sain järjettömästi hyviä neuvoja, joita en kyllä kaikkia enää edes muista. Niitä kun tuli niin hirveästi joka suunnasta koko ajan lisää vaan :D Päällimmäisinä ohjeina jäivät mieleen
- ole oma-aloitteinen ja sosiaalinen - ystävät eivät synny itsestään!
- lähde mukaan ihan kaikkeen, jopa kauppareissu on uusi kokemus ja tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin ja isäntäperheeseen
- positiivinen asenne ja hymy
- puhu asioista isäntäperheen kanssa ja kerro koti-ikävän iskiessä - älä ota yhteyttä Suomeen vaan hoida asiat paikan päällä
- jos asiat isäntäperheen kanssa eivät suju, avaudu AFS:n tukihenkilölle - juorut kantautuvat usein takaisin joskus jopa pahempina
- älä oleta mitään (=pyydä varmuuden vuoksi lupa ihan kaikkeen ettei tule väärinkäsityksiä)
- istu mieluummin tv:n ääressä isäntäperheen kanssa ymmärtämättä mitään kuin yksin omassa huoneessa tietokoneen ääressä
- ole kiinnostunut uudesta kulttuurista, se on sekä kohteliasta että hyödyllistä, sillä kiinnostunut vierasta viedään paljon mieluummin uusiin paikkoihin kuin vierasta, jota ei voisi kiinnostaa pätkääkään ;)
- älä etsi eroja vaan yhtäläisyyksiä äläkä vertaa Suomeen
- muista että kotonakaan ei ole aina hauskaa ja tylsyyskin on osa vaihtarivuotta (siis koko vuosi ei ole pelkkää juhlaa, vaan tavallista elämää uudessa ympäristössä)
Miettimällä keksisin vielä varmaan vaikka kuinka paljon lisää, mutta nuo nyt tulivat ekana mieleen.
En kiellä etteikö pelottaisi, koska välillä oon aivan paniikin partaalla. Leirilläkin lauantain jälkeen olisin perunut koko matkan, ellei sitä olisi jo maksettu. Oli ihan kamala fiilis, kun oli vaan kuunnellut pelotteluja vuodesta koko päivän ja mulla oli jo valmiiksi huono fiilis perjantain jäljiltä. Meinasin kerran jopa purskahtaa iskuun, kun pelotti niin kamalasti :D Ilta (ja sunnuntain maakohtaiset keskustelut) kuitenkin paransivat. Oli ihanaa päästä jakamaan fiiliksiä joidenkin kanssa, jotka on samassa tilanteessa. Koska vaikka kaveritkin kyselee että "no eikö sua jännitä" ja "miltä tuntuu", niin ei se kuitenkaan ole yhtään sama puhua niiden ja muiden vaihtareiden kanssa.