upside down

On tämä blogin päivittely jäänyt vähän viime aikoina, sori siitä. Pikkaisen oli kiireinen tuo toukokuu varsinkin koulun osalta. Nyt on kuitenkin peruskoulu kokonaan takana ja kesälomaa onkin ehtinyt hurahtaa jo viikko! Vähän on sekavat fiilikset: välillä murehdin hirveästi meidän luokkaa, joka oli PARAS, mutta toisaalta olen niin onnellinen, että pääsin taas yhden vaiheen elämässä eteenpäin ja seuraavaksi odottaakin nurkan takana lukio. Toivottavasti pääsen juuri siihen lukioon, johon ensisijaisesti hainkin. Tuloksethan tulevat ylihuomenna. Sitä stressaten.



Jos kuitenkin siirryttäisiin tähän vaihtariasiaan. Englanninkieliset hakulomakkeet tulivat minulle (kuten myös jokaiselle muullekin AFS-vaihtarille) huhtikuun viimeisenä päivänä. Viestissä pyydettiin palauttamaan paperit kuukauden kuluessa niiden saapumisesta. Papereihin kuului siis mm. netissä täytettävät perus rajoituis- & yhteistietolomakkeet, kirje isäntäperheelle, valokuvat sekä liitteeksi skannattavat koulu- ja terveyspaperit ja vanhemien lupa ja lausunto. Täytettävää siis riitti, ja mullehan tuli ihan tajuton kiire noiden kanssa, koska havahduin tekemään niitä vähän myöhässä. Kaikki tiedot lähtivät kuitenkin eilen kunnialla (heheheh kaksi viikkoa myöhässä XD) menemään ja nyt toivotaan parasta. Oikeasti kaikki olivat valmiita määräaikaan mennessä (paitsi koulutiedot, mutta nekin lähtivät vain päivän myöhässä), mutta yksikään tietokone ei suostunut lähettämään tietoja AFS-toimistoon. Eilen sitten lähetin meiliä, että paperit ovat valmiita ja voisivatko he itse käydä ne sieltä noukkimasta, kun ei koneet toimi. Vastaus tuli, että kaikki näytti olevan kunnossa. Ja näin on lomakkeet nyt menneet pienten mutkien kautta ja isäntäperheen metsästys alkaa!!!





Toivon, että mun nätti nassu houkuttelee monia kivoja perheitä tutustumaan mun tietoihin ja iskisin johonkin niin paljon, että ne tahtoisivat juuri mut ja saisin perheen mieluiten ennen koneeseen nousua :D

Tällä hetkellä on vähän vaihtelevat fiilikset koko vaihdosta. Välillä olen niin innoissani etten meinaa housuissani pysyä, mutta toisaalta mulla on ollut koko kevät ja varsinkin toukokuu ja tää alkukesä jotain niin parasta aikaa, että itken jo nyt lähtöä. Vielä vaihtaruus tuntuu kuitenkin ihan omalta jutulta, enkä kadu päätöstäni lähteä. Elän vielä vahvasti siinä uskossa, että siitä tulee elämäni paras vuosi! Yksi innostava tekijä viime aikoina on ollut se, että meille tulee syksyllä kolmeksi viikoksi italialainen vaihtari!!!! Sain äidin suostuteltua pikkuvaihtoon, vaikka olisin itse halunnutkin jonkun pidempi aikaisen vaihtarin. Tääkin on kuitenkin jo aivan mahtia, enkä voi odottaa, että pääsen siltä kyselemään millaista on olla vaihdossa ja ääää!! Alan taas innostua ihan hirveästi, kun ajattelenkin koko asiaa :D