Mä päätin jo 12-vuotiaana, että mähän en matkustele ollenkaan. Olin niihin aikoihin vallan tyytyväinen täällä koto-Suomessa koirien ja hevosten keskellä. Ajattelin lukion jälkeen käydä ulkomailla maksimissaan loma- tai koiran astutusreissuilla. Aika pitkään pysyinkin siinä päätöksessä, että mun tulevaisuus on ja pysyy täällä Suomessa.
Kiinnostus ulkomaita kohtaan alkoi herätä vaivihkaa. Ala-asteella muistan tehneeni valtavan esitelmän Australiasta, jonka seurauksena Australiasta tuli mun must-maa, jonne on P A K K O päästä. Yläasteella aloitin espanjan lukemisen, jonka seuraukseni hurahdin espanjan kieleen, kulttuuriin ja maahan. Käyn yläastetta kansainvälisessä koulussa, puoliksi englanninkielisellä luokalla, joka - voin sanoa - ei yhtään helpota ulkomaankaipuuta.
Vaihtari-idea syttyi kielimatkan seurauksena. Taisin toissa kesänä katella kaverille tulleita STS:n ja EF:n kielimatkaesitteitä. Innostuin valtavasti kielimatkoista, joten heti kotiin päästyäni ryntäsin niiden sivuille. Uteliaana aloin myös tutkimaan vaihtariosiota, vaikken vaihtariksi ajatellutkaan lähteä.
Ajatus vaihto-oppiluudesta jäi kuitenkin kytemään ja viime syksynä löysin tieni uudestaan vaihtarifoorumille. Innostus roihahti sekunnissa valtavaksi. En meinannut pysyä housuissani. Istuin monta tuntia koneen ääressä, luin kaikkea aiheesta ja sen ohi, ruinasin vanhemmilta suostumusta ja odotin hakemusten lähettämispäivää kuin kuuta nousevaa. Tuohon aikaan tahdoin lähteä ensisijaisesti Etelä-Afrikkaan, koska setäni on sieltä. Toiset vahvat vaihtoehdot olivat Australia ja Iso-Britannia. Uuteen-Seelantiin kypsyin aika hitaasti ja keikuinkin pitkään lopullisten vaihtoehtojen - Australian ja Uuden-Seelannin - välillä. Jotenkin Uusi-Seelanti kuitenkin lumosi ja sinne päätin sitten lähteä.
Koko projekti meni kuitenkin jäihin aina tämän vuoden alkuun, kun havahduin, että apua: hakuaika haastatteluihin on ollut päällä jo kuukauden! Soitin saman tien tämän tajuttuani paniikissa AFS:lle (jonka kautta olin pitkien mutkien jälkeen päättänyt lähteä), että onko Uuteen-Seelantiin enää paikkoja. Pari paikkaa oli vielä avoinna, joten laitoin hakupaperit vielä samana iltana ja sain heti seuraavana päivänä kutsun haastatteluun (tästä kerron vielä myöhemmin lisää).
Ja niin mut valittiin.
Vähän pelottaa, kun kuuntelee, että jotkut ovat suunnitelleet vaihtoon lähtöään monta vuotta, ja mulla toi tuli kuitenkin aika puun takaa koko lähtö. Ajattelin vain, että jos haluan lähteä se on nyt tai ei koskaan. Enkä ole kyllä vielä (hehee vajaan viikon tiennyt lähteväni) katunut päätöstäni hetkeäkään. Toivotaan, etten kadu myöhemminkään.
ps. apua mikä stoori. no eniveis. kuvat on jotain vanhoja kuvia mikä miltäkin ajalta. ideana oli vähän esitellä mua ja mun tekemisiä. aika hirveetä muuten nähdä oma pärstä noin valtavana ja koko ruudun vievänä.
Venla
